Takaisin

Liikuntaharjoittelu ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa

Näytönastekatsaukset
Tanja Laukkala ja Katriina Kukkonen-Harjula
10.1.2019

Näytön aste: C

Liikuntaharjoittelu saattaa vähentää ahdistuneisuusoireilua henkilöillä, joilla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö.

Systemaattiseen katsaukseen «Stonerock GL, Hoffman BM, Smith PJ ym. Exercise as...»1 haettiin heinäkuussa 2014 tietokannoista CINAHL, EMBASE, MEDLINE, PsychINFO ja Cochrane Library englanninkieliset vertaisarvioidut satunnaistetut tutkimukset, joiden osallistujat olivat vähintään 18-vuotiaita ja joilla oli ahdistuneisuusoireita, jotka arvioitiin validoidulla instrumentilla, tai diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö. Tutkimuksilta edellytettiin lisäksi, että liikuntaharjoittelua oli enemmän kuin kerran ja että muutos ahdistuneisuudessa oli tulosmuuttujana. Mukaan otetuista 12 tutkimuksesta 4:ssä oli paniikkihäiriöpotilaita, 2:ssa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsiviä, 2:ssa potilaita, joilla oli sosiaalisten tilanteiden pelko ja 1:ssä PTSD-potilaita (traumaperäinen stressihäiriö). Muissa tutkimuksissa oli ahdistusoireista kärsiviä tai ahdistusherkkiä potilaita, ja 1 tutkimuksessa diagnosoituja ahdistuspotilaita, joiden diagnooseja ei ollut eritelty. 1 tutkimuksessa tutkittavilla oli komorbideja depressio-oireita. 1 suuressa (n = 201) tutkimuksessa potilailla oli ollut akuutti sydäninfarkti, ja he osallistuivat liikunnalliseen sydänkuntoutukseen. 1 tutkimuksen potilaat olivat kehitysvammaisia. Tutkimusten laatu PEDro-työkalulla arvioituna oli heikko–keskinkertainen.

Tutkimuksista 6 oli tehty Yhdysvalloissa. Tutkimuksissa oli yhteensä 736 tutkittavaa, joiden ikä oli 19–64 vuotta. Vain 1 tutkimuksen potilasmäärä oli yli 100.

8 tutkimuksessa liikuntaohjelma oli pelkästään aerobista harjoittelua, 2:ssa pelkästään lihasvoimaharjoittelua, 1:ssä mindfulness-harjoittelua ja 1:ssä osallistujat valitsivat itse liikuntamuodon. 6 tutkimuksessa harjoittelun teho (intensiteetti) oli mainittu. Harjoittelun kesto vaihteli 2 viikosta 6 kuukauteen. Harjoittelu oli valvottua 8 tutkimuksessa.

Vertailuryhmistä puolet saivat tavanomaiseta hoitoa tai heillä ei ollut mitään interventiota (esim. jonotuslista). 1 tutkimuksessa liikuntaa verrattiin kognitiiviseen terapiaan, 2:ssa rentoutukseen, 1:ssä lääkkeeseen (klomipramiini) ja 1:ssä tasapaino- ja venyttelyharjoitteluun.

5 tutkimuksessa päätulosmuuttujan arvioijat olivat sokkoutettuja, muissa tutkimuksissa 5:ssä oli käytössä ainoastaan osallistujien oma arvio ahdistuneisuudesta.

Intervention keskeyttäneiden osuus oli varsin suuri (keskimäärin 18 % osallistujista, suurimmillaan 52 %). Liikuntaharjoitteluohjelman toteutumisesta ei ole yksityiskohtaisempaa mainintaa. 5 tutkimuksessa tehtiin kuntomittauksia. Ohjelman haittavaikutuksia ei käsitelty.

4 tutkimuksessa liikuntaharjoittelu vähensi ahdistuneisuusoireita verrokkeihin verrattuna, 3:ssa ei vähentänyt ja lopuissa tulokset olivat ristiriitaisia. Vain 2 tutkimuksessa oli seurantaa liikuntaintervention päätyttyä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Tutkimuksissa oli huomattavia metodologisia puutteita. Tutkittavien lukumäärä oli monessa tutkimuksessa vähäinen eikä systemoidusta katsauksesta selvinnyt, oliko tutkimuksen tilastollinen voima laskettu. Liikunnan lisäksi monessa tutkimuksessa oli ko-interventioita.

Liikuntaharjoittelun kesto oli varsin lyhyt ja ohjelman kuvaus ja sen toteutuminen oli usein puutteellinen. Tavallisin harjoittelumuoto oli aerobinen liikunta. Lihasvoimaharjoittelusta on ilmestynyt tuore meta-analyysi «Gordon BR, McDowell CP, Lyons M ym. The Effects of...»2, mutta siinä kohdejoukkona ovat sekä terveet että erilaisista somaattisista ja psyykkisistä ongelmista kärsivät eikä tuloksia ole eritelty.

Laajin ja tuorein systemaattinen kirjallisuuskatsaus ahdistuneisuudesta ja liikunnasta löytyi Yhdysvaltojen terveysministeriön kokoamasta yhteenvedosta «2018 Physical activity guidelines advisory committ...»3 (Internet «https://health.gov/paguidelines/second-edition/report.aspx»1), jonka pohjalta laaditaan väestön liikuntasuositukset. Yhteenvedon lisäksi koottu kirjallisuus oli esitelty, ja tutkimusnäyttö oli arvioitu erillisessä sähköisessä Evidence portfolio -osassa «Evidence Portfolio – Brain Health Subcommit...»4 (Internet «https://health.gov/paguidelines/second-edition/report/supplementary-material.aspx»2). Kohdejoukkona olivat sekä terveet että erilaisista ahdistuneisuusoireista tai -häiriöistä kärsivät eikä tuloksia ollut eritelty.

Meta-analyysiin «Stubbs B, Vancampfort D, Rosenbaum S ym. An examin...»5 haettiin artikkeleita, jotka koskivat aikuisia, joilla oli diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö. Julkaisujen piti olla englanninkielisiä, satunnaistettuja tutkimuksia, joissa oli liikuntainterventio. Liikuntaharjoittelua verrattiin tavanomaiseen hoitoon, odotuslistaan, lumeeseen tai sosiaalisesti aktivoivaan interventioon (kuten ryhmämuotoinen terveysneuvonta). Kirjallisuushaku tehtiin 12/2015 asti seuraavista tietokannoista: Academic Search Premier, MEDLINE, Psychology and Behavioral Sciences Collection, PsychINFO, SPORT Discus ja CINAHL ja Pubmed. Tutkimusten laatu arvioitiin Cochrane-käsikirjan mukaan. 1 tutkimuksista arvioitiin laadultaan korkeatasoiseksi ja 5 heikkolaatuiseksi. Tutkittavien psyykkiset häiriöt tutkimuksissa olivat yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, traumaperäinen stressihäiriö (2 tutkimusta ja suurin potilasmäärä) ja pakko-oireinen häiriö. 262 aikuisesta 132 satunnaistettiin liikuntaharjoitteluun ja 130 vertailuryhmiin. Osalla oli myös masennuslääkehoito, mutta se jäi 4 tutkimuksen osalta epäselväksi.

Päätulosmuuttuja oli muutos ahdistuneisuusoireissa validoidulla oirekartoitusmittarilla, kuten Hamiltonin ahdistuneisuusasteikko (HAMA) tai PTSD checklist. Liikuntainterventio toteutettiin 1–7 kertaa viikossa aerobisena liikuntana. Liikuntaintervention intensiteetti oli kuvattu 2 tutkimuksessa 6:sta. Liikunta vähensi tilastollisesti merkittävästi ahdistuneisuusoireilua (standardized mean difference, SMD -0,581, 95 % luottamusväli -1 – -0,76, p = 0,02, I2 = 66 %). Julkaisuharhaan viittaavaa ei todettu.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Tutkittavien kokonaismäärä oli vähäinen. Tutkimuksen keskeyttäneiden määrää ei kerrota systemoidussa katsauksessa eikä myöskään sitä, miten interventio toteutui (komplianssi). Alkuperäistutkimukset olivat heterogeenisiä.

Kirjallisuutta

  1. Stonerock GL, Hoffman BM, Smith PJ ym. Exercise as Treatment for Anxiety: Systematic Review and Analysis. Ann Behav Med 2015;49:542-56 «PMID: 25697132»PubMed
  2. Gordon BR, McDowell CP, Lyons M ym. The Effects of Resistance Exercise Training on Anxiety: A Meta-Analysis and Meta-Regression Analysis of Randomized Controlled Trials. Sports Med 2017;47:2521-32 «PMID: 28819746»PubMed
  3. 2018 Physical activity guidelines advisory committee. 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report. U:S: Health and Human Services, Washington DC 2018. https://health.gov/paguidelines/second-edition/report.aspx
  4. Evidence Portfolio – Brain Health Subcommittee, Question 3. Julkaisussa: Supplementary material for the 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report. Chapter 3. Brain health. https://health.gov/paguidelines/second-edition/report/supplementary-material.aspx
  5. Stubbs B, Vancampfort D, Rosenbaum S ym. An examination of the anxiolytic effects of exercise for people with anxiety and stress-related disorders: A meta-analysis. Psychiatry Res 2017;249:102-8 «PMID: 28088704»PubMed