Työn «Liu F, Dong J, Shen WJ ym. Detecting Rotator Cuff...»1 tarkoituksena oli verrata magneettikuvauksen (MRI), magneettiartrografian (MRA) ja kaikukuvauksen tarkkuutta kiertäjäkalvosimen repeämässä. Meta-analyysi kirjallisuudesta. PubMed/Medline ja Embase-haku, kriteerit täytti 144 artikkelia, 65:ssa kaikukuvaus, 64:ssa MRI ja 51:ssa MR-artrografia. Tutkittiin yleensä repeämiä (osittainen tai läpäisevä) vs. ei repeämää.
Kaikkien menetelmien osuvuus repeämässä yleensä oli hyvä. Magneettiartrografia oli paras menetelmä, sensitiivisyydet (MRA 0,89, MRI 0,84), kaikukuvaus 0,81 ja spesifisyydet vastaavasti MRA 0,91, MRI 0,86 ja kaikukuvaus 0,82. Paras menetelmä olin MRA 3,0 T -laitteella kuvattuna, sensitiivisyys/spesifisyys 0,87 ja 0,88, erot 1,5 T -laitteeseen tai kaikukuvauksen 7,5 MHz:n anturilla tehtynä olivat pieniä, samoin MRI:hin.
Läpäiseville repeämille vastaavasti sensitiivisyys MRA:lle 0,95, MRI:lle 0,91 ja kaikukuvaukselle 0,87 ja spesifisyydet MRA:lle 0,96, MRI:lle sekä kaikukuvaukselle 0,88. Kaikukuvauksella ja MRI:llä ei ollut merkitsevää eroa sensitiivisyydessä tai spesifisyydessä.
Osittaisissa repeämissä sensitiivisyydet olivat MRA 0,81, MRI 0,67 ja kaikukuvaus 0,62, kaikkien spesifisyys näytti hyvältä (MRA 0,9; MRI ja kaikukuvaus 0,86).
Diagnostinen osuvuus tutkimuksissa parani verrattaessa vuosia 2016–2018 vuosiin 2011–2015.
Kommentit «Liu F, Dong J, Shen WJ ym. Detecting Rotator Cuff...»1: Aineistoissa oli aika lailla vaihtelua (MRI:n kenttävoimakkuus, tutkimusaika, epähomogeeniset kuvausprotokollat, kaikukuvausanturit, tutkijoiden koulutus jne.).