Bupropioni on selektiivinen noradrenaliinin ja dopamiinin takaisinoton estäjä, jolla on Suomessa käyttöaiheena vakavan masennustilan ja nikotiiniriippuvuuden hoito. Sen enimmäisannos on 300 mg/vrk, koska pääasiassa tätä isompiin annoksiin on liittynyt kohonnut kouristusriski.
Bupropionin tehosta aikuisten ADHD:n hoidossa on julkaistu 2 meta-analyysia/järjestelmällistä kirjallisuuskatsausta «Maneeton N, Maneeton B, Srisurapanont M ym. Buprop...»1, «Verbeeck W, Tuinier S, Bekkering GE. Antidepressan...»2, joissa molemmissa arvioinnin kohteena ovat samat 5 satunnaistettua, lumekontrolloitua tutkimusta «Kuperman S, Perry PJ, Gaffney GR ym. Bupropion SR ...»3, «Wilens TE, Spencer TJ, Biederman J ym. A controlle...»4, «Reimherr FW, Hedges DW, Strong RE ym. Bupropion SR...»5, «Wilens TE, Haight BR, Horrigan JP ym. Bupropion XL...»6, «Levin FR, Evans SM, Brooks DJ ym. Treatment of met...»7. Katsausten tulokset ovat samansuuntaisia. Meta-analyysien jälkeen on julkaistu 1 heikkolaatuinen tutkimus «Hamedi M, Mohammdi M, Ghaleiha A ym. Bupropion in ...»8, joka ei vaikuta näytönasteeseen.
Maneeton ym. (2011) katsausta «Maneeton N, Maneeton B, Srisurapanont M ym. Buprop...»1 varten artikkelit etsittiin lokakuussa 2010 seuraavista tietokannoista: MEDLINE, EMBASE, CINHL, PsycINFO ja Cochrane-tutkimusrekisteri. Kielirajoitusta ei ollut. Hankittujen artikkeleiden viitteet käytiin läpi, mutta julkaisemattomia tuloksia ei aktiivisesti etsitty.
Tutkimuskysymykset oli selkeästi rajattu ja ne olivat kliinisesti merkittäviä: bupropionin teho ja siedettävyys. Tehon mittareina käytettiin vasteen saaneiden osuutta ja käytetyn oireasteikon keskimääräistä muutosta. Valittujen tutkimusten laatua ja mahdollisia harhatekijöitä arvioi 2 kirjoittajista, riippumattomasti toisistaan. Erillisiä tutkimuksia löytyi 212, joista 5 «Kuperman S, Perry PJ, Gaffney GR ym. Bupropion SR ...»3, «Wilens TE, Spencer TJ, Biederman J ym. A controlle...»4, «Reimherr FW, Hedges DW, Strong RE ym. Bupropion SR...»5, «Wilens TE, Haight BR, Horrigan JP ym. Bupropion XL...»6, «Levin FR, Evans SM, Brooks DJ ym. Treatment of met...»7 sisällytettiin katsaukseen. Tutkimusten kesto oli 6–12 viikkoa, ja niissä oli mukana yhteensä 349 henkilöä, joista 175 bupropioniryhmissä (keski-ikä 35,5 vuotta, keskihajonta 11,0 vuotta). 3 tutkimuksessa ei sallittu ADHD:n lisäksi psykiatrisia samanaikaissairauksia, 1 tutkimuksessa puolella tutkittavista oli ollut jokin psykiatrinen samanaikaissairaus viimeisen kuukauden aikana ja 1 tutkimukseen hyväksyttiin mukaan myös potilaita, joilla oli opioidiriippuvuus tai muu päihdehäiriö. 3 tutkimuksessa bupropionin maksimiannos oli 400 mg, 1 tutkimuksessa 350 mg ja 1 tutkimuksessa 300 mg. Tutkimuksissa käytettiin 3 eri asteikkoa ADHD-oireiden arvioinnissa.
Kummassakaan käytetyssä tehomittarissa ei todettu merkittävää heterogeenisyyttä. Vasteosuus bupropioniryhmässä oli merkitsevästi suurempi kuin lumeryhmässä (suhteellinen riski RR 1,67, 95 % luottamusväli 1,23–2,26). Oireasteikon (ADHD-RS) keskimääräinen muutos oli myös suurempi bupropioniryhmässä – vakioitu keskiarvojen ero 5,08, 95 % luottamusväli 3,13–7,03. Hoitovasteen perusteella laskettu NNT (95 % luottamusväli) oli 4,6 (3,1–8,8). Tutkimuksen joko haittavaikutuksen tai muusta syystä keskeyttäneiden osuudessa ei ollut merkittävää eroa lumelääkkeen ja bupropionin välillä.
Verbeeck ym. systemaattisessa katsauksessa «Verbeeck W, Tuinier S, Bekkering GE. Antidepressan...»2 arvioitiin antidepressiivisten lääkkeiden tehoa aikuisten ADHD:n hoidossa. Artikkelihaku tehtiin elokuussa 2008 tietokannoista Cochrane Library, Pubmed ja PsycINFO käyttäen seuraavia hakutermejä: antidepressants, lithium, attention deficit disorder with hyperactivity, attention deficit disorder, ADHD. Mukaan hyväksyttiin vain aikuisia käsittelevät, englanninkieliset tutkimukset, joissa verrattiin masennuslääkkeiden tai litiumin tehoa lumelääkkeeseen aikuisten ADHD:n hoidossa.
Katsaukseen mukaan otetuista satunnaistetuista vertailevista tutkimuksista arvioitiin tutkimusasetelmaa, tutkittavien ominaisuuksia, poissulkukriteereitä, intervention luonnetta ja kestoa, seulottujen ja tutkimuksesta pois jääneiden potilaiden määrää, diagnostista menetelmää, tuloksen arviointitapaa ja varsinaista tulosta kunkin muuttujan osalta. Tutkimusten laatua arvioitiin satunnaistamisen ja kaksoissokkoutuksen lisäksi sen perusteella, analysoitiinko potilaat siinä ryhmässä, johon heidät oli satunnaistettu (eli oliko käytetty intention-to-treat-analyysia).
Mukaan valittiin 8 tutkimusta, joista 5:ssä «Kuperman S, Perry PJ, Gaffney GR ym. Bupropion SR ...»3, «Wilens TE, Spencer TJ, Biederman J ym. A controlle...»4, «Reimherr FW, Hedges DW, Strong RE ym. Bupropion SR...»5, «Wilens TE, Haight BR, Horrigan JP ym. Bupropion XL...»6, «Levin FR, Evans SM, Brooks DJ ym. Treatment of met...»7 tutkimuslääkkeenä oli bupropioni. Muissa tutkimuslääkkeenä oli joko litium, paroksetiini tai desipramiini.
Bupropionitutkimuksista tehtiin (satunnaisvaikutus) meta-analyysi perustuen kaikissa arvioiduissa tutkimuksissa käytettyyn CGI-I-asteikkoon (Clinical global impression-improvement, kliinisen kokonaisvaikutelman paranema). Vetosuhteeksi kliinisen vaikutelman paranemiselle saatiin 2,42 (95 % luottamusväli 1,09–5,36). Tässä yhteydessä nostettiin esiin kaikissa tutkimuksissa olleet suuret luottamusvälit, joiden arveltiin johtuvan pienistä potilasmääristä ja mahdollisesti tutkimusten kliinisestä heterogeenisyydestä. Jälkimmäistä ei kuitenkaan millään tavalla arvioitu.
Bupropioniryhmässä hoidon keskeyttäminen haittavaikutusten vuoksi oli yhtä yleistä kuin lumelääkeryhmässä. Vakavien haittavaikutusten mahdollisuutta ei voida sulkea pois.