Meta-analyysiin «Quaranta L, Biagioli E, Riva I ym. Prostaglandin a...»1 kerättiin tutkimuksia prostaglandiinianalogeista elokuuhun 2010 saakka. Kaikkiaan 228 artikkelista laadulliset kriteerit täytti 20 satunnaistettua tutkimusta, jotka käsittelivät okulaarista hypertensiota ja avokulmaglaukoomaa, ja olivat kestoltaan vähintään kolme kuukautta. Potilaita oli yhteensä 4 684.
Meta-analyysi sisälsi viisi tutkimusta, joissa vertailtiin prostaglandiinianalogi-timololi –yhdistelmävalmisteita (kolme käsitteli latanoprostia ja kaksi travoprostia) ja näiden ainesosien erikseen annostelua. Kaikissa viidessä tutkimuksessa havaittiin, että erikseen annostelu oli tilastollisesti merkitsevästi tehokkaampi tapa alentaa silmänpainetta, keskimäärin 0,7 mmHg (luottamusväli 0,3–1,1 mmHg)
Systemaattisessa katsaukseen «Cox JA, Mollan SP, Bankart J ym. Efficacy of antig...»2 kerättiin tietokannoista tutkimuksia toukokuuhun 2007 saakka. Kaikkiaan 679 artikkelista laadulliset kriteerit täytti seitsemän satunnaistettua tutkimusta, jotka käsittelivät latanoprostin, travoprostin, dortsoliamidin ja brimonidiinin yhdistelmävalmisteita timololin kanssa avokulmaglaukooman ja okulaarisen hypertension hoidossa. Kaikissa tutkimuksissa valtaosa osallistuneista oli valkoihoisia. Lääkeaineiden silmänpainetta laskeva teho kerättiin 12 hoitoviikon kohdalla kaksi ja kahdeksan tuntia annostelusta sekä juuri ennen seuraavaa annostelua.
Tuloksissa kahden ja kahdeksan tunnin kuluttua edellisestä annostelusta erikseen annostelu oli tilastollisesti merkitsevästi yhdistelmävalmisteita tehokkaampi (keskimäärin 0,4 mmHg, p = 0,03 sekä keskimäärin 0,5 mmHg, p = 0,004), mutta juuri ennen seuraavaa annostelua valmisteilla ei ollut tilastollista eroa (keskimäärin 0,2 mmHg, luottamusväli -0,1 – +0,5).
Kliinisessä, prospektiivisessa, kaksoissokkotutkimuksessa «Holló G, Hommer A, Antón López A ym. Efficacy, saf...»3 yhteensä 400 glaukoomaa ja okulaarista hypertensiota sairastavaa potilasta satunnaistettiin saamaan joko säilöntäaineetonta tafluprosti-timololi –yhdistelmävalmistetta sekä säilöntäaineetonta vehikkeliä sokkoutumisen varmistamiseksi (n = 201), tai vastaavia säilöntäaineettomia lääkeaineita erikseen annosteltuina (timololi annosteltiin kaksi kertaa päivässä) (n = 199) yhteensä kuuden kuukauden ajan. Silmänpaineen tuli olla tutkimuksen alkaessa välillä 23–36mmHg, potilaat olivat keskimäärin 64 vuotiaita ja glaukoomaa sairasti 80% tutkimukseen osallistuneista.
Tutkimuksen lopussa silmänpaine aleni tilastollisesti molemmilla hoidoilla yhtä paljon, keskimäärin 8,0 mmHg (32 %, luottamusväli 7,6–8,3mmHg) yhdistelmävalmisteella ja 8,3 mmHg erikseen annosteltuina (33 %, 7,9–8,6 mmHg).
Kommentti: Konjunktivaalisen tai okulaarisen hyperemian esiintymisellä (8% yhdistelmävalmisteella ja 5 % erikseen annostelulla) ei ollut tilastollista eroa.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: