Italialaiseen avoimeen tutkimukseen «Ricca V, Mannucci E, Mezzani B ym. Fluoxetine and ...»1 osallistui 108 ahmintahäiriötä sairastavaa potilasta (64 naista ja 44 miestä), joiden ikä oli 25,9 ± 6,8 vuotta. Aktiivitutkimus kesti 24 viikkoa, ja sen jälkeen oli vuoden seuranta. Potilaat satunnaistettiin seuraaviin viiteen ryhmään: 20 kognitiivis-behavioraalinen yksilöterapia (KBT), 21 fluoksetiini (60 mg/vrk), 22 fluvoksamiini (300 mg/vrk), 22 KBT + fluoksetiini ja 23 KBT + fluvoksamiini. Tutkimuksen keskeytti vastaavasti eri ryhmissä 3, 5, 6, 6 ja 5 potilasta (yhteensä 25). Muuttujina olivat BMI ja eating attitude and behaviours (EDE 12).
Aktiivisen hoidon lopussa BMI ja EDE olivat laskeneet merkitsevästi ryhmissä KBT (EDE alussa 3,8 (3,4–4,3), lopussa 3,3 (2,9–3,4)), KBT + fluoksetiini (EDE alussa 3,8 (3,3–3,9) ja lopussa 2,7 (2,5–3,0)) ja KBT + fluvoksamiini (EDE alussa 4,0 (3,6–4,3) ja lopussa 2,6 (2,4–2,9)), mutta ei fluoksetiini- ja fluvoksamiiniryhmissä. KBT + fluvoksamiiniryhmässä muutos oli suurin. Vuoden seurannan jälkeen BMI oli kasvanut, mutta edelleen merkitsevästi alempi kuin tutkimuksen alussa KBT-, KBT- + fluoksetiini- ja KBT- + fluvoksamiiniryhmissä.
Kognitiivis-behavioraalinen terapia (KBT) yksin tai yhdistettynä fluoksetiiniin tai fluvoksamiiniin vähentää ahmintaa aikuisilla ahmintahäiriöpotilailla enemmän kuin masennuslääkkeet yksinään.