Hollantilaisessa kontrolloidussa satunnaistetussa tutkimuksessa «Labrie J, Berghmans BL, Fischer K ym. Surgery vers...»1 verrattiin kohtalaisesta ja vaikeasta ponnistusvirtsankarkailusta kärsivien potilaiden hoitovastetta fysioterapia harjoituksiin ja leikkaushoitoon. Tutkimukseen oli valikoitu 460 naispotilasta, jotka satunnaistettiin 2 tutkimusryhmään. Valintakriteeri tähän tutkimukseen oli se, että potilaat olivat jo edeltävästi saaneet 6 kuukauden konservatiivisen hoidon (lantion pohjan lihasharjoittelua fysioterapeutin johdolla), johon hoitotulokseen he olivat tyytymättömiä. Satunnaistamisen jälkeen toinen ryhmä jatkoi edelleen harjoittelua ja toinen ryhmä sai kirurgisen hoidon. Hoitotulos arvioitiin potilaiden subjektiivisen kokemuksen perusteella karkailuvaivan paranemisen suhteen. 49% fysioterapiaryhmässä ja 11 % leikkausryhmässä halusivat vaihtaa toiseen hoitoon.
Kokonaisanalyysissa lähes 91% oli tyytyväisiä kirurgiseen hoitoon 1 vuoden kuluttua ja 64 % fysioterapiaryhmässä (absoluuttiset luvut olivat 85% kirurgiaryhmässä ja 53% fysioterapiaryhmässä. Haittavaikutuksia raportoitiin 16 potilaalla (8%) fysioterapiaryhmässä ja 51 potilaalla (24%) kirurgisessa hoidossa. Lisäksi tutkijat pohdiskelivat mahdollista harhaa sen suhteen, että Hollannissa on hoito-ohjeena kaikille fysioterapia, ja osa tästä joukosta oli ollut jo fysioterapiassa, joten he saattoivat olla turhautuneita joutuessaan edelleen jatkamaan fysioterapiaa 3 kuukautta (yhteensä 6 kuukautta) vaikka aiemmin ei vastetta ollut.
Tässä potilasjoukossa (keskivaikeasta vaikeaan karkailuvaivaan) potilaat olivat tyytyväisempiä kirurgiseen hoitoon. Keskivaikeassa ja vaikeassa ponnistusvirtsankarkailussa saavutetaan leikkaushoidolla fysioterapiaa parempi subjektiivinen hoitotulos.