Takaisin

Nepafenaakki kaihileikkauksen jälkeisen makulaturvotuksen estossa diabetespotilailla

Näytönastekatsaukset
Kustaa Hietala
20.8.2014

Näytön aste: B

Nepafenaakki voinee estää kaihileikkauksen jälkeisen makulaturvotuksen kehittymisen osalla diabetespotilaista.

Yhdysvalloissa tehdyssä monikeskustutkimuksessa «Singh R, Alpern L, Jaffe GJ ym. Evaluation of nepa...»1 selvitettiin nepafenaakkisilmätippojen tehoa diabetespotilaan makulaturvotuksen kehittymiseen kaihileikkauksen jälkeen. Makulaturvotus on melko yleinen kaihileikkauksen komplikaatio, ja diabetes lisää selvästi tämän komplikaation riskiä. Makulaturvotus voi alentaa jopa pysyvästi näöntarkkuutta kaihileikkauksen jälkeen.

Tässä tutkimuksessa oli mukana 263 tyypin 1 ja 2 diabetespotilasta, keski-iältään 66,5 ± 9,4 vuotta, ja heidät satunnaistettiin kahteen ryhmään. Molemmissa ryhmissä käytettiin silmätippoja kolme kertaa vuorokaudessa, mutta vain toisessa ryhmässä silmätippa sisälsi lääkeainetta. Kaikki potilaat käyttivät postoperatiivisesti prednisolonitippoja kahden viikon ajan, ja lisäksi noin kolmasosalla potilaista jatkettiin prednisolonitippojen tiputtelua silmän etuosan inflammatorisen reaktion rauhoittamiseksi. Koska taustaretinopatian vaikeusaste on riskitekijä makulaturvotukselle, yli puolella tutkimukseen osallistuneista vaadittiin joko keskivaikea tai vaikea taustaretinopatia. Potilaat, joilla oli mahdollisia muita makulaturvotukselle altistavia tekijöitä, suljettiin pois tutkimuksesta.

Potilailla oli kaikkiaan yhdeksän tutkimuskäyntiä, joissa keskeisen silmänpohjan turvotusta arvioitiin. Makulaturvotuksen muut hoitomuodot sallittiin, jos keskeisen silmänpohjan paksuus kasvoi yli 30 %, ilmeni kystinen turvotus tai näöntarkkuus laski turvotuksen seurauksena. Keskeisen silmänpohjan turvotusta tutkittiin sekä ennen kaihileikkausta että sen jälkeen optisella koherenssitomografialla (OCT). Tutkimukseen hyväksyttyjen potilaiden keskeisen silmänpohjan paksuuden piti olla normaalin rajoissa ennen kaihileikkausta.

Saatu aineisto analysoitiin intent-to-treat-periaatteella. Postoperatiivinen makulaturvotus määriteltiin 30 % lisäykseksi keskeisen makula-alueen paksuudessa. Suuremmalla osalle lumelääkeryhmään kuuluvista ilmaantui seurannassa postoperatiivinen makulaturvotus. Leikkauksen jälkeen 30 vuorokauden kohdalla makulaturvotus oli ilmaantunut lumelääkeryhmässä 8,7 % potilaista ja nepafenaakkiryhmässä 2,4 % potilaista (P = 0,029), vastaavasti 60 päivän kohdalla 15,1 % vs 2,4 % (P = 0,001) ja 90 päivän kohdalla 16,7 % vs 3,2 % (P = 0,001).

Tutkimuksessa verrattiin lisäksi lääkeaine- ja lumelääkeryhmiä näöntarkkuuden alenemisen suhteen. Merkittäväksi näöntarkkuuden alenemiseksi määriteltiin viiden ETDRS-kirjaimen menetys seurannassa verrattuna 7. vuorokauden kohdalla leikkauksen jälkeen mitattuun näöntarkkuuteen. Lääkeaineryhmässä näöntarkkuus oli säilynyt paremmin 30 päivän kohdalla verrattuna lumelääkeryhmään, 2,4 % vs 14,8 (P < 0,001), ja vastaavasti 60 päivän kohdalla 2,4 % vs 13,1 % (P = 0,002). Nepafenaakin käytön yhteydessä ei ilmennyt vakavia haittavaikutuksia. Alaryhmäanalyyseissä potilaan sukupuoli, retinopatian vaikeusasteluokitus tai mahdollinen prednisolonitippojen jatkettu käyttö noin kolmasosalla leikkauspotilaista eivät vaikuttaneet tuloksiin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Diabetes sinänsä lisää kaihileikkausten tarvetta. Monet potilaat tarvitsevat kaihileikkauksen diabeettisen retinopatian hoidon tai seurannan jatkamiseksi. Kaihileikkauksen jälkeinen makulaturvotus on kuitenkin ongelmallinen tilanne, koska se voi jopa pysyvästi alentaa näöntarkkuutta. Tästä syystä varautuminen postoperatiiviseen turvotukseen on tärkeää. Tämän tutkimuksen perusteella nepafenaakki vaikuttaisi olevan yksi keino lisää postoperatiivisen makulaturvotuksen estoon. Tutkimuksen pääasiallinen heikkous oli se, että tutkimuksen tekijät olivat kaikki sidoksissa nepafenaakkia valmistavaan lääkeaineyritykseen.

Kirjallisuutta

  1. Singh R, Alpern L, Jaffe GJ ym. Evaluation of nepafenac in prevention of macular edema following cataract surgery in patients with diabetic retinopathy. Clin Ophthalmol 2012;6:1259-69 «PMID: 22927737»PubMed