Ribeiro ym. «Ribeiro L, Busnello JV, Kauer-Sant'Anna M ym. Mirt...»1 vertasivat mirtatsapiinia (annos hoidon lopussa: 18,3 + 1,3 mg/vrk) ja fluoksetiinia (14,0 + 1,0 mg/vrk) sokkoutetussa, satunnaistetussa asetelmassa 8 viikon tutkimuksessa 27 potilaalla (22 potilasta mukana tutkimuksen lopussa). Paniikkikohtausten lukumäärällä, HAS-asteikolla tai Sheehanin fobia asteikolla arvioituna hoitoryhmien välillä ei ilmennyt eroa.
Montanes-Rada ym. «Montañés-Rada F, De Lucas-Taracena MT, Sánchez-Rom...»2 vertasivat avoimessa tutkimuksessa mirtatsapiinia (30 mg/vrk) ja paroksetiinia (20–30 mg/vrk) paniikkihäiriön hoidossa 8 viikon tutkimuksessa (n = 62). Tutkimuksessa paniikkikohtaukset vähenivät mirtatsapiiniryhmässä 3/vko (3–4) – 0/vko (0–1,5) ja paroksetiiniryhmässä 3 (3–6) – 0 (0–0). Painon nousua tapahtui useammin mirtatsapiiniryhmässä (50 vs. 7,7 %) ja pahoinvointia ja parestesioita paroksetiiniryhmässä (69,2 vs. 14,3 %). Tutkimuksen lopussa 77 % potilaista mirtatsapiiniryhmässä ja 73 % paroksetiiniryhmässä oli vapaita paniikkikohtauksista. Pisteet BAI-asteikolla laskivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän 3 viikon hoidon jälkeen mirtatsapiiniryhmässä kuin paroksetiiniryhmässä (30,2–12,8 vs. 30,4–18,5, p < 0,05). Kirjoittajat päättelivät mirtatsapiinin vaikuttaneen nopeammin. 2 potilasta mirtatsapiiniryhmässä keskeytti painonnousun ja 1 potilas paroksetiiniryhmässä ruuansulatuskanavan oireiden ja tehon puutteen vuoksi).
Boshuisen ym. «Boshuisen ML, Slaap BR, Vester-Blokland ED ym. The...»3 tutkivat mirtatsapiinia 28 paniikkihäiriöpotilaalla 15 viikon avoimessa, kontrolloimattomassa asetelmassa. Tutkimus alkoi 3 viikon mittaisella lumehoidolla (yksöissokko), jonka jälkeen mirtatsapiinihoito aloitettiin 23 potilaalle. 19 potilasta jatkoi tutkimuksen loppuun. Mirtatsapiiniannos tutkimuksen aikana oli keskimäärin 36,3 mg/vrk (15–60). Tutkimuksen lopussa 73,4 % potilasta katsottiin respondereiksi (ei täyteen mittaan kehittyneitä paniikkikohtauksia viikon aikana) ja 63 % oli täysin kohtauksettomia. HAM-A-pisteet laskivat tilastollisesti merkitsevästi (17,1–10,3, p < 0,01). 43,5 % potilasta raportoi ruokahalun lisääntymistä, 26 % painonnousua ja 39 % hoidon alkuvaiheessa uneliaisuutta.
Sarchiapone ym. «Sarchiapone M, Amore M, De Risio S ym. Mirtazapine...»4 raportoivat 45 paniikkihäiriöpotilaan avoimen 3 kuukauden sarjan (11 potilaalla komorbidi masennustila). Mirtatsapiiniannos oli kaikilla 30 mg/vrk. Tutkimuksen lopussa 92 % katsottiin respondereiksi (50 % alenema PDSS-asteikolla). Paniikkihäiriön ydinoireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi jo 2 ensimmäisen hoitoviikon aikana. Paniikkikohtausten lukumäärä väheni tutkimusaikana 4,4/vko – 0,4/vko. 17,8 % potilaista raportoi uneliaisuutta ja 15,6 % painonnousua.