Gomez ym. «Gomez J, Tellez M, Pretty IA ym. Non-cavitated car...»1 teki systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kavitoitumattomien kariesvaurioiden (NCCL) havainnointimenetelmistä. Haku tehtiin käyttäen tietokantoja Medline (via OVID), Cochrane Collaboration, Scielo ja EMBASE. Löydetyistä n = 2 054 julkaisuista 3 tutkijaa analysoi n = 124. Näissä oli tutkittu seuraavia menetelmiä: visuaalinen, vaurioiden aktiivisuuden arviointi, laser fluoresenssi, röntgenkuvaus, kuituvalo (FOTI), hammaskudoksen sähkön johtavuusmittaukset ja hammaskudoksen fluoresenssiin perustuva QLF (Quantitative Light-induced Fluorescence). In vivo -töissä menetelmiä arvioitiin suhteessa kliiniseen tarkastukseen. 2 tutkijaa arvioi julkaisut arvioiden samalla töiden laatua. Loppuanalyyseissä oli mukana 42/124 artikkelia.
Näyttö menetelmien hyödystä alkavien vaurioiden havainnoinnissa oli huono lukuun ottamatta sähköjohtavuusmittauksia, joiden osalta näyttö oli kohtalainen. FOTIn sensitiivisyys vaihteli 0,21–0,96 ja spesifisyys 0,74–0,88.
Ruotsalaisen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen «Twetman S, Axelsson S, Dahlén G ym. Adjunct method...»2 tavoitteena oli arvioida olemassa olevan kirjallisuuden pohjalta kariesvaurioiden havainnoinnissa käytettyjen uusien menetelmien luotettavuutta. Näyttö menetelmän tarkkuudesta luokiteltiin vahvaksi (luotettavat tutkimukset, joissa ei havaittu tuloksia heikentäviä tekijöitä), kohtalaiseksi (tutkimukset hyvätasoisia tai tasoltaan kohtalaisia sisältäen yksittäisiä, lopputulosta heikentäviä tekijöitä), rajoittuneeksi (tutkimukset hyvätasoisia tai tasoltaan kohtalaisia sisältäen lopputulosta heikentäviä tekijöitä) tai riittämättömäksi (kirjallisuuden perusteella näyttö riittämätön tai sitä ei ole, tutkimukset ovat heikkotasoisia tai tulokset ovat ristiriitaisia). Kuituvaloa ja digitaalista kuituvaloa (NIR-LT) koskevia julkaisuja analysoitiin 4, joista 3 oli tasoltaan huonoja ja 1 kohtalainen.
Varsinkin purupinnan vaurioita havainnoitaessa kuituvalon avulla kyettiin luotettavammin arvioimaan hammas terveeksi kuin löytämään vauriot.
Da Silva ym. (2011) «da Silva RP, Assaf AV, Pereira SM ym. Reproducibil...»3 raportoivat kariesvaurioiden havainnointimenetelmien toistettavuutta kouluikäisten tarkastuksessa vuonna 2011 julkaistussa kliinisessä tutkimuksessaan (visuaalinen tarkastus luonnon- ja keinovalossa, bitewing-kuvaus, kuituvalo ja laserfluoresenssi (LF). 3 tutkijaa tutki 13 iältään 12-vuotiaista rekisteröiden erikseen korjausta vaativat dentiinivauriot ja korjausta vaativat vauriot yhdistettynä kiillevaurioihin.
Kaikkien menetelmien toistettavuus oli erinomainen sekä tutkijoiden tekemien tarkastusten osalta että eri tutkijoiden tekemien tarkastusten välillä. Esim. FOTIn osalta tutkijan tarkastusten kappa-arvo oli 0,97 dentiinivaurioiden havainnoinnissa ja 0,87, kun mukana olivat myös kiillevauriot. Tutkijoiden välinen toistettavuus oli 0,93 dentiinivaurioiden havainnoinnissa ja 0,90, kun kiillevauriot otettiin mukaan.
Johtopäätös oli, että FOTIn toistettavuus oli hyvä.