Etenevässä tutkimuksessa «El-Solh AA, Moitheennazima B, Akinnusi ME ym. Comb...»1 arvioitiin yhdistelmäterapian (apneakisko ja n-CPAP) vaikutusta apneahypopnea-indeksiin, unenaikaiseen happisaturatiotasoon ja päiväaikaiseen uneliaisuuteen (Epworth sleepiness scale, ESS). Tutkimukseen osallistui 6 miestä ja 4 naista, joiden obstruktiivinen uniapneatauti oli lievää – vaikeaa. Tutkitut eivät olleet soveltuneet CPAP-laitehoitoon korkean painetason vuoksi. Myös pelkällä apneakiskohoidolla riittävää terapeuttista hoitotasoa ei ollut saavutettu (jäännös AHI ≥ 5/tunti). Tutkittujen keskimääräinen BMI oli 26,9 kg/m2, eikä kenelläkään heistä ollut CPAP-laitteen käyttöä estävää nenän obstruktiota tai allergiaa. Ennen kojeiden yhdistelmäkäyttöä potilaat pidättäytyivät apneakiskon käytöstä viikon ajan.
Lähtötilanne rekisteröitiin yöpolygrafian avulla potilaiden käyttäessä itsesäätyvää n-CPAP-laitetta. Tämän jälkeen tilanne rekisteröitiin 3 peräkkäisenä yönä potilaiden käyttäessä yhdistettyä n-CPAP + apneakisko -hoitoa. Tulokset osoittivat, että yhdistelmähoidolla optimaalinen CPAP-hoidon painetaso unenaikaisten obstruktioiden eliminoimiseksi aleni tasolta 9,4 ± 2,3 tasolle 7,3 ± 1,4 cm H2O (p = 0,001). Jäännös-AHI puolestaan aleni yhdistelmähoidolla tasolta 11,2 ± 3,9 tasolle 3,4 ± 1,5 (p < 0,001). Edelleen yhdistelmähoidolla happidesaturaatioiden määrä ja päiväaikainen uneliaisuus vähenivät merkitsevästi (p < 0,001 sekä p = 0,007).
Kommentti: Pienen tutkimusaineiston vuoksi tuloksia voidaan pitää vain suuntaa-antavina. Apneakiskon käyttö CPAP-hoidon tukena mahdollistaa alhaisemman terapeuttisen painetason CPAP-hoidossa, millä voidaan lisätä potilaan hoitomyöntyvyyttä ja vähentää CPAP-laitehoitoon liittyviä haittavaikutuksia.
Havainnoivassa tutkimuksessa «Borel JC, Gakwaya S, Masse JF ym. Impact of CPAP i...»2tarkasteltiin ylähengitysteiden mekaanisia ominaisuuksia (flow, faryngeaalinen paine sekä resistenssi) CPAP-hoidon aikana käyttäen palleahermon stimulaattoria. Tutkimuksessa edellä mainittuja ominaisuuksia tarkasteltiin naso-, velo- ja orofaryngeaalitasoilta käytettäessä satunnaistetussa järjestyksessä 3 eri hoitomodaliteettia: nenä-suumaskia (ONM), nenämaskia (NM) sekä kombinoitua nenämaskia ja apneakiskoa. Tutkimusaineisto koostui 11 henkilöstä (3 naista, 8 miestä), joilla oli vaikea-asteinen obstruktiivinen uniapnea ilman neurologisia tai kardiologisia sairauksia tai kroonisia hengityssairauksia. Heille ei myöskään ollut tehty ylähengitysteitä avartavaa kirurgiaa, eikä heillä ollut hammaslääketieteellisiä vasta-aiheita apneakiskon käytölle. Kaikki potilaat olivat ylipainoisia (BMI 35,5 ± 6,4 kg/m2). Rekisteröinti tehtiin puoli-istuvassa asennossa katetrin avulla. Tutkimus toteutettiin 3 eri CPAP-painetasolla (6,8 ja 10 cmH2O).
Tulosten mukaan maksimaalinen flow oli CPAP-painetasosta riippumatta suurempi yhdistelmälaitetta käyttävillä kuin nenä-suumaskin käyttäjillä. Velofaryngeaalinen resistenssi oli korkeampi sekä ONM- että NM-potilailla kuin kombilaitetta käyttävillä, ja orofaryngeaalinen resistenssi puolestaan oli korkeampi ONM-käyttäjillä kuin nenämaskin käyttäjillä. Näin ollen yhdistelmähoidolla voitaneen alentaa CPAP-hoidon optimaalista painetasoa ja lisäksi vähentää suun kautta tulevaa ilmavuotoa.
Kommentti: RCT-tutkimuksia aiheesta ei ole. Tutkimusaineisto oli pieni ja liitännäissairauksien suhteen valikoitunut. Tutkimusasetelma oli kokeellinen, mutta tutkimustulosta voitaneen pitää kliinisesti suuntaa-antavana. Apneakiskon ja nenämaskin yhdistelmäkäytöllä voitaneen alentaa velofaryngeaalista ilmavirran vastusta ja siten CPAP-laitteen terapeuttista painetasoa. Edelleen kojeen ylä- ja alaosan liittäminen toisiinsa intermaksillaarikumivetojen avulla vähentää suun kautta tapahtuvaa ilmavirran vuotoa. Sovellettavuus suomalaiseen väestöön on kohtalainen erityisesti ylipainoisten, vaikea-asteista obstruktiivista uniapneaa sairastavien aikuisten osalta.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: