Takaisin

Alaviisaudenhammas ja viereisen hampaan reikiintyminen

Näytönastekatsaukset
Marja Pöllänen
12.3.2020

Näytön aste: B

Kokonaan tai osittain puhjennut ja eteenpäin kallistunut alaviisaudenhammas ilmeisesti edesauttaa viereisen toisen alaposkihampaan takapinnan reikiintymistä.

Yhdysvaltalainen seurantatutkimus «Nunn ME, Fish MD, Garcia RI ym. Retained asymptoma...»1 Bostonin alueelta, johon otettiin 416 miestä (keski-ikä 45,8 + 7,4 vuotta) laajemmasta 2 280 terveen vapaaehtoisen miehen hammastutkimusaineistosta (U.S. Department of Veterans Affairs Dental Longitudinal Study). Aineistoa kerättiin 25 vuoden ajalla. Tutkimusta varten kalibroidut parodontologit suorittivat kliinisen tutkimuksen keskimäärin joka 3. vuosi 25 vuoden ajan. Suukirurgi ja radiologi tutkivat otetut panoraamatomografiat ja koko hampaiston intraoraaliröntgenkuvat. Tutkimuksen inkluusiokriteereihin kuului, että alkutilanteessa vähintään yhdessä leukaneljänneksessä oli sekä 1. että 2. poskihammas. Mukana oli sekä ylä- että alaviisaudenhampaita. Viisaudenhampaat luokiteltiin seuraaviin ryhmiin: puuttuva, puhjennut, puhkeamaton pehmytkudokseen impaktoitunut ja puhkeamaton luuhun impaktoitunut (röntgenologisesti vähintään 2/3 kruunusta luuhun impaktoitunut). Alkutilanteen tapaus-verrokkitutkimuksessa verrattiin edellä mainittuja viisaudenhammasstatuksia toisen poskihampaan statukseen, sen takapinnan primaari- tai sekundaarikariesvaurioon, alveoliluureunan alenemiseen (vähintään 20 %) ja ientaskuun (yli 4 mm). Kontrolleina toimi toinen poskihammas, jonka vieressä ei ollut viisaudenhammasta. Seurantatutkimusosiossa tilastoitiin edellä mainittua toisen poskihampaan löydösten ilmaantuvuutta.

Seurantatuloksissa todettiin seuraavaa: toisella poskihampaalla oli suurin relatiivinen riski (RR = 2,53; 95 % luottamusväli 1,55–4,14) saada kariesvaurio takapinnalle, jos vieressä oli puhjennut viisaudenhammas. Puhkeamattomalla ja pehmytkudokseen impaktoituneella viisaudenhampaalla tämä riski (RR) oli 0,83 (luottamusväli 0,11–6,04) ja luuhun impaktoituneella 1,44 (luottamusväli 0,55–3,72). Kaiken kaikkiaan toisella poskihampaalla oli suurin relatiivinen riski saada mikä tahansa tutkituista patologioista, jos hampaan vieressä oli pehmytkudokseen impaktoitunut viisaudenhammas RR 4,88 (luottamusväli 2,62–9,08). Luuhun impaktoituneen viisaudenhampaan vieressä RR oli 2,16 (luottamusväli 1,56–2,99) ja puhjenneen viisaudenhampaan vieressä 1,74 (luottamusväli 1,34–2,25).

Paras tilanne toisen molaarin patologian kehittymisen kannalta oli, kun viisaudenhammasta ei ollut vieressä ollenkaan. Kirjoittajat totesivat tutkimuksensa olevan ensimmäinen, vaikkakin aineisto oli vain miehiä ja lähes kaikki valkoista rotua, jossa pitkällä seuranta-ajalla selvitettiin sekä kliinisesti että röntgenologisesti toisen poskihampaan karies- ja parodontiittilöydösten prevalenssia ja insidenssiä kontrolloidusti viereisen viisaudenhampaan statuksen suhteen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Systemaattisen katsaukseen ja meta-analyysiin «Glória JCR, Martins CC, Armond ACV ym. Third Molar...»2 tehtiin kirjallisuushaku tietokannoista PubMed, OVID ja Virtual Health Library joulukuuhun 2015 asti. Katsaukseen haettiin tutkimukset, jotka käsittelivät viisaudenhampaisiin liittyviä tekijöitä, jotka suurensivat kariesvaurioiden esiintyvyyttä toisen poskihampaan takapinnalla. Haussa löytyi 15 tutkimusta (11 poikkileikkaustutkimusta, 3 kohorttitutkimusta ja 1 tapaus-verrokkitutkimus), joista 5 poikkileikkaustutkimusta otettiin mukaan meta-analyysiin. Tutkimusten laatu arvioitiin Newcastle-Ottawan asteikolla (ja se vaihteli kohortti- ja tapausverrokkitutkimuksissa välillä 4/9–9/9 ja poikkileikkaustutkimuksissa välillä 4/10–8/10). Riski (OR) kariesvaurioiden toteamiselle toisen poskihampaan takapinnalla oli viisaudenhampaan A-asennossa* 3,45; 95 % luottamusväli 2,28–5,22, p < 0,001 verrattuna C-asentoon, horisontaalisessa asennossa 8,12; 95 % luottamusväli 3,75–17,58, p < 0,001 verrattuna vertikaaliseen asentoon ja distaalisesti kallistuneeseen OR 9,75; 95 % luottamusväli 3,49–27,25, p < 0,001 ja mesiaalisesti kallistuneessa 7,25; 95 % luottamusväli 3,48–15,10, p < 0,001 verrattuna vertikaaliseen asentoon ja 9,54; 95 % luottamusväli 3,47–26,21, p < 0,001 verrattuna distaalisesti kallistuneeseen.

*Pell ja Gregoryn luokituksessa A-asennolla tarkoitetaan horisontaalisesti toisen poskihampaan kruunuosan takapintaan koskevaa viisaudenhammasta. B-asennossa horisontaalisessa asennossa oleva viisaudenhammas on osittain toisen poskihampaan kruunuun ja osittain juuriin kontaktissa. C-asennossa oleva viisaudenhammas on kontaktissa toisen poskihampaan juurten alueelle.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kohorttitutkimus «Chou YH, Ho PS, Ho KY ym. Association between the ...»3 kahden taiwanilaisen hammaslääketieteen laitoksen parodontologian osastolle hoitoon tulleiden potilaiden toisen poskihampaan distaalipinnan kariesvaurioiden ja syventyneiden ientaskujen esiintyvyydestä, mikäli viereinen viisaudenhammas oli poistettu tai edelleen jäljellä. Iältään potilaat olivat > 25-vuotiaita (keski-ikä oli 45 vuotta). Tutkimukseen saatiin mukaan 70 potilasta, joilla oli arvioituja toisia poskihampaita yhteensä 81. Niistä, joilla viisaudenhammas oli poistettu, todettiin toisen poskihampaan takapinnalla kariesvaurio 12,3 %:lla ja niillä, joilla viisaudenhammas oli jäljellä 27 %:lla, p = 0,003.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Kommentit:

Tuore Cochrane-katsaus «Ghaeminia H, Perry J, Nienhuijs ME ym. Surgical re...»4 referoi oireettomiin puhkeamattomiin viisaudenhampaisiin liittyen parodontiitti- ja kariesriskiä yhden artikkelin «Nunn ME, Fish MD, Garcia RI ym. Retained asymptoma...»1 perusteella ja totesi, että luuhun tai pehmytkudokseen impaktoitunut viisaudenhammas ei suurenna toisen poskihampaan takapinnan kariesvaurioiden esiintyvyyttä (riskisuhteet vastaavasti RR 0,69; 95 % luottamusväli 0,27–1,82 ja RR 1,20; 95 % luottamusväli 0,17–9,10). Kliinisesti usein ongelmallisempi onkin osittain puhjennut viisaudenhammas tai viisaudenhammas, jolla on yhteys toisen poskihampaan takapinnalle. Tällaisia tilanteita Cochrane-katsaus ei arvioinut.

Kirjallisuutta

  1. Nunn ME, Fish MD, Garcia RI ym. Retained asymptomatic third molars and risk for second molar pathology. J Dent Res 2013;92:1095-9 «PMID: 24132082»PubMed
  2. Glória JCR, Martins CC, Armond ACV ym. Third Molar and Their Relationship with Caries on the Distal Surface of Second Molar: A Meta-analysis. J Maxillofac Oral Surg 2018;17:129-141 «PMID: 29618876»PubMed
  3. Chou YH, Ho PS, Ho KY ym. Association between the eruption of the third molar and caries and periodontitis distal to the second molars in elderly patients. Kaohsiung J Med Sci 2017;33:246-251 «PMID: 28433071»PubMed
  4. Ghaeminia H, Perry J, Nienhuijs ME ym. Surgical removal versus retention for the management of asymptomatic disease-free impacted wisdom teeth. Cochrane Database Syst Rev 2016;:CD003879 «PMID: 27578151»PubMed