Takaisin

Ahmintahäiriön (BED) hoito fluoksetiinilla

Näytönastekatsaukset
Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu
25.8.2014

Näytön aste: C

Fluoksetiini saattaa hieman vähentää ahmintapäivien määrää aikuisilla ahmintahäiriötä sairastavilla lumeeseen verrattuna.

Yhdysvaltalaiseen tutkimukseen «Devlin M, Goldfein JA, Petkova E ym. Cognitive beh...»1, «Devlin MJ, Goldfein JA, Petkova E ym. Cognitive be...»2 satunnaistettiin 116 potilasta, 90 naista ja 26 miestä, joiden ikä oli 43 (± 12) vuotta. Tutkimuksessa tutkittiin käyttäytymisterapeuttisen ryhmäterapian ja kognitiivis-behavioraalisen yksilöterapian (KBT) tai fluoksetiinin pitkäaikaista tehoa ahmintahäiriötä sairastavilla potilailla. Kaikki saivat ryhmäterapiaa, sen lisäksi puolet sai fluoksetiinia tai lumetta ja puolet yksilöterapiaa. Lääkehoito toteutettiin kaksoissokkoutettuna tutkimuksena. Tutkimus kesti viisi kuukautta ja sen jälkeen oli kahden vuoden seuranta. Tutkimuksessa seurattiin ahmintatiheyttä, ahminnasta pidättäytymistä ja painoa. Tutkimuksen alkaessa ahmintatiheys 28 päivän aikana oli 16,3 (SD 6,5), ahminnasta pidättäytyminen 0 ja paino 115 kg (SD 21,8). Tutkimukseen osallistui loppuun saakka 87 potilasta. Seuranta-ajan päättyessä ahmintatiheys oli 1,6 (SD 4,0), ahminnasta pidättäytyneiden osuus 74 % ja paino 115 kg (SD 23,6).

Fluoksetiini ei lisännyt ryhmäterapian tehoa. Yksilöterapiasta oli lisätehoa ahminnasta pidättäytymiseen. Millään hoitomuodolla ei ollut vaikutusta painoon.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltalaiseen tutkimukseen «Marcus MD, Wing RR, Ewing L ym. A double-blind, pl...»3 satunnaistettiin 45 lihavaa (BMI > 30) 18–50-vuotiasta potilasta. Heistä 22 ahmi ja 23 ei ahminut, puolet sai fluoksetiinia 60 mg/vrk ja puolet lumetta. Tutkimus kesti 52 viikkoa. Loppuun asti siihen osallistui 21 potilasta. He osallistuivat tutkimusajan loputtua 13 käynnille, joiden aikana pyrittiin vaikuttamaan syömiskäyttäytymiseen. Tutkimuksen lopputulosmuuttujia olivat paino, masennusoireet (Beckin depressioasteikko) ja syömiseen liittyvät ajatukset ja asenteet (Eating Disorders Inventory Profile).

Niillä potilailla, jotka olivat saaneet fluoksetiinia ja osallistuneet käynneille ja joilla pyrittiin vaikuttamaan syömiskäyttäytymisen muutoksiin, paino laski enemmän kuin niillä, jotka olivat saaneet lumetta (F = 7,29, df = 4, 68, p < 0,001).

Niillä, jotka eivät ahmineet ja saivat fluoksetiinia (n = 7), paino laski keskimäärin 17,1 kg ja niillä, jotka ahmivat ja saivat fluoksetiinia (n = 4), 8,4 kg.

Lääkkeellä ei ollut vaikutusta ahmintaan.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltalaiseen tutkimukseen «Arnold LM, McElroy SL, Hudson JI ym. A placebo-con...»4 satunnaistettiin 60 ahmintahäiriötä sairastavaa potilasta (56 naista ja 4 miestä), joista 30 sai fluoksetiinia (20–80 mg/vrk, keskimäärin 71,3 ± 11,4 mg/vrk) ja 30 lumetta. Tutkimus kesti 6 viikkoa. Ensisijainen lopputulosmuuttuja oli ahmintatiheys/viikko ja toissijaisia lopputulosmuuttujia olivat BMI, paino, Clinical Global Impression scale (CGI) ja Hamiltonin depressioasteikko.

Tutkimuksen alussa ahmintoja/viikko oli fluoksetiiniryhmässä 6,0 ± 2,5 ja lumeryhmässä 6,1 ± 4,8, paino vastaavasti oli 110,4 ± 24,1 kg ja 103,5 ± 19,0 kg ja BMI 39,6 ± 7,0 ja 36,7 ± 6,8.

Viikolla 6 ahmintakertoja/viikko oli fluoksetiiniryhmässä 1,8 ± 2,9 ja lumeryhmässä 2,7 ± 3,8, vastaavasti BMI 40,0 ± 7,2 ja 39,5 ± 6,3 ja paino 112,5 ± 25,0 kg ja 110,3 ± 18,2 kg.

Tutkimuksen keskeytti 7 fluoksetiinia käyttänyttä ja17 lumeryhmään kuuluvaa.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Italialaisessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa «Leombruni P, Pierò A, Lavagnino L ym. A randomized...»5 verrattiin sertraliinia ja fluoksetiinia 42 aikuisella (ikä keskimäärin 39,6 SD ± 8,5, 21–57 vuotta), ylipainoisilla (BMI > 30) ahmintahäiriötä sairastavalla naisella kuuden kuukauden ajan. Lumekontrollia ei ollut. Sertraliinilla (100–200 mg/vrk) hoidettiin 22 ja fluoksetiinilla (40–80 mg/vrk) 20 potilasta. Tutkimuksessa seurattiin ahmintafrekvenssiä, painoa ja psykopatologiaa Beckin depressioasteikolla.

Tutkimuksen alussa BMI oli keskimäärin 39,3 (SD ± 3,5, 33,3–49,5). Sertraliiniryhmässä paino laski vähintään 5 % lähtöpainosta 9:llä ja fluoksetiiniryhmässä 8:lla. Ahmintakertoja/viikko oli tutkimuksen alussa fluoksetiiniryhmässä 4,6 ± 3,2 ja sertraliiniryhmässä 6,2 ± 7,3 ja lopussa vastaavasti 0,9 ± 1,1 fluoksetiiniryhmässä ja sertraliiniryhmässä 1,1 ± 3,3. Depressio-oireet vähenivät.

Tulokset säilyivät 6 kuukautta. Sertraliinin ja fluoksetiinin teholla ei ollut eroa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Marcus MD, Wing RR, Ewing L ym. A double-blind, pl...»3: Tutkimuksen keskeyttäneitä oli paljon.

«Arnold LM, McElroy SL, Hudson JI ym. A placebo-con...»4: Tutkimuksen keskeyttäneitä oli paljon, tutkimusaika oli lyhyt.

Kirjallisuutta

  1. Devlin M, Goldfein JA, Petkova E ym. Cognitive behavioral therapy and fluoxetine for binge eating disorder: two-year follow-up. Obesity (Silver Spring) 2007;15:1702-9 «PMID: 17636088»PubMed
  2. Devlin MJ, Goldfein JA, Petkova E ym. Cognitive behavioral therapy and fluoxetine as adjuncts to group behavioral therapy for binge eating disorder. Obes Res 2005;13:1077-88 «PMID: 15976151»PubMed
  3. Marcus MD, Wing RR, Ewing L ym. A double-blind, placebo-controlled trial of fluoxetine plus behavior modification in the treatment of obese binge-eaters and non-binge-eaters. Am J Psychiatry 1990;147:876-81 «PMID: 2192563»PubMed
  4. Arnold LM, McElroy SL, Hudson JI ym. A placebo-controlled, randomized trial of fluoxetine in the treatment of binge-eating disorder. J Clin Psychiatry 2002;63:1028-33 «PMID: 12444817»PubMed
  5. Leombruni P, Pierò A, Lavagnino L ym. A randomized, double-blind trial comparing sertraline and fluoxetine 6-month treatment in obese patients with Binge Eating Disorder. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry 2008;32:1599-605 «PMID: 18598735»PubMed