Maapähkinäallergia on yleinen ja pysyvä allergia, ja siihen liittyy usein anafylaksia. Ainoa hoitokeino on ollut välttäminen. Maapähkinäsiedätys on mahdollinen hoitovaihtoehto.
Cochrane-katsauksessa «Nurmatov U, Venderbosch I, Devereux G ym. Allergen...»1 tutkittiin oraalisen maapähkinäsiedätyksen tehoa ja turvallisuutta IgE-välitteistä maapähkinäallergiaa sairastavilla lapsilla ja aikuisilla. 14 yleisimmästä lääketieteellisestä tietokannasta suoritettiin haku 1/2012 saakka. RCT-tutkimukset, jossa verrattiin aktiiviryhmää lumeryhmään tai välttämiseen, hyväksyttiin mukaan. 1 pieni tutkimus, jossa valikoitiin 19 lasta (ikä 1–16 vuotta) interventio- ja 9 lumeryhmään, joista oli ensin poistettu vaikeaa astmaa sairastavat ja anafylaksian saaneet lapset. Vastemuuttujana oli kaksoissokkoaltistus. 3 lasta sai haittavaikutuksia ja keskeytti.
Kaikki 16 lasta sietivät 5 g = 20 maapähkinää ilman oireita, kun lumeryhmä sieti 280 mg (vaihteluväli 0–1900 mg), ennen kuin oireita ilmeni. Haittavaikutuksia ilmeni paljon; 47 %:lla merkittäviä oireita, johon kaikki saivat antihistamiinia ja 2 adrenaliinia.
Tutkijat totesivat, että desensitisaatio maapähkinälle on mahdollinen, mutta haittavaikutukset ovat hyvin yleisiä, vaikka useimmilla ne olivat lieviä. Pitkäaikaisseurantadataa siedätyksen jälkeen ei ollut.
Haittavaikutusten ja puutteellisen pitkäaikaistehon vuoksi maapähkinäsiedätystä ei voida suositella hoitomuodoksi.
Vaikeasti maapähkinäallergisilla lapsilla selvitettiin maapähkinäsiedätyksen soveltuvuutta, tehoa ja haittavaikutuksia «Reier-Nilsen T, Michelsen MM, Lødrup Carlsen KC ym...»2. Tavoitteena oli selvittää, miten OIT:ssa onnistuu pääseminen maapähkinäproteiinin 5 g:n tavoiteannokseen tai pienemmän annoksen sietokykyyn. Toissijaisena tavoitteena selvitettiin haittavaikutusten määrää. 77 iältään 5–15-vuotiasta lasta, joilla oli positiivinen maapähkinäaltistus, hyväksyttiin tutkimukseen. 57 satunnaistettiin OIT-ryhmään, jossa 2 kertaa viikossa nostettiin annosta 5 g:n tavoiteannokseen tai siedettyyn pienempään annokseen. Kontrolliryhmässä oli 20 lasta.
Kaikki lapset reagoivat inkluusioaltistuksessa anafylaksialla eli 2 elinjärjestelmän oireilla. Maksimiannokseen 5 g pääsi 22,1 % ja mediaani 2,7 g:aan 54,4 %. 24,5 % keskeytti. Annoksen nostovaiheessa 19,4 %:lla ilmeni anafylaksia. Tavoiteannokseen pääsyn esteenä oli epämiellyttävä maku (66,7 %), sietämättömät haittavaikutukset (26,7 %) ja sosiaaliset syyt (6,7 %). Vaikka 75,5 % saavutti 0,25–5 g:n annoksen, vain 21 % tavoiteannoksen. Hoidon soveltuvuutta rajoitti paha maku ja haittavaikutukset, mukaan lukien anafylaksia.
Tutkimuksessa «Inuo C, Tanaka K, Suzuki S ym. Oral Immunotherapy ...»3 tutkittiin maapähkinä-OIT:n tehoa ja turvallisuutta lapsilla, jotka saivat maapähkinästä anafylaksian kaksoissokossa lumekontrolloidussa altistuksessa. 2011–13 osallistui 22 lasta ensin sairaalassa annettavaan ja sen jälkeen kotona toteutettuun OIT:hen, ja annos nostettiin 795 mg:aan. Kolmen oireettoman kuukauden jälkeen osallistujille tehtiin altistus 2 viikon maapähkinävälttämisvaiheen jälkeen. Historiallisina kontrolleina käytettiin 11:sta anafylaksian saanutta lasta, joille tehtiin 2 vuotta myöhemmin uusi maapähkinäaltistus.
Kaikki 22 lasta saavuttivat desensitisaation maapähkinälle 8 kuukauden OIT-hoidolla. 2 vuotta myöhemmin 68,1 %:lla ei ilmennyt altisuksessa oireita 2 viikon uudelleen välttämisessä, kun kontrolliryhmässä 2/11 (18,1 %) ei saanut oireita altistuksessa. Haittavaikutusreaktioita ilmeni 43 % sairaalajakson ja 5 % kotona annettujen annosten jälkeen. Adrenaliinia sai 3 potilasta sairaalassa ja 2 kotona.
Tutkittiin «Blumchen K, Trendelenburg V, Ahrens F ym. Efficacy...»4matala-annoksisen maapähkinäsiedätyksen tehoa, turvallisuutta ja elämänlaatua kaksoissokossa monikeskus-RCT:ssä. 62 lasta, ikä 3–17 vuotta, IgE-välitteisesti altistuspositiivista maapähkinäallergiaa sairastavaa lasta satunnaistettiin 1:1 saamaan maapähkinä-OIT, jossa maapähkinäylläpitoannos oli 125–250 mg tai lumetta. Ensisijainen lopputulema oli ≥ 300 mg maapähkinäsietokykyaltistuksessa 16 kuukautta OIT:n jälkeen.
23/31 (74,2 %) aktiiviryhmässä sieti ≥ 300 mg maapähkinää loppualtistuksessa vs. 5/31 (16,1 %) lumeryhmässä, p < 0,001. Haittatapahtumia oli 20,3 % ja 20,7 % maapähkinä- ja lume-OIT-ryhmissä. Haittavaikutusten vuoksi keskeyttäneitä oli kummassakin ryhmässä 2. Ryhmien välillä ei olut eroa haittavaikutusten vuoksi keskeyttäneiden määrissä. 5:llä lumeryhmässä ja 3:lla maapähkinä-OIT-ryhmässä esiintyi vakavia haittavaikutuksia. Kaikilla aktiiviryhmässä esiintyi haittavaikutuksia. 4,3 %:ssa aktiivi- ja 1,2 % lumeryhmästä oireet ilmenivät 2 tunnin sisällä annoksesta. Haittavaikutuksia oli merkitsevästi useammin maapähkinä-OIT- kuin lumeryhmässä, p < 0,001. Subjektiivisia haittavaikutuksia oli merkitsevästi useammalla aktiivi- (83 %) kuin lumeryhmässä (45 %), p = 0,002.
Tutkimuksessa «Kukkonen AK, Uotila R, Malmberg LP ym. Double-blin...»5 oli mukana 60 iältään 6–18-vuotiasta maapähkinäallergista potilasta, joilla oli keskivaikea–vaikea reaktio maapähkinäaltistuksessa. 39 kävi läpi maapähkinä-OIT:n, 21 kontrollia vältti maapähkinää. 85 % toteutti nostovaiheen, ja 67 % sieti 5 g maapähkinää hoidon jälkeisessä altistuksessa.
Yksikään kontrolliryhmässä ei saavuttanut desensitisaatiota, joten riskisuhteeksi saadaan 29 (luottamusväli 2–455). Mediaani seuranta-aika oli 30 kuukautta. Vuotuinen haittavaikutusten insidenssi oli 11 %. Maapähkinäsiedätys oli tehokasta mutta ennustamattomia haittavaikutuksia voi ilmaantua.
Tutkimuksessa «Anagnostou K, Islam S, King Y ym. Assessing the ef...»6 selvitettiin maapähkinä-OIT:n tehoa desensitisaation saavuttamiseksi maapähkinäallergisilla lapsilla. RCT, crossover-asetelmassa annettiin maapähkinäjauhetta 2–800 mg ja seurattiin kontrolliryhmää, joka vältti maapähkinää. Ryhmänjako ei ollut sokkouutettu. Potilaat olivat iältään 7–16-vuotiaita, ja allergia verifioitiin positiivisella maapähkinä-PRICK:llä ja kaksoissokkoaltistuksella. Lopputulema oli desensitisaatio eli ei oireita 1 400 mg altistuksessa 6 kuukautta OIT:n jälkeen.
Desensitisaatio todettiin 24/39 lapsella (65 %) OIT-ryhmässä, ei kenelläkään kontrolliryhmässä, p < 0,0001. 84 % OIT-ryhmästä sieti 800 mg (5 maapähkinää). Haittavaikutukset olivat enimmäkseen lieviä; suolisto-oireet olivat yleisimpiä, 31 %:lla pahoinvointia, 31 % oksensi. Suun kutinaa ilmeni 63 %:ssa annoksista (76 osallistujaa) ja vinkunaa 21 osallistujalla. Adrenaliinia käytettiin 1 potilaalla. Elämänlaatu parani OIT-ryhmässä. Useimmat osallistuneet saavuttivat desensitisaation.
Kyseessä oli satunnaistettu kaksoissokko monikeskustutkimus «Varshney P, Jones SM, Scurlock AM ym. A randomized...»7 1–16-vuotiailla lapsilla, jotka olivat maapähkinäjauhe-OIT- tai lumeryhmässä. Nosto- ja ylläpitovaiheiden jälkeen suoritettiin maapähkinäaltistus 1 vuoden kohdalla. Tutkimukseen aloitti 28 lasta. 3 lasta OIT-ryhmässä keskeytti varhaisvaiheessa haittavaikutusten vuoksi.
Maapähkinäaltistuksessa kaikki loput 16 lasta söivät 5 g (20 maapähkinää), kun lumeryhmässä annos oli 280 mg (vaihteluväli 0–1 900 mg), p < 0,001. 47 % (9/19) sai haittavaikutuksia ensimmäisenä nostopäivänä, ja 2 heistä tarvitsi adrenaliinia. Lumeryhmässä ei esiintynyt haittavaikutuksia tai hoidon tarvetta. Nostovaiheessa annosten nosto suoritettiin 2 viikon välein sairaalassa. Kotiannoksista 1,2 % johti haittavaikutuksiin. Ylläpitovaiheessa ei OIT-ryhmässä esiintynyt adrenaliinia vaatineita reaktioita.