Prospektiivisessa satunnaistetussa open label -monikeskustutkimuksessa «Ichihara K, Masumori N, Fukuta F ym. A randomized ...»1 (n = 76) verrattiin mirabegronin (50 mg/vrk) ja tamsulosiinin (0,2 mg/vrk) yhdistelmää tamsulosiinimonoterapiaan (0,2 mg/vrk) vähintään 50-vuotiailla miespotilailla, joilla oli eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun aiheuttama virtsarakon yliaktiivisuus ja joilla oli yliaktiivisuusoireita alfasalpaajalääkityksestä (tamsulosiini 0,2 mg/vrk) huolimatta. Yliaktiivisen rakon oireiksi katsottiin vähintään 3 OABSS-oirepistettä (overactive bladder symptom score) yhdistettynä vähintään 1 kerran viikossa tapahtuvaan virtsapakko-oireeseen. Tutkimuksesta suljettiin pois sellaiset miehet, joiden jäännösvirtsa oli yli 100 ml tai joiden virtsauksen huippuvirtaama oli alle 5 ml/s. Tutkimus kesti 8 viikkoa.
Mirabegronin ja tamsulosiinin yhdistelmähoito helpotti yliaktiivisen rakon oireita tamsulosiinimonoterapiaan verrattuna tilastollisesti merkittävästi: OABSS-pisteet laskivat yhdistelmähoidossa keskimäärin 2,21 ja tamsulosiinimonoterapiassa 0,87 pistettä (p = 0,012). Virtsapakko helpottui yhdistelmähoidolla pelkkää tamsulosiinia paremmin: OABSS Q3 laski mirabegronin ja tamsulosiinin yhdistelmää saaneilla keskimäärin 1,34 ja pelkkää tamsulosiinia saaneilla 0,55 pistettä (p = 0,006). Yhdistelmähoito vähensi myös yöaikaista tiheää virtsaamistarvetta ja pakkovirtsankarkailua tilastollisesti merkitsevästi.
Eturauhasen liikakasvuun liittyvät oireet vähenivät mirabegronin ja tamsulosiinin yhdistelmähoidolla pelkkää tamsulosiinia paremmin, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä: IPSS-oirepisteet pienenivät yhdistelmähoidossa 2,34 ja monoterapiassa 0,26 pistettä (p = 0,099). Yhdistelmähoito paransi potilaiden elämänlaatua tilastollisesti merkitsevästi.
Kommentti: Suomessa käytetään pääsääntöisesti 0,4 mg kerran päivässä annosta tamsulosiinista, kun tutkimuksessa päiväannos oli 0,2 mg. Tutkimuksen kesto oli vain 8 viikkoa eikä tutkimus ollut sokkoutettu. Pieni tutkimuspopulaatio.
Tutkimuksessa «Maeda T, Kikuchi E, Hasegawa M ym. Solifenacin or ...»2 oli 50 miespotilasta, joilla oli yliaktiivisen rakon oireita (OABSS-pisteet vähintään 5 ja OABSS Q3 vähintään 2) vähintään 6 kuukauden mittaisen dutasteridihoidon jälkeen. 45 potilasta oli saanut edeltävästi lisäksi vähintään 6 kuukauden ajan alfasalpaajahoitoa. Dutasteridi ja mahdollinen alfasalpaaja jatkuivat tutkimuksen ajan. Keskimääräinen eturauhasen tilavuus oli tutkimuksen alkaessa 39 ml ja IPSS- ja OABSS-pisteet keskimäärin 17,6 ja 8,1. Jäännösvirtsamäärä oli korkeintaan 150 ml. Potilaat saivat dutasteridin ja mahdollisen alfasalpaajan lisäksi mirabegronia 50 mg/vrk tai solifenasiinia 5 mg/vrk suhteessa 1:1. Tutkimus ei ollut satunnaistettu tai sokkoutettu.
Mirabegronihoito vähensi IPSS-pisteitä 3, OABSS-pisteitä 2,5 ja OAB Q3-pisteitä 0,9 kahdeksan viikon hoidon jälkeen (p < 0,05). Solifenasiinikontrolliryhmässä edellä mainitut oirepisteet vähenivät 8 viikon hoidon jälkeen 3,1, 2,7 ja 1,3 (p < 0,05). Solifenasiinin tavoin mirabegroni helpotti tilastollisesti merkittävästi varastoimisvaiheen oireita IPSS-pisteiden perusteella, mutta ei pahentanut tyhjenemisvaiheen oireita.
Kommentti: Tutkimuspopulaatio oli pieni eikä tutkimus ollut satunnaistettu ja sokkoutettu. Seuranta-aika oli vain 3 kuukautta. Tutkimuspotilaille ei tehty urodynaamista tutkimusta.
Kontrolloidun tutkimuksen «Otsuki H, Kosaka T, Nakamura K ym. ß3-Adrenoceptor...»3 tutkimuspopulaatio koostui 124 potilaasta: mirabegronia 50 mg/vrk sai 52 vasta diagnosoidusta virtsarakon yliaktiivisuudesta kärsivää potilasta (M-ryhmä) ja 45 potilasta, joiden virtsarakon yliaktiivisuus ei ollut helpottanut antimuskariinihoidolla (S-ryhmä). Kontrolliryhmänä toimi 27 potilasta, jotka saivat antimuskariinihoitoa vasta diagnostisoituun virtsarakon yliaktiivisuuteen. Mirabegronilla hoidetuissa M- että S-ryhmissä oli 36 miespotilasta kummassakin (69 % ja 80 %, yhteensä n = 72), antimuskariinia saaneessa kontrolliryhmässä miehiä oli 18 (67 %). Eturauhasen keskimääräinen tilavuus oli M-ryhmässä 28 ml, S-ryhmässä 24 ml ja kontrolliryhmässä 30 ml. Alfasalpaajahoitoa käytti M-ryhmän potilaista 20 (38 %), S-ryhmän potilaista 15 (33 %) ja kontrollipotilaista 7 (26 %). Jäännösvirtsamäärä sai olla korkeintaan 100 ml.
Mirabegroni ei tilastollisesti merkitsevästi muuttanut jäännösvirtsan määrää: M-ryhmässä hoitoa edeltävä jäännösvirtsa oli 32 ml ja 4 hoitoviikon jälkeen 35 ml, S-ryhmässä jäännösvirtsamäärät olivat 26 ml ja 31 ml. Mirabegronilla havaittiin tehoa 85 % miespotilaista M-ryhmässä ja 62 % antimuskariinia aiemmin saaneessa S-ryhmässä. Mirabegronin teho ei ollut yhteydessä sukupuoleen. Miespotilaiden alaryhmäanalyysissä OABSS-pisteet laskivat merkitsevästi sekä mirabegronia että antimuskariinia saaneilla 8 hoitoviikon aikana. Sekä mirabegroni että antimuskariini vähensivät sekä päiväaikaista että öistä tiheävirtsaisuutta, virtsapakkoa ja pakkovirtsankarkailua. Ero mirabegronin ja antimuskariinin välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Myös antimuskariinista mirabegroniin vaihtaneella S-ryhmällä havaittiin 8 hoitoviikon jälkeen OABSS-pisteiden väheneminen, tiheävirtsaisuusoireen helpottaminen, virtsapakon ja pakkoinkontinenssin väheneminen sekä elämänlaadun paraneminen. Mirabegronia saaneilla havaittiin myös IPSS-pisteiden merkittävä lasku, mikä ei ollut yhteydessä aiempaan yliaktiivisen rakon hoitoon, eturauhasen kokoon tai alfasalpaajan käyttöön. Vaikeaan yövirtsaisuuteen mirabegronilla ei todettu merkittävää vaikutusta.
Kommentti: Tutkimus ei ollut sokkoutettu eikä satunnaistettu. Seuranta-aika oli lyhyt (8 viikkoa) ja tutkimuspopulaatio pienehkö. Keskimääräinen eturauhasen tilavuus oli vain lievästi suurentunut eikä ole tiedossa, kuinka monella potilaista oli eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu.
Kommentti: Mirabegronia on tutkittu vasta muutamissa tutkimuksissa eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua sairastavilla. Seuranta-ajat ovat olleet lyhyitä ja tutkimuspopulaatiot pienehköjä. Lumekontrolloituja kaksoissokkoutettuja satunnaistettuja tutkimuksia ei ole tehty. Suurten mirabegronin tehon osoittaneiden tutkimusten tutkimuspopulaatiossa on ollut vain noin viidennes–kolmannes miehiä. Lumevaikutuksen havaittiin olevan miehillä naisia suurempi.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: