Takaisin

Aripipratsoli lasten ja nuorten käytöshäiriön hoidossa

Näytönastekatsaukset
Nina Lindberg
12.12.2018

Näytön aste: C

Aripipratsoli saattaa parantaa uhmakkuus- ja käytöshäiriöisten lasten vointia lyhyellä aikavälillä.

Iranissa tehdyssä 8 viikon satunnaistetussa kontrolloidussa seurantatutkimuksessa «Safavi P, Hasanpour-Dehkordi A, AmirAhmadi M. Comp...»1 vertailtiin risperidonin ja aripipratsolin tehoa 3–6-vuotiailla (keski-ikä 52,2 kuukautta (SD 12,13) lapsilla (33 poikaa ja 7 tyttöä), joilla oli DSM-IV-TR-tautiluokituksen mukainen uhmakkuushäiriö ja samanaikainen ADHD. Tutkimuksesta oli suljettu pois lapset, joilla oli älyllinen kehitysvamma, autismispektrin häiriö, krooninen fyysinen tai neurologinen sairaus ja ne, jotka käyttivät psyykenlääkitystä. Lapsia oli yhteensä 40, joista puolet satunnaistettiin risperidoni- ja puolet aripipratsoliryhmään. Ryhmät eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi iän, sukupuolijakauman, perhehistorian tai sairauden vaikeusasteen mukaan.

Risperidonilääkitys aloitettiin annoksella 0,25 mg/vrk ja annosta nostettiin 0,25 mg:aa viikoittain siten, että maksimiannos oli 2 mg/vrk. Aripipratsolilääkitys aloitettiin annoksella 2,5 mg/vrk ja annosta nostettiin 2,5 mg:aa viikoittain siten, että maksimiannos oli 10 mg/vrk.

Lääkityksen vaikutusta mitattiin strukturoiduilla arviointilomakkeilla. Päämuuttujana oli yleinen voinnin koheneminen (Clinical Global Impressions - Improvement, CGI-I) ja toissijaisina muuttujina hyperaktiivisuus, tarkkaamattomuus sekä uhmakkuus (Conners Parent Rating Scale).

8 viikon kuluttua 7 (35 %) aripipratsolia käyttäneiden lasten vointi todettiin paljon tai hyvin paljon lähtötilannetta paremmaksi. Risperidoniryhmässä vastaava luku oli 6 (30 %). Ryhmät eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Ryhmät eivät myöskään eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi missään mittauspisteessä hyperaktiivisuus-, tarkkaamattomuus- tai uhmakkuusoireiden suhteen.

Molemmissa ryhmissä havaittiin tilastollisesti merkitsevä (p < 0,01) oireiden väheneminen jo 2 viikon kohdalla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentit: Pieni, poikavoittoinen aineisto, lyhyt seuranta-aika

Turkkilaisessa avoimessa seurantatutkimuksessa «Ercan ES, Uysal T, Ercan E ym. Aripiprazole in chi...»2 tutkittiin 20 (19 poikaa ja yksi tyttö) avohoitopotilasta, joilla kaikilla oli DSM-IV-tautiluokituksen mukainen, lapsuudessa alkanut, vaikea-asteinen käytöshäiriö ja ADHD. Tutkittavat olivat iältään 6–16-vuotiaita keski-iän ollessa 10,1 vuotta (SD 2,7). Keskimääräinen älykkyysosamäärä oli 84,1 (SD 11,42). Poissulkukriteereinä käytettiin älyllistä kehitysvammaisuutta, muuta psykiatrista sairautta kuin käytöshäiriö ja ADHD, maksa- tai munuaissairautta, poikkeavaa löydöstä sydänfilmissä, ajankohtaista psykoterapiahoitoa ja psyyken lääkkeiden käyttöä edeltävän 30 päivän aikana. 2 henkilöä ei ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt psyykenlääkitystä, mutta muilla oli ollut aikaisempia epäonnistuneita tai tehottomia lääkehoitokokeiluja (risperidoni, metyylifenidaatti, zuklopentiksoli, atomoksetiini).

Lääkityksen vaikutusta mitattiin strukturoiduilla arviointilomakkeilla. Päämuuttujina olivat yleinen sairastavuus (Clinical Global Impressions - Severity, CGI-S) ja voinnin koheneminen (Clinical Global Impressions - Improvement, CGI-I). Toissijaisina muuttujina olivat psyykkiset oireet (Turgay DSM-IV-based Child and Adolescent Screening Scale, T-DSM-IV, Child Behavior Checklist, CBCL ja Teachers Report Form, TRF).

Aripipratsolilääkitys aloitettiin annoksella 2,5 mg/vrk, ja lääkeannosta lisättiin 2,5 mg:aa viikon välein yksilöllisesti. Seuranta-ajan lopussa keskimääräinen lääkeannos oli 8,6 mg/vrk (SD 1,73). Maksimiannos oli 10 mg/vrk.

1 henkilö keskeytti tutkimuksen viikolla 2, koska tutkimustapaamiset eivät toteutuneet. Muut 19 jatkoivat tutkimuksen loppuun. 12 (60 %) henkilöä hyötyi lääkityksestä paljon tai erittäin paljon (CGI-S: p < 0,001, efektikoko = 0,70); CGI-I: p< 0,001, efektikoko = 0,48). Tilastollisesti merkitsevä muutos havaittiin myös kaikkien 3 tahon (vanhempi, opettaja, hoitava henkilö) arvioinneissa: tarkkaamattomuus (efektikoko = 0,33–0,63), hyperaktiviteetti/impulsiivisuus (efektikoko = 0,38–0,66), uhmakkuusoireet (efektikoko = 0,42–0,53) ja käytösoireet (efektikoko = 0,29–0,48).

Tilastollisesti merkitsevä muutos saavutettiin myös seuraavien vanhempien arvioimien muuttujien kohdalla: sosiaalinen vetäytyminen (p = 0,030), ahdistuneisuus/masentuneisuus (p = 0,026), sosiaaliset ongelmat (p = 0,001), ajattelun ongelmat (p = 0,001), tarkkaavuuden ongelmat (p < 0,001), rikollinen käyttäytyminen (p = 0,003) ja aggressiivinen käyttäytyminen (p < 0,001).

Opettajan arvioinnissa tilastollisesti merkitseviä muutoksia oli havaittavissa seuraavissa muuttujissa: ahdistuneisuus/masentuneisuus (p < 0,001), sosiaaliset ongelmat (p < 0,001), ajattelun ongelmat (p = 0,015), tarkkaavuuden ongelmat (p = 0,001), rikollinen käyttäytyminen (p = 0,001) ja aggressiivinen käyttäytyminen (p < 0,001).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentit: Pieni, poikavoittoinen aineisto, lyhyt seuranta-aika. Satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan tarkempaa kannanottoa varten.

Amerikkalaisessa avoimessa 6 viikon seurantatutkimuksessa «Kuperman S, Calarge C, Kolar A ym. An open-label t...»3 tutkittiin aripipratsolin tehoa 10 käytöshäiriöisellä, avohoidossa olevalla pojalla, joiden ikä vaihteli välillä 13–17 vuotta (keski-ikä 14,6 vuotta, SD 1,1). 6 pojalla ei ollut ajankohtaista lääkitystä, mutta 4 pojalla oli ADHD, johon he käyttivät lääkehoitoa (sitalopraami, amfetamiini, metyylifenidaaatti, guanfasiini). Poissulkukriteereinä oli älyllinen kehitysvammaisuus, päihdeongelma, itsemurha-ajatukset, somaattinen sairaus, kohonnut prolaktiinitaso, poikkeava EKG-löydös ja aikaisempi aripipratsolin käyttö.

Lääkitys aloitettiin alle 25 kg painavilla pojilla 1 mg/vrk, 25–50 kg painavilla 2 mg/vrk, 51–70 kg painavilla 5 mg/vrk ja yli 70 kg painavilla 10 mg/vrk. Lääkeannosta nostettiin yksilöllisesti aina 20 mg:aan saakka. Keskimääräinen annos oli seurannan lopussa 9,8 mg/vrk (SD 6,1).

Vastetta mitattiin strukturoiduilla arviointilomakkeilla. Päämuuttujana oli aggressiivinen käyttäytyminen, jota arvioitiin 2 eri mittarilla (Overt Aggression Scale-Modified, OAS-M ja Children's Aggression Scale- Parent Version, CAS-P). Toissijaisina muuttujina olivat yleinen sairastavuus (Clinical Global Impressions - Severity, CGI-S) ja voinnin koheneminen (Clinical Global Impressions - Improvement, CGI-I).

8 poikaa pysyi seurannassa 6 viikon ajan, 2 keskeytti seurannan tarkemmin määrittelemättömistä syistä.

Tutkittavien aggressiivinen käyttäytyminen väheni seurannassa, ja muutos oli tilastollisesti merkitsevä (OAS-M: p = 0,023; CAS-P: p = 0,002). Sairastavuus väheni (p = 0,029) ja vointi koheni (p = 0,005) tilastollisesti merkitsevästi.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentit: Pieni aineisto, kaikki poikia, aineistossa ei ollut lapsia, lyhyt seuranta-aika. Satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan tarkempaa kannanottoa varten.

Kirjallisuutta

  1. Safavi P, Hasanpour-Dehkordi A, AmirAhmadi M. Comparison of risperidone and aripiprazole in the treatment of preschool children with disruptive behavior disorder and attention deficit-hyperactivity disorder: A randomized clinical trial. J Adv Pharm Technol Res 2016;7:43-7 «PMID: 27144151»PubMed
  2. Ercan ES, Uysal T, Ercan E ym. Aripiprazole in children and adolescents with conduct disorder: a single-center, open-label study. Pharmacopsychiatry 2012;45:13-9 «PMID: 21993869»PubMed
  3. Kuperman S, Calarge C, Kolar A ym. An open-label trial of aripiprazole in the treatment of aggression in male adolescents diagnosed with conduct disorder. Ann Clin Psychiatry 2011;23:270-6 «PMID: 22073384»PubMed