Maapähkinäallergia on yleinen ja pysyvä allergia, ja siihen liittyy usein anafylaksia. Ainoa hoitokeino on ollut välttäminen. Maapähkinäsiedätys on mahdollinen hoitovaihtoehto.
Cochrane-katsauksessa «Nurmatov U, Venderbosch I, Devereux G ym. Allergen...»1tutkittiin oraalisen maapähkinäsiedätyksen tehoa ja turvallisuutta IgE-välitteistä maapähkinäallergiaa sairastavalla lapsella ja aikuisella. 14:stä yleisimmästä tietokannasta suoritettiin haku 1/2012 saakka. RCT-tutkimukset, jossa verrattiin aktiiviryhmää lumeryhmään tai välttämiseen, hyväksyttiin mukaan. 1 pieni tutkimus, jossa valikoitiin 19 lasta (ikä 1–16 vuotta) interventio- ja 9 lumeryhmään, joista oli ensin poistettu vaikeaa astmaa sairastavat ja anafylaksian saaneet lapset. Vastemuuttujana oli kaksoissokkoaltistus. 3 lasta sai haittavaikutuksia ja keskeytti. Kaikki 16 lasta sietivät 5 g = 20 maapähkinää ilman oireita, kun lumeryhmä sieti 280 mg (0–1 900 mg), ennen kuin oireita ilmeni. Haittavaikutuksia ilmeni paljon: 47 %:lla merkittäviä oireita, johon kaikki saivat antihistamiinia ja 2 adrenaliinia.
Tutkijat totesivat, että desensitisaatio maapähkinälle on mahdollinen, mutta haittavaikutukset ovat hyvin yleisiä, vaikka useimmilla ne olivat lieviä. Pitkäaikaisseurantadataa siedätyksen jälkeen ei ollut.
Haittavaikutusten ja puutteellisen pitkäaikaistehon vuoksi maapähkinäsiedätystä ei voida suositella hoitomuodoksi.
Vaikeasti maapähkinäallergisilla lapsilla selvitettiin «Reier-Nilsen T, Michelsen MM, Lødrup Carlsen KC ym...»2 maapähkinäsiedätyksen soveltuvuutta, tehoa ja haittavaikutuksia. Tavoitteena oli selvittää, miten OIT:ssa onnistuu pääseminen maapähkinäproteiinin 5 g tavoiteannokseen tai pienemmän annoksen sietokykyyn. Toissijaisena tavoitteena selvitettiin haittavaikutusten määrää. 77 lasta, ikä 5–15 vuotta, joilla oli positiivinen maapähkinäaltistus, hyväksyttiin tutkimukseen. 57 satunnaistettiin OIT-ryhmään, jossa annosta nostettiin 2 kertaa viikossa 5 g:n tavoiteannokseen tai siedettyyn pienempään annokseen. Kontrolliryhmässä oli 20 lasta.
Kaikki lapset reagoivat tutkimuksen inkluusioaltistuksessa anafylaksialla eli 2 elinjärjestelmän oireilla. Maksimiannokseen 5 g pääsi 22,1 %, ja mediaani 2,7 g:aan 54,4 %. 24,5 % keskeytti. Annoksen nostovaiheessa 19,4 %:lla ilmeni anafylaksia. Tavoiteannokseen pääsyn esteenä oli epämiellyttävä maku (66,7 %), sietämättömät haittavaikutukset (26,7 %) ja sosiaaliset syyt (6,7 %). Vaikka 75,5 % saavutti 0,25–5 g annoksen, vain 21 % tavoiteannoksen. Hoidon soveltuvuutta rajoitti paha maku ja haittavaikutukset, mukaan lukien anafylaksia.
Tutkittiin «Inuo C, Tanaka K, Suzuki S ym. Oral Immunotherapy ...»3 maapähkinä-OIT:n tehoa ja turvallisuutta lapsilla, joilla oli tullut maapähkinästä anafylaksia lähtötilanteen kaksoissokossa lumekontrolloidussa altistuksessa. Vuosina 2011–2013 osallistui 22 lasta ensin sairaalassa annettavaan ja sen jälkeen kotona toteutettuun OIT:hen, jonka annos nostettiin 795 mg:aan. 3 oireettoman kuukauden jälkeen osallistujille tehtiin altistus 2 viikon maapähkinän välttämisvaiheen jälkeen. Historiallisina kontrolleina käytettiin 11:sta anafylaksian saanutta lasta, joille tehtiin 2 vuotta myöhemmin uusi maapähkinäaltistus.
Kaikki 22 lasta saavuttivat desensitisaation maapähkinälle 8 kuukauden OIT-hoidolla. 2 vuotta myöhemmin 68,1 %:lla ei ilmennyt altistuksessa oireita 2 viikon uudelleen välttämisessä, kun kontrolliryhmässä 2/11 (18,1 %) ei saanut oireita altistuksessa. Haittavaikutusreaktioita ilmeni 43 % sairaalajakson ja 5 % kotona annettujen annosten jälkeen. 3 potilasta sairaalassa ja 2 kotona sai adrenaliinia.
Tutkittiin «Blumchen K, Trendelenburg V, Ahrens F ym. Efficacy...»4 matala-annoksisen maapähkinäsiedätyksen tehoa, turvallisuutta ja elämänlaatua kaksoissokossa monikeskus-RCT:ssä. 62 lasta, ikä 3–17 vuotta, joilla oli IgE-välitteisesti altistuspositiivinen maapähkinäallergia, satunnaistettiin 1:1 saamaan maapähkinä-OIT, jossa maapähkinänylläpitoannos oli 125–250 mg tai lumetta. Ensisijainen lopputulema oli ≥ 300 mg maapähkinän sietokykyaltistuksessa 16 kuukautta OIT:n jälkeen: 23/31 (74,2 %) aktiiviryhmässä sieti ≥ 300 mg maapähkinäloppualtistuksessa vs. 5/31 (16,1 %) lumeryhmässä, p < 0,001.
Haittatapahtumia oli 20,3 % ja 20,7 % maapähkinä- ja lume-OIT-ryhmissä. Haittavaikutusten vuoksi keskeyttäneitä oli kummassakin ryhmässä 2. Ryhmien välillä ei ollut eroa haittavaikutusten vuoksi keskeyttäneiden määrissä. 5:llä lumeryhmässä ja 3:lla maapähkinä-OIT-ryhmässä esiintyi vakavia haittavaikutuksia. Kaikilla aktiiviryhmässä esiintyi haittavaikutuksia, ja 4,3 %:ssa aktiivi- ja 1,2 %:ssa lumeryhmästä oireet ilmenivät 2 tunnin sisällä annoksesta. Haittavaikutuksia oli merkitsevästi useammin maapähkinä-OIT-ryhmässä kuin lumeryhmässä, p < 0,001. Aktiiviryhmässä oli merkitsevästi useammalla subjektiivisia haittavaikutuksia (83 %) kuin lumeryhmässä (45 %), p = 0,002.
Tutkimuksessa «Kukkonen AK, Uotila R, Malmberg LP ym. Double-blin...»5 oli mukana 60 iältään 6–18-vuotiasta maapähkinäallergista potilasta, joille oli tullut keskivaikea–vaikea reaktio maapähkinäaltistuksessa. 39 kävi läpi maapähkinä-OIT:n, 21 kontrollia vältti maapähkinää. 85 % toteutti nostovaiheen, ja 67 % sieti 5 g maapähkinää hoidon jälkeisessä altistuksessa. Yksikään kontrolliryhmässä ei saavuttanut desensitisaatiota, joten riskisuhteeksi saadaan 29 (1,9–455). Mediaani seuranta-aika oli 30 kuukautta. Vuotuinen haittavaikutusten insidenssi oli 11 %.
Maapähkinäsiedätys oli tehokasta mutta ennustamattomia haittavaikutuksia voi ilmaantua.
Tutkimuksessa «Anagnostou K, Islam S, King Y ym. Assessing the ef...»6 selvitettiin maapähkinä-OIT:n tehoa desensitisaation saavuttamiseksi maapähkinäallergisilla lapsilla. RCT:n crossover-asetelmassa annettiin maapähkinäjauhetta 2–800 mg ja seurattiin kontrolliryhmää, joka vältti maapähkinää. Ryhmänjako ei ollut sokkoutettu. Potilaat olivat iältään 7–16-vuotiaita, ja allergia verifioitiin positiivisella maapähkinä-PRICK:llä ja kaksoissokkoaltistuksella. Lopputulema oli desensitisaatio eli ei oireita 1 400 mg altistuksessa 6 kuukautta OIT:n jälkeen.
Desensitisaatio todettiin 24/39 lapsella (65 %) OIT-ryhmässä, ei kenelläkään kontrolliryhmässä, p < 0,0001. 84 % OIT-ryhmästä sieti 800 mg (5 maapähkinää). Haittavaikutukset olivat enimmäkseen lieviä; yleisimpiä olivat suolisto-oireet: 31 %:lla pahoinvointia, 31 % oksensi. Suun kutinaa ilmeni 63 %:ssa annoksista (76 osallistujaa) ja vinkunaa 21 osallistujalla. Adrenaliinia käytettiin 1 potilaalla.
Elämänlaatu parani OIT-ryhmässä. Useimmat osallistuneet saavuttivat desensitisaation.
Kyseessä oli satunnaistettu kaksoissokko monikeskustutkimus «Varshney P, Jones SM, Scurlock AM ym. A randomized...»7 1–16-vuotiailla lapsilla, jotka olivat maapähkinäjauhe-OIT-ryhmässä tai lumeryhmässä. Nosto- ja ylläpitovaiheiden jälkeen suoritettiin maapähkinäaltistus 1 vuoden kohdalla. Tutkimukseen aloitti 28 lasta.
3 lasta OIT-ryhmässä keskeytti varhaisvaiheessa haittavaikutusten vuoksi. Maapähkinäaltistuksessa kaikki loput 16 lasta söivät 5 g (20 maapähkinää), kun lumeryhmässä annos oli 280 mg (0–1 900 mg), p < 0,001. 47 % (9/19) sai haittavaikutuksia ensimmäisenä nostopäivänä, ja 2 heistä tarvitsi adrenaliinia. Lumeryhmässä ei esiintynyt haittavaikutuksia tai hoidon tarvetta. Nostovaiheessa annosten nosto suoritettiin 2 viikon välein sairaalassa. Kotiannoksista 1,2 % johti haittavaikutuksiin. Ylläpitovaiheessa ei OIT-ryhmässä esiintynyt adrenaliinia vaatineita reaktioita.
18 iältään 1–11-vuotiasta lasta toteutti kaksoissokkoutetusti 12 kuukauden sublinguaalisen (SLIT) vaiheen (11 OIT, 7 lume) «Kim EH, Bird JA, Kulis M ym. Sublingual immunother...»8. Haittavaikutuksia esiintyi 11,5 vs. 8,6 % lapsista. Haittavaikutuksena oli lähinnä suun/nielun kutinaa, joka harvoin tarvitsi hoitoa, ei adrenaliinia. Kaksoissokkoutetussa maapähkinäaltistuksessa SLIT- hoidon jälkeen OIT-ryhmä sieti 20 kertaa enemmän maapähkinää kuin lumeryhmä, 1 710 mg vs 85 mg, p = 0,01.
Maapähkinä-SLIT vaikuttaa turvalliselta indusoimaan desensitisaatio maapähkinäallergisilla lapsilla.