Takaisin

Kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen jälkeinen kuntoutus

Näytönastekatsaukset
Ville Äärimaa
12.4.2022

Näytön aste: B

Kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen jälkeinen ohjattu immobilisaatio tai ohjattu mobilisaatio ei ilmeisesti paranna lopputulosta kivutta tapahtuvaan etenevään vapaaseen itseharjoitteluun verrattuna.

Tutkimus «Karppi P, Ryösä A, Kukkonen J ym. Effectiveness o...»1

Potilaat 80 tähystyksellisesti leikattua potilasta, joilta korjattu supraspinatusjänteen repeämä
Interventio olan ohjattu fysioterapia leikkauksen jälkeen (n = 40)
Vertailu olan omatoiminen harjoittelu leikkauksen jälkeen (n = 40)
Tulosmuuttuja CS, kipu-VAS, SSV 1 vuosi leikkauksesta
Asetelma RCT

80 potilasta, joilla tähystysleikkauksessa todettiin ja korjattiin supraspinatusjänteen repeämä, satunnaistettiin leikkauksen jälkeen ohjattuun fysioterapiaan tai omatoimiseen harjoitteluun. Tutkimushypoteesi oli, että ohjattu fysioterapia tuottaisi paremman kliinisen lopputuloksen kuin omatoiminen harjoittelu. Ohjattu fysioterapia sisälsi leikkauksen jälkeen viikkojen 2 ja 10 välillä yhteensä 5 sairaalassa tapahtuvaa ohjauskertaa, joiden aikana fysioterapeutti opasti potilaita 30–60 minuutin ajan. Omatoiminen ryhmä sai kotiutuksen yhteydessä kirjalliset ohjeet harjoittelun toteutuksesta. Tulosmuuttujina käytettiin mittareita CS, kipu-VAS ja SSV 1 vuosi leikkauksesta. Tulokset analysoitiin 3 ja 12 kuukautta leikkauksen jälkeen.

3 kuukauden kohdalla ohjattu ryhmä oli kipu-VAS-janalla mitattuna kivuttomampi kuin omatoiminen ryhmä (ka. 1,0 vs. 2,4, p = 0,0053). Minkään muun tulosmuuttujan suhteen ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä kummassakaan aikapisteessä.

Tutkimuksen pohdinnassa tutkijat toteavat, että ohjattu fysioterapia ei ole systemaattisesti välttämätöntä kiertäjäkalvosinleikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli raportoitu kohtalaisesti. Tutkimusryhmät eivät eronneet toisistaan merkittävästi demografisten tekijöiden suhteen. Tutkimuksen harhan riski on kohtainen.

Tutkimus «Sheps DM, Silveira A, Beaupre L ym. Early Active M...»2

Potilaat 206 tähystyksellisesti leikattua potilasta, joilta korjattu kiertäjäkalvosimen läpirepeämä
Interventio olan kantosidehoito 6 viikon ajan (ei aktiiviliikkeitä) leikkauksen jälkeen (n = 103)
Vertailu olan välitön mobilisaatio (kivuttomat aktiiviliikkeet) ja kantoside vain tarvittaessa (n = 103)
Tulosmuuttuja ROM, kipu-VAS, WORC 6 viikkoa leikkauksesta (ad 2 vuotta), kaikututkimus
Asetelma RCT

211 potilasta leikattiin vuosien 2011 ja 2015 välillä ja arvioitiin tutkimusta varten. 206 potilasta, joilta korjattiin tähystysleikkauksessa kiertäjäkalvosimen repeämä, satunnaistettiin leikkauksen jälkeen joko olan 6 viikon kantosidehoitoon tai välittömään kivuttomaan mobilisaatioon (kantoside tarvittaessa). Myös kantosideryhmässä olevia ohjattiin tekemään päivittäin passiiviliikeharjoitteita. Tutkimushypoteesi oli, että välitön mobilisaatio parantaisi postoperatiivista liikkuvuutta 6 viikon kohdalla leikkauksesta ja että pidemmän ajan tulokset olisivat muuten ryhmien välillä samankaltaiset. Tulosmuuttujina käytettiin liikelaajuutta sekä kipu-VAS- ja WORC- mittareita. Kliiniset tulokset analysoitiin 6 viikkoa sekä 3, 6, 12 ja 24 kuukautta leikkauksen jälkeen.

Tutkijat raportoivat, että välitön mobilisaatio paransi merkittävästi olan fleksio- ja abduktio- liikelaajuuksia, mutta esitetyn data perusteella ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Minkään muun tulosmuuttujan suhteen ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä missään aikapisteessä. 27 % potilaista todettiin kontrolliultraäänitutkimuksessa kiertäjäkalvosimen uudelleenrepeämä seuranta-aikana, mutta uudelleenrepeämien määrässä ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä.

Tutkimuksen pohdinnassa tutkijat toteavat, että olan varhaisesta mobilisaatiosta ei ole haittaa kiertäjäkalvosimen leikkaushoidon jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimus oli raportoitu puutteellisesti. Tutkimusryhmät eivät eronneet toisistaan merkittävästi demografisten tekijöiden suhteen. Tutkimuksen harhan riski on kohtalainen.

Tutkimus «Tirefort J, Schwitzguebel AJ, Collin P ym. Postope...»3

Potilaat 80 tähystyksellisesti leikattua potilasta, joilta korjattu < 3 cm:n kiertäjäkalvosimen repeämä
Interventio kantoside 4 viikkoa leikkauksen jälkeen (n = 40)
Vertailu ei kantosidettä leikkauksen jälkeen (n = 40)
Tulosmuuttuja Kipu-VAS, ROM, SANE, ASES, kaikututkimus 6 kuukautta
Asetelma RCT

80 potilasta, joilta korjattiin tähystysleikkauksessa < 3 cm:n kiertäjäkalvosimen repeämä, satunnaistettiin leikkauksen jälkeen joko 4 viikon kantosidehoitoon tai ei-kantosidettä hoitoon. Kaikkia potilaita kehotettiin tekemään passiivisia liikeharjoitteita päivittäin. Aktiiviset liikeharjoitteet olivat kiellettyjä molemmissa ryhmissä 4 viikkoa leikkauksesta. Tutkimushypoteesia ei ole esitetty. Tulosmuuttujina käytettiin mittareita kipu-VAS, ROM, SANE ja ASES sekä kaikututkimusta. Kliiniset tulokset analysoitiin 10 vuorokautta sekä 1,5, 3 ja 6 kuukautta leikkauksen jälkeen, ja kontrollikaikututkimus tehtiin 6 kuukauden jälkeen.

1,5 kuukautta leikkauksesta tutkijat raportoivat tilastollisesti merkittävästi paremman ulkokierto- ja elevaatioliikkuvuuden ryhmässä ei-kantosidettä (ka. 24 vs. 15 ja 111 vs. 97 astetta, vastaavasti). Edelleen 3 kuukautta leikkauksesta elevaatio oli parempi (ka. 139 vs. 126 astetta), ja 6 kuukautta leikkauksesta SANE-pisteet ja kipu-VAS olivat paremmat ryhmässä ei-kantosidettä (ka. 86 vs. 79 ja 0,8 vs. 1,5). Muiden tulosmuuttujien välillä ei havaittu merkittäviä eroja ryhmien välillä.

Tutkimuksen pohdinnassa tutkijat toteavat, kantosidehoito ei kenties ole tarpeellinen kiertäjäkalvosimen leikkaushoidon jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli raportoitu kohtalaisesti. Tutkimusryhmät olivat melko pienet, mutta eivät eronneet toisistaan merkittävästi demografisten tekijöiden suhteen. Tutkimuksen harhan riski on kohtalainen.

Tutkimus «Jenssen KK, Lundgreen K, Madsen JE ym. No Function...»4

Potilaat 120 tähystyksellisesti leikattua potilasta, joilta korjattu < 3 cm:n kiertäjäkalvosimen repeämä
Interventio olan 3 viikon immobilisaatio leikkauksen jälkeen (n = 60)
Vertailu olan 6 viikon immobilisaatio leikkauksen jälkeen (n = 60)
Tulosmuuttuja WORC, CS, MRI 1 vuosi leikkauksesta
Asetelma RCT

186 potilasta arvioitiin tutkimusta varten. 120 potilasta, joilta korjattiin tähystysleikkauksessa < 3 cm:n kiertäjäkalvosimen repeämä, satunnaistettiin leikkauksen jälkeen joko 3 viikon ranne-kaulalenkki- tai 6 viikon ranne-kaulalenkki-kiilatyyny-immobilisaatioon. Potilaita kehotettiin ottamaan käsi pois tuesta 3 kertaa vuorokaudessa ja kevyesti heiluttamaan kättään lyhyen ajan kummassakin ryhmässä. Tutkimushypoteesi oli, että 3 viikon immobilisaatio ei olisi huonompi kuin 6 viikon immobilisaatio lopputuloksen kannalta. Tulosmuuttujina käytettiin WORC- ja CS-mittareita sekä MRI-kuvausta. Kliiniset tulokset analysoitiin 3, 6 ja 12 kuukautta leikkauksen jälkeen, ja kontrolli –MRI otettiin 3 ja 12 kuukautta leikkauksen jälkeen. Minkään muun tulosmuuttujan suhteen ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä missään aikapisteessä.

Tutkimuksen pohdinnassa tutkijat toteavat, että olan 3 viikon immobilisaatio on turvallinen, eikä se ole huonompi kuin 6 viikon immobilisaatio kiertäjäkalvosimen leikkaushoidon jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli raportoitu kohtalaisesti. Tutkimusryhmät eivät eronneet toisistaan merkittävästi demografisten tekijöiden suhteen. Tutkimuksen harhan riski on pieni.

Tutkimus «Baumgarten KM, Osborn R, Schweinle WE Jr ym. Are P...»5

Potilaat 53 tähystyksellisesti leikattua potilasta, joilta korjattu alle 3 cm:n kiertäjäkalvosimen repeämä
Interventio taljaharjoitukset 6 viikon jälkeen leikkauksesta (n = 27)
Vertailu tavanomainen fysioterapiaharjoittelu leikkauksen jälkeen (n = 26)
Tulosmuuttuja WORC ja olan liikelaajuus 1 vuoden seurannassa
Asetelma RCT

53 potilasta, joille oli tehty artroskooppinen kiertäjäkalvosimen korjausleikkaus, satunnaistettiin 6 viikkoa leikkauksen jälkeen joko erityiseen taljaharjoitteluryhmään tai perinteiseen fysioterapiaan. Tutkimushypoteesi oli, että taljaharjoittelu johtaisi huonompaan lopputulokseen kuin perinteinen (ns. Jackins) harjoittelu. Tulosmuuttujina käytettiin pisteytyksiä WORC, SST, ASES ja SANE sekä olan voiman, liikelaajuuksien ja lapaluun liikkeen mittauksia. Tulokset analysoitiin 12, 18, 26 ja 52 viikkoa leikkauksesta. 25 + 23 potilasta tutkittiin 1 vuoden kuluttua leikkauksesta, ja minkään tulosmuuttujan suhteen ei havaittu kliinisesti ja tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä missään aikapisteessä.

Tutkimuksen loppupäätelmässä tutkijat toteavat, että taljaharjoittelu on turvallinen menetelmä leikkauksen jälkeisessä harjoittelussa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimus oli raportoitu melko hyvin. Tutkimusryhmät eivät eronneet toisistaan merkittävästi demografisten tekijöiden eikä repeämän koon suhteen. Ryhmien välillä oli ero koskien dominantin käden leikkausta ja olkasolisnivelen resektiota liitännäistoimenpiteenä. Tutkimuksen harhan riski on kohtalainen.

Tutkimus «Keener JD, Galatz LM, Stobbs-Cucchi G ym. Rehabili...»6

Potilaat 129 tähystyksellisesti leikattua potilasta, joilta korjattu alle 3 cm:n kiertäjäkalvosimen repeämä
Interventio olan 6 viikon immobilisaatio leikkauksen jälkeen (n = 62)
Vertailu olan 1 viikon immobilisaatio leikkauksen jälkeen (n = 67)
Tulosmuuttuja Kipu-VAS, SST-, ASES- ja CS-pisteet sekä kaikututkimus 12 kuukautta leikkauksesta
Asetelma RCT

145 potilasta arvioitiin tutkimusta varten preoperatiivisesti. 129 potilasta, joilta korjattiin artroskooppisesti alle 3 cm:n kokoinen kiertäjäkalvosimen repeämä, satunnaistettiin leikkauksen jälkeen immobilisaatio- tai nopean kuntoutuksen ryhmään. Tutkimushypoteesi oli, että kliinisissä tuloksissa ei olisi eroa ryhmien välillä, mutta jänteen parantuminen/kiinnittyminen olisi yleisempää immobilisaatioryhmässä. 62 potilaan olka immobilisoitiin ranne-kaulalenkillä 6 viikon ajaksi leikkauksen jälkeen. 67 potilaan immobilisaatio kesti vain 1 viikon. Immobilisaation jälkeen aloitettiin 6 viikon passiivinen liikeharjoittelu ja tämän jälkeen aktiiviset liikeharjoitteet. Voimaharjoitteet aloitettiin 12 viikon jälkeen. Tulosmuuttujina käytettiin pisteytyksiä kipu-VAS, SST, ASES ja CS sekä kaikututkimusta 12 kuukautta leikkauksesta. Tulokset analysoitiin 3, 6 ja 12 kuukautta leikkauksen jälkeen. 61 + 53 potilasta tutkittiin 1 vuoden kuluttua ja minkään tulosmuuttujan suhteen ei havaittu kliinisesti ja tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä missään aikapisteessä.

Tutkimuksen loppupäätelmässä tutkijat toteavat, että sekä lyhyt että aikainen mobilisaatio ovat yhtä turvallisia ja vaikuttavia kiertäjäkalvosinrepeämän leikkaushoidon jälkeisessä kuntoutuksessa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli raportoitu hyvin. Tutkimusryhmät eivät eronneet toisistaan merkittävästi demografisten tekijöiden eikä repeämän koon tai leikkaustoimenpiteen suhteen. Tutkimuksen harhan riski on pieni.

Tutkimus «Cuff DJ, Pupello DR. Prospective randomized study ...»7

Potilaat 68 tähystyksellisesti leikattua potilasta, joilta korjattu supraspinatusjänteen repeämä
Interventio olan 6 viikon immobilisaatio leikkauksen jälkeen (n = 35)
Vertailu olan 2 päivän immobilisaatio leikkauksen jälkeen (n = 33)
Tulosmuuttuja ASES, SST, potilastyytyväisyyspisteet, liikelaajuus ja kaikututkimus 12 kuukautta leikkauksesta
Asetelma RCT

128 potilasta arvioitiin tutkimusta varten preoperatiivisesti. 68 potilasta, joilta korjattiin artroskooppisesti supraspinatusjänteen repeämä, satunnaistettiin leikkauksen jälkeen viivästettyyn tai nopean kuntoutuksen ryhmään. Tutkimushypoteesi oli, että kliinisissä tuloksissa ei olisi eroa ryhmien välillä, mutta jänteen parantuminen/kiinnittyminen olisi yleisempää viivästetyssä ryhmässä. Kaikki potilaat saivat käytettäväkseen olkatuen 6 viikon ajaksi leikkauksen jälkeen. Viivästetyssä ryhmässä 35 potilaan fysioterapia aloitettiin 6 viikkoa leikkauksesta ja 33 potilaan nopeassa ryhmässä 2 päivän kuluttua leikkauksesta. Progressiivista fysioterapiaa annettiin 3 kertaa viikossa, ja se sisälsi passiivisia liikeharjoitteita 6 viikon ajan pyrkien olan täyteen liikelaajuuteen. 6 viikon jälkeen aloitettiin aktiivit liikeharjoitteet. Viivästetyssä ryhmässä omatoimiset päivittäiset heiluriharjoitteet olivat sallittuja, ja fysioterapian alettua 6 viikkoa leikkauksesta aktiiveihin liikeharjoitteisiin siirryttiin viikolla 10. Tulosmuuttujina käytettiin pisteitä ASES, SST ja potilastyytyväisyys sekä olan liikelaajuusmittausta ja kaikututkimusta 12 kuukautta leikkauksesta. Tulokset analysoitiin 6 ja 12 kuukautta leikkauksen jälkeen. 6 kuukauden kohdalla havaittiin tilastollisesti, mutta ei kliinisesti merkittävä ero olkapään fleksioliikelaajuudessa (ka. 172 vs. 165 astetta) ja nopean kuntoutusryhmän eduksi. Minkään muun tulosmuuttujan suhteen ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä missään aikapisteessä. Kaikututkimuksessa vuoden kohdalla todettiin 85 % ja 91 % jänteistä parantuneen tutkimusryhmissä (p = 0,47).

Tutkimuksen loppupäätelmässä tutkijat toteavat, että viivästetty mobilisaatio on mahdollisesti parempi kuin nopea jänteen parantumisen turvaamiseksi.

  • Tutkimuksen laatu: kohtalainen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimus oli raportoitu välttävästi. Tutkimusryhmät eivät eronneet toisistaan merkittävästi demografisten tekijöiden suhteen. Raportista puuttui flow chart. Tutkimuksen harhan riski on kohtainen.

Tutkimus «Kim YS, Chung SW, Kim JY ym. Is early passive moti...»8

Potilaat 117 tähystyksellisesti leikattua potilasta, joilta korjattu läpäisevä alle 3 cm:n kiertäjäkalvosimen repeämä
Interventio aikainen kuntoutus (n = 60)
Vertailu myöhäinen kuntoutus (n = 57)
Tulosmuuttuja VAS-kipujana, liikelaajuus, Constant-pisteytys, SST-pisteytys, ASES-pisteytys, kuvantamistutkimus (TT artrografia tai MRI) 1 vuoden seuranta
Asetelma RCT

192 potilasta arvioitiin tutkimusta varten. 117 potilasta, joilta korjattiin artroskooppisesti alle 3 cm:n kokoinen atraumaattinen kiertäjäkalvosimen läpirepeämä, satunnaistettiin kahteen post-operatiivisen kuntoutuksen ryhmään. 60 potilasta sai aikaista passiivista liikeharjoittelua ja 57 myöhäisempää liikeharjoittelua. Kaikille potilaille annettiin abduktiotuki (4 viikkoa alle 1 cm:n repeämille ja 5 viikkoa 1–3 cm:n repeämille). Aikaisen harjoittelun ryhmä aloitti passiiviset liikeharjoitteet heti 1. leikkauksen jälkeisenä päivänä. Myöhäinen ryhmä ei tehnyt mitään harjoitteita ennen kuin abduktiotuki oli poistettu. Abduktiotuen poiston jälkeen aloitettiin aktiivit harjoitteet ja voimaharjoitteet 9–12 viikon kuluttua leikkauksesta. 1 vuoden kohdalla 56 aikaisen liikeharjoittelun ryhmästä ja 49 myöhäisemmästä ryhmästä oli saatavilla (drop out 10 %). Missään tutkituissa muuttujissa ei todettu merkittävää eroa ryhmien välillä.

Tutkimuksen loppupäätelmässä tutkijat toteavat, että tutkituissa hoitomuodoissa ei ollut eroa kliinisessä eikä rakenteellisessa toipumisessa, ja että aikainen liikeharjoittelu kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen jälkeen ei ole välttämätöntä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimus oli raportoitu hyvin. Tutkimusryhmät eivät eronneet toisistaan merkittävästi demografisten tekijöiden eikä repeämän koon suhteen. Tutkimuksen harhan riski on korkeintaan kohtalainen.

Tutkimus «Arndt J, Clavert P, Mielcarek P ym. Immediate pass...»9

Potilaat 100 tähystyksellisesti leikattua supraspinatusjänteen repeämäpotilasta
Interventio välitön passiivinen liikeharjoitus (n = 50)
Vertailu immobilisaatio (n = 50)
Tulosmuuttuja Constant-pisteytys, TT artrografia, 1 vuoden seuranta
Asetelma RCT

100 potilasta leikattiin artroskooppisesti supraspinatusjänteen repeämän vuoksi. Potilaat satunnaistettiin leikkauksen jälkeen passiivisen liikeharjoituksen ryhmään tai immobilisaatioryhmään. Ryhmät olivat sekä demografisilta tekijöiltään että leikkauslöydöksen suhteen oleellisesti samankaltaisia. Passiiviryhmä aloitti vapaat passiivit liikeharjoitteet ilman rajoitteita heti leikkauksen jälkeisenä päivänä. Immobilisaatioryhmä piti raajaa kantositeessä 6 viikkoa, jona aikana ainoastaan heiluriliikkeet ala-asennoissa olivat sallittuja. 6 viikon jälkeen molemmat ryhmät aloittivat aktiivit liikeharjoitteet ja 4 kuukauden jälkeen voimaharjoitteet. 1 vuoden kohdalla 92 potilasta oli saatavilla (drop-out 8 %).

Passiivisen liikeharjoitusryhmän Constant-pisteet olivat tilastollisesti merkittävästi paremmat kuin immobilisaatioryhmän (77,6 vs. 69,7, p = 0,045). CT-artrografiatutkimuksessa todettiin uusintarepeämiä 23 % passiiviryhmän potilailla ja 15 % immobilisaatioryhmän potilailla (p = 0,269).

Tutkimuksen loppupäätelmässä tutkijat suosittelevat aikaista mobilisaatiota potilaiden funktionaalisen tuloksen parantamiseksi, mutta toteavat samalla, että lyhytaikainen immobilisaatio saattaa suojata jännekorjausta ja ehkäistä uudelleen repeämien syntyä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli raportoitu osin puutteellisesti, joten harhan riskiä ei pysty määrittämään.

Kirjallisuutta

  1. Karppi P, Ryösä A, Kukkonen J ym. Effectiveness of supervised physiotherapy after arthroscopic rotator cuff reconstruction: a randomized controlled trial. J Shoulder Elbow Surg 2020;29:1765-1774 «PMID: 32815806»PubMedKarppi P et al. Effectiveness of supervised physiotherapy after arthroscopic rotator cuff reconstruction: a randomized controlled trial. J Shoulder Elbow Surg 2020:29:(1765-1774)
  2. Sheps DM, Silveira A, Beaupre L ym. Early Active Motion Versus Sling Immobilization After Arthroscopic Rotator Cuff Repair: A Randomized Controlled Trial. Arthroscopy 2019;35:749-760.e2 «PMID: 30827428»PubMed
  3. Tirefort J, Schwitzguebel AJ, Collin P ym. Postoperative Mobilization After Superior Rotator Cuff Repair: Sling Versus No Sling: A Randomized Prospective Study. J Bone Joint Surg Am 2019;101:494-503 «PMID: 30893230»PubMed
  4. Jenssen KK, Lundgreen K, Madsen JE ym. No Functional Difference Between Three and Six Weeks of Immobilization After Arthroscopic Rotator Cuff Repair: A Prospective Randomized Controlled Non-Inferiority Trial. Arthroscopy 2018;34:2765-2774 «PMID: 30195953»PubMed
  5. Baumgarten KM, Osborn R, Schweinle WE Jr ym. Are Pulley Exercises Initiated 6 Weeks After Rotator Cuff Repair a Safe and Effective Rehabilitative Treatment? A Randomized Controlled Trial. Am J Sports Med 2016;44:1844-51 «PMID: 27159310»PubMed
  6. Keener JD, Galatz LM, Stobbs-Cucchi G ym. Rehabilitation following arthroscopic rotator cuff repair: a prospective randomized trial of immobilization compared with early motion. J Bone Joint Surg Am 2014;96:11-9 «PMID: 24382719»PubMed
  7. Cuff DJ, Pupello DR. Prospective randomized study of arthroscopic rotator cuff repair using an early versus delayed postoperative physical therapy protocol. J Shoulder Elbow Surg 2012;21:1450-5 «PMID: 22554876»PubMed
  8. Kim YS, Chung SW, Kim JY ym. Is early passive motion exercise necessary after arthroscopic rotator cuff repair? Am J Sports Med 2012;40:815-21 «PMID: 22287641»PubMed
  9. Arndt J, Clavert P, Mielcarek P ym. Immediate passive motion versus immobilization after endoscopic supraspinatus tendon repair: a prospective randomized study. Orthop Traumatol Surg Res 2012;98:S131-8 «PMID: 22944392»PubMed