Takaisin

Hormonihoito ja unenaikaiset hengityshäiriöt vaihdevuosien jälkeen

Näytönastekatsaukset
Päivi Polo
3.12.2015

Näytön aste: B

Hormonihoito ilmeisesti vähentää unenaikaisia hengityshäiriöitä vaihdevuosien jälkeen.

Tutkimus «Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Prevalence of s...»1 selvitti naisilla esiintyviä unenaikaisia hengityshäiriöitä suunnaten erityismielenkiinnon iän, painoindeksin (BMI) ja menopaussin (vaihdevuodet) merkitykseen. Tutkimus oli kaksiosainen: 1) puhelinhaastattelu, joka tehtiin yleiselle väestöotokselle, jossa oli 12 219 naista ja 4 364 miestä (ikävaihtelu 20–100 vuotta) ja 2) unilaboratoriotutkimus, jossa unirekisteröintiin rekrytoitiin 1 000 naista ja 741 miestä yllä olevasta joukosta.

Hengitysfunktiota tutkittiin yhden yön unilaboratoriossa tehdyllä unirekisteröinnillä, joka käsitti 8 tunnin unipolygrafian (16-kavanarekisteröinti), hengitysrekisteröinnit (nenä- ja suutermistorit), rintakehähengitysanturit ja happisaturaatiomittarin (oksimetri). Apnea (hengityskatkos) määriteltiin, kun hengitys pysähtyi 10 sekunnin ajaksi. Lisäksi eroteltiin obstruktiivinen (hengitysliikkeet jäljellä) ja sentraalinen (ei hengitysliikkeitä) apnea. Hypopnean määritelmänä oli 50 %:n lasku nenä- tai suutermistorin ilmavirtauksessa yhdistyneenä 4 % happisaturaation (happikylläisteisyys) alenemaan. Tutkimuksessa määriteltiin kolme uniapnean muotoa: apnea/hypopnea-indeksi (A/HI), obstruktiivinen apnea/hypopnea-indeksi (OA/HI) ja sentraalinen apnea-indeksi (CI).

Väestöotoksen mukaan uniapnea oli odotetusti miehillä naisia yleisempää (apnea/hypopnea-indeksi ≥ 10 ja päiväväsymys: prevalenssi miehet 3,9 % ja naiset 1,2 %, suhdeluku 3,3:1, p = 0,0006). Premenopausaalisten (vaihdevuosia edeltävä) naisten uniapnea oli harvinaista (0,6 %). Lisäksi uniapneaa esiintyi harvoin myös niillä postmenopausaalisilla (vaihdevuosi-iän ohittanut) naisilla, jotka käyttivät hormonihoitoa (0,5 %). Näillä kahdella ryhmällä uniapnea esiintyi pelkästään liittyneenä ylipainoon (BMI ≥ 32,3 kg/m2). Niillä postmenopausaalisilla naisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa, uniapneaa esiintyi selvästi premenopausaalisia naisia enemmän (2,7 % vs 0,6 %, p = 0,02) ollen lähempänä miesten lukuja (3,9 %). Kun ikä ja BMI otettiin huomioon, postmenopausaalisilla naisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa, uniapneaa esiintyi kuitenkin miehiä vähemmän (p = 0,001).

Unilaboratoriotutkimuksissa löydökset olivat väestöotoksen tuloksiin nähden yhdenmukaiset. Verrattuna miehiin kaikilla naisryhmillä oli pienempi riski uniapneaan, kun kriteereinä olivat A/HI > 10 ja päiväaikaiset oireet: premenopausaaliset (OR 0,1; 95 % luottamusväli 0,03–0,4, p = 0,001), postmenopausaaliset hormonihoitoa käyttävät (OR 0,1; 95 % luottamusväli 0,01–0,5, p = 0,008) ja postmenopausaaliset, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 0,2; 95 % luottamusväli 0,1–0,5, p = 0,001) ja OA/HI > 15: premenopausaaliset (OR 0,1; 95 % luottamusväli 0,01–0,2, p = 0,0001), postmenopausaaliset hormonihoitoa käyttävät (OR 0,04; 95 % luottamusväli 0,01–0,2, p = 0,0001), postmenopausaaliset, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 0,2; 95 % luottamusväli 0,1–0,4, p = 0,0001). Myös kuorsausta esiintyi miehillä kaikkia naisryhmiä enemmän. Kun premenopausaalisia naisia verrattiin postmenopausaalisiin ryhmiin, postmenopausaalisilla naisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa, esiintyi uniapneaa premenopausaalisia ja postmenopausaalisia hormonihoitoa käyttäviä enemmän, kun apnean kriteerinä oli A/HI > 15: postmenopausaaliset hormonihoitoa käyttävät (OR 0,9; 95 % luottamusväli 0,1–5,8, p = 0,89) ja postmenopausaaliset, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 4,3; 95 % luottamusväli 1,1–17,3, p = 0,04). Ne, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa, kuorsasivat premenopausaalisia enemmän (OR 2,4; 95 % luottamusväli 1,4–4,2, p = 0,001) ja heillä oli useammin kuorsausta yhdistyneenä uniapnealöydökseen: kuorsaus ja A/HI 0 > OA/HI < 15 (OR 2,2; 95 % luottamusväli 1,1–4,5, p = 0,03). Postmenopausaalisilla hormonihoitoa käyttävillä nämä riskit eivät olleen premenopausaalisia naisia suurempia.

Tutkijoiden loppupäätelmä oli, että menopaussi lisää selvästi uniapnean riskiä, ja hormonihoito näyttää liittyvän vähentyneeseen riskiin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tämä tutkimus oli laaja väestötutkimus, joka selvitti unenaikaisia hengityshäiriöitä monipuolisesti. Tutkimus osoitti selvästi, että unenaikaiset hengityshäiriöt lisääntyvät ja vaikeutuvat vaihdevuosien jälkeen. Lisäksi hormonihoidolla oli selvästi myönteinen vaikutus unenaikaisten hengityshäiriöiden esiintyvyyteen.

Tutkimus «Shahar E, Redline S, Young T ym. Hormone replaceme...»2 oli osa amerikkalaista Sleep Heart Health Study -tutkimusta, joka selvitti unenaikaisten hengityshäiriöistä johtuvien sydäntapahtumien esiintyvyyttä. Yhteensä 6 441 naista (ikä ≥ 40 vuotta) rekrytoitiin yleisestä väestöotoksesta. Näistä 2 852 (ikä yli 50 vuotta) otettiin kyseessä olevaan alatutkimukseen, joka selvitti hormonihoidon vaikutusta unenaikaiseen hengitykseen. Unenaikaista hengitystä selvitettiin kotona tehdyllä yhden yön unipolygrafialla, josta selvitettiin apneoiden ja hypopneoiden määrä/tunti (apnea-hypopnea indeksi, AHI). Unenaikaisen hengityshäiriön määritelmänä pidettiin vähintään 15 apneaa tai hypopneaa tuntia kohti (AHI ≥ 15).

Hormonihoidon käyttäjillä (61 naisella 907 naisesta) esiintyi vähemmän unenaikaisia hengityshäiriöitä verrattuna niihin naisiin, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (286 naisella 1 945 naisesta). Kun tulokset kontrolloitiin yleisillä, unenaikaisia hengityshäiriöitä aiheuttavilla tekijöillä (ikä, painoindeksi BMI, kaulanympärys ja rotu), hormonihoitoa käyttävillä oli edelleen harvemmin hengityshäiriöitä (OR 0,55; 95 % luottamusväli 0,41–0,75) verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa. Sekä pelkkä estrogeenihoito (OR 0,53; 95 % luottamusväli 0,36–0,76) että yhdistetty estrogeeni-keltarauhashormonihoito (OR 0,60; 95 % luottamusväli 0,38–0,96) olivat hyödyllisiä. Hormonihoidon etu oli selvin 50–59-vuotiailla (OR 0,36; 95 % luottamusväli 0,21–0,60) ja hieman vähäisempi 60–69-vuotiailla (OR 0,55; 95 % luottamusväli 0,32–0,95). Yli 70-vuotiailla tilastollisesti merkitsevää eroa ei enää todettu (OR 0,86; 95 % luottamusväli 0,52–1,43).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tämä tutkimus oli laaja väestötutkimus, joka selvitti objektiivisin menetelmin vaihdevuosissa annetun hormonihoidon vaikutusta unenaikaisiin hengityshäiriöihin. Hormonihoidon käyttäjillä oli selvästi vähemmän unenaikaisia hengityshäiriöitä kuin niillä, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa.

Kirjallisuutta

  1. Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Prevalence of sleep-disordered breathing in women: effects of gender. Am J Respir Crit Care Med 2001;163:608-13 «PMID: 11254512»PubMed
  2. Shahar E, Redline S, Young T ym. Hormone replacement therapy and sleep-disordered breathing. Am J Respir Crit Care Med 2003;167:1186-92 «PMID: 12531779»PubMed