Foy «Foy CM. Long term efficacy of an integrated neurol...»1 haastatteli vuosina 2002–2011 aivovamman tai muun aivovaurion saanutta 16–36-vuotiasta henkilöä, jotka olivat saaneet intensiivistä yksilöllisesti räätälöityä lääkinnällistä kuntoutusta 1–9 vuotta aiemmin (N = 97).
Valtaosalla (n = 77) oli traumaattinen aivovamma (vaikea aivovamma 85 %, erittäin vaikea aivamma 15 %), ja heistä 36 oli työllistynyt, 37 ei. Aivovammat tosin olivat hyvin vakavia keskimäärin lähes 11 kuukautta kestäneen sairaalahoidon perusteella. Traumaattisen aivovamman saaneiden työllistyminen ei poikennut merkittävästi muun aivovaurion saaneista. Tutkimuksessa ei ollut kuntoutusta saamattomien vertailuryhmää.
Wrona «Wrona RM. Disability and return to work outcomes a...»2 tutki Yhdysvaltain yhden osavaltion alueella vuosina 1998–2002 työtapaturmassa aivovamman saaneen 797 potilaan ammatillista kuntoutusta. Tiedot kerättiin erilaisista rekistereistä. Enemmistö (n=712) potilaista oli miehiä. Yhteensä 366 potilasta sai kuntoutusta, ja 63 %lla se oli tutkimuksen päättyessä vielä kesken.
Potilaista 18 % oli palannut työhön ja 6 % arvioitiin työkykyiseksi. Suurimmalla osalla työhön paluun tilannetta ei saatu selvitettyä.
Trexler ym. «Trexler LE, Trexler LC, Malec JF ym. Prospective r...»3 vertailivat prospektiivisessa satunnaistetussa kontrollitutkimuksessaan tehostetun voimavarojen käytön ("resource facilitation") ja tavallisen hoidon vaikutusta aivovauriopotilaiden työhönpaluuseen. Kaikkiaan potilaita oli 23, joista 7 oli aivovammapotilasta, ja heidät satunnaistettiin tehostettuun voimavarojen hyödyntämisen ohjelmaan tai tavalliseen hoitoon.
Aivovammapotilaiden tuloksia ei julkaistu erikseen, mutta interventioryhmässä osallistuminen ammatilliseen kuntoutukseen oli yleisempää, samoin työllistyminen puolen vuoden seurannan jälkeen (64 % interventio- ja 36 % verrokkiryhmässä).
Trexler ym. «Trexler LE, Parrott DR, Malec JF. Replication of a...»4 julkaistussa työssä oli mukana kaikkiaan 44 aivovauriopotilasta, joista 23 traumaattisen aivovamman saanutta. Aivovammapotilaiden tuloksia ei esitetty erikseen, mutta todettiin, että eri diagnoosiryhmien tulokset eivät eronneet merkitsevästi toisistaan.
69 % interventioryhmässä olleista palasi työhön 15 kuukauden seurannan aikana, verrokkiryhmässä vastaavasti 50 %. Ryhmä (interventio vs. verrokki) oli tilastollisesti merkitsevä työhönpaluun ennustaja (Wald 4,91, P = 0,027). Voimavarojen käytön tehostamisryhmän potilailla, joiden tavoitteena oli työhönpaluu, oli 7 kertaa suurempi todennäköisyys palata tuottavaan työhön kuin verrokeilla (95 % luottamusväli 1,25–39,15).
Johtopäätöksenä todettiin, että tulos toistaa vuoden 2010 tuloksen tehostetun voimavarojen käytön vaikuttavuudesta työhönpaluun edistäjänä aivovaurion jälkeen.
Radford ym. «Radford K, Phillips J, Drummond A ym. Return to wo...»5 tutkivat aivovammoihin erikoistuneen ammatillisen kuntouttajan merkitystä työhön palaamisen saavuttamiseksi 94 työssä käyvällä aivovammapotilaalla, jotka olivat vammansa vuoksi sairaalahoidossa vähintään 2 vuorokautta.
75 % ammatillista kuntoutusta saaneista oli vuoden kuluttua palannut työhön, kun tavanomaista hoitoa saaneista osuus oli vain 60 %. Keskivaikean tai vaikean aivovamman saaneista vastaavat osuudet olivat 70 % ja 43 %, ja heidän arvioitiin hyötyneen eniten räätälöidystä ammatillisen kuntoutuksen interventiosta. Työhön paluu oli kuntoutusta saaneilla myös nopeampaa kuin tavanomaista hoitoa saaneilla. Tutkimuksessa arvioitiin myös kuntoutuksen kustannusvaikuttavuutta ja päädyttiin arvioimaan, että yhtä työhön palautettua kohden ammatillisesta kuntoutuksesta aiheutui 500 punnan lisäkustannus.
Murphy ym. «Murphy L, Chamberlain E, Weir J ym. Effectiveness ...»6 raportoivat 232 potilaan (62 % aivovammapotilaita) ammatillisen kuntoutuksen (Rehab UK) tuloksia. Ohjelmassa yhdistettiin ryhmämuotoisen moniammatillisen kuntoutuksen (Ben–Yishay) ja työpaikalla tapahtuvan ammatillisen kuntoutuksen elementtejä. 92 %:lla aivovamma oli muistiaukon perusteella vaikea.
41 % potilasta oli kuntoutuksen loputtua pystynyt palaamaan työhön, ja tämä vastasi tutkimuksessa mukana olleiden muiden aivovauriopotilaiden (SAV, tuumori) osuutta (47 %). Lisäksi 15 % oli koulutuksessa ja 16 % teki vapaaehtoistyötä. Vamman vaikeusaste ei vaikuttanut työllistymisen todennäköisyyteen.
Donker-Cools ym. «Donker-Cools BH, Daams JG, Wind H ym. Effective re...»7 tekivät systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aivovauriopotilaiden ammatillisesta kuntoutuksesta ja löysivät 5 tutkimusta, joissa oli mukana traumaattisen aivovamman saaneita potilaita. Tutkimuksissa interventiona oli erilaisia yhdistelmiä lääkinnällisestä ja ammatillisesta kuntoutuksesta.
Yhdessä menetelmällisesti heikkolaatuiseksi arvioidussa tutkimuksessa työllistyminen lisääntyi tukityöllistämistoimia saaneilla aivovammapotilailla.