Woolnought ym. 2020 «Woolnough T, Axelrod D, Bozzo A, ym. What Is the R...»1 meta-analyysissä oli 70 tutkimusta ja 4789 potilasta. Alaryhmäanalyysissä todettiin kliinisesti merkittävä (MCID yli 10 pistettä) ero disabilities of the arm, shoulder, and hand (DSAH) -mittarilla kaikenikäisten potilaiden nivelen sisäisen murtuman ulkoisen kiinnityslaitteen laiton jälkeen 1 vuoden kohdalla verrattuna kipsihoitoryhmään (MD -14; 95 % luottamusväli -32–4,8; SUCRA 0,80). Kuitenkin tuloksen epävarmuutta korostettiin.
Ochen ym. 2020 «Ochen Y, Peek J, van der Velde D, ym. Operative vs...»2 sisällyttivät meta-analyysiin 23 tutkimusta, sisältäen 8 RCT-työtä ja yhteensä 2 254 potilasta. He tekivät alaryhmäanalyysit eri ikäinkluusioilla. Ryhmä totesi metaregressioanalyysissä, että tutkimuksissa laskeva keski-ikä toi leikkausryhmän eroa kipsiryhmään verrattuna lähelle 10 pistettä DASH-mittarilla tutkittuna. Keski-iältään alle 50-vuotiaita ryhmiä tutkimuksissa ei ollut mukana. Sama tutkimusryhmä tutki forest plot analyysillä tutkimuksia, jossa populaation keski-ikä oli 75 vuotta, ja ero ryhmien välillä leikkauksen hyväksi oli -0,98 (95 % luottamusväli −3,52–1,57) pistettä. Populaatiossa, jossa keski-ikä oli 59 vuotta, ero ryhmien välillä oli leikkaushoidon hyväksi -7,50 (95 % luottamusväli -12,40 – -2,60) pistettä. Nuoremmalla tutkimuspopulaatiolla oli korkeampi, mutta ei kliinisesti merkitsevää eroa saavuttava tulos leikkauksen hyväksi. Tutkimuksissa käytettiin volaarista lukkolevyä pääasiallisena implanttina.
Tuoreessa englantilaisessa DRAFFT2 RCT-tutkimuksessa «Surgical fixation with K-wires versus casting in a...»4 verrattiin kipsihoitoa K-piikityksellä hoidettuihin potilaisiin. Mukana oli 500 yli 16-vuotiasta potilasta. Koko tutkimuspopulaation keski-ikä oli 60 vuotta, ja päävastemuuttuja oli Patient Rated Wrist Evaluation (PRWE). Tutkimuksessa ei todettu merkittävää eroa ryhmien välillä. Alle 50-vuotiaita potilaita oli mukana 113. 1 vuoden kohdalla PRWE:llä mitattuna ryhmien välinen ero oli 2,77 (95 % luottamusväli -9,94–4,41), joka ei ylitä kliinisesti merkitsevää eroa.
Espanjalainen ryhmä selvitti tutkimuksessaan «Merchan EC, Breton AF, Galindo E, ym. Plaster cast...»5 alle 45-vuotiaiden pirstaleisten (Frykmann III–VIII) distaalisten värttinäluun murtumien hoitoa vertaamalla ulkoista kiinnityslaitetta kipsihoitoon. Tutkimuksessa satunnaistettiin epäselväksi jääneellä tavalla 70 potilasta joko leikkaushoitoon ulkoisella kiinnityslaitteella ja tarvittaessa laitetulla k-piikillä sekä kipsillä tai konservatiiviseen hoitoon murtuman paikalleen asetuksen jälkeisellä kipsillä. Ulkoista kiinnityslaitetta pidettiin 7 viikkoa ja kipsiä 7–8 viikkoa.
Tutkimuksen potilaita seurattiin 1 vuoden ajan. Tuloksia arvioitiin röntgentutkimuksella, ja toimintakyky luokiteltiin Hornen luokittelulla. Kipsihoidon ryhmässä saavutetun murtuman asennon arvioitiin huonontuneen 1 viikon kohdalla 77 % potilaista niin, että heidän arvioitiin tarvitsevan uuden paikalleen asetuksen, kun taas leikkaushoidon ryhmässä ei asento ollut huonontunut.
1 vuoden seurannan jälkeen röntgentutkimuksen perusteella lopputulos luokiteltiin leikkaushoidon ryhmässä erinomaiseksi tai hyväksi 31/35 potilaalla (89 %) ja kipsihoidon ryhmässä 19/35 potilaalla (54 %). Luokiteltu toimintakyky arvioitiin leikkaushoidon ryhmässä hyväksi 28/35 potilaalla (80 %) ja kipsihoidon ryhmässä 20/35 potilaalla (57 %). Tilastollisia todennäköisyyksiä ei ollut arvioitu. Piikin tyven tulehdus todettiin leikkausryhmässä 4 potilaalla ja piikin löystyminen 3 potilaalla. 2:lla kipsiryhmän potilaalla todettiin vaikea Sudekin atrofia.
Espanjalainen tutkija selvitti tutkimuksessaan «Rodríguez-Merchán EC. Plaster cast versus percutan...»6 46–65-vuotiaiden potilaiden pirstaleisten (Fykmann III–VIII) distaalisten värttinäluun murtumien hoitoa vertaamalla k-piikkikiinnitystä kipsihoitoon. Tutkimuksessa satunnaistettiin peräkkäisin kirjekuorin 40 potilasta joko leikkaushoitoon k-piikeillä ja kipsillä (n = 20) tai konservatiiviseen hoitoon murtuman paikalleen asettamisen jälkeen asetetulla kipsilastalla (n = 20). Sekä kipsi että k-piikit poistettiin 7 viikon jälkeen.
Tutkimuksen potilaita seurattiin 1 vuoden ajan. Tuloksia arvioitiin röntgentutkimuksella ja toimintakyky luokiteltiin Hornen luokittelulla sekä mitattiin puristusvoima. Kipsihoidon ryhmässä saavutetun murtuman asennon arvioitiin huonontuneen 1 viikon kohdalla 15/20 potilaalla (75 %) niin, että heidän arvioitiin tarvitsevan uuden paikalleen asetuksen, kun taas leikkaushoidon ryhmässä ei asento ollut huonontunut kenelläkään.
1 vuoden seurannan jälkeen röntgentutkimuksen perusteella lopputulos ei ollut luokiteltu leikkaushoidon ryhmässä kenelläkään huonoksi, kun taas kipsihoidon ryhmässä röntgenologinen lopputulos oli huono 4/20 potilaalla (20 %). Huonona tulosta pidettiin, jos nivelpinnalla oli yli 2 mm:n pykälä. Leikkaushoidon ryhmässä sekä erinomaiseksi tai hyväksi luokiteltu toimintakyky saavutettiin useammin kuin kipsihoidon ryhmässä (18/20 vs. 11/20 potilaalla). Leikkausryhmässä oli toisen puoleen käteen verrattu parempi puristusvoima (85 vs. 65 %) ja liikelaajuus (80 vs. 60 %) kuin kipsihoidon ryhmässä. Tilastollisia todennäköisyyksiä ei ollut arvioitu. Piikin tyven tulehdus todettiin leikkausryhmässä 1 potilaalla. Kummassakin ryhmässä todettiin 1 potilaalla vaikea Sudekin atrofia, ja kipsihoidon ryhmässä todettiin 1 potilaalla keskihermon vaurio.
Kommentit
«Woolnough T, Axelrod D, Bozzo A, ym. What Is the R...»1: Satunnaistamistapaa ei kerrottu, toiminnalliset tulokset oli annettu vain luokiteltuna, tilastollisia todennäköisyyksiä ei annettu.
«Ochen Y, Peek J, van der Velde D, ym. Operative vs...»2: Toiminnalliset tulokset oli annettu vain luokiteltuna, tilastollisia todennäköisyyksiä ei annettu.