Yhdysvaltalaiset tutkijat selvittivät systemaattisessa katsauksessa «Batsis JA, Gill LE, Masutani RK ym. Weight Loss In...»1 laihdutusterventioiden vaikutusta ikääntyneiden painoon, fyysiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Tutkimusten päätulosmuuttujana oli fyysinen toimintakyky, jota mitattiin 6 minuutin kävelytestillä, maksimaalisella hapenottokyvyllä, lihasvoimalla tai fyysisen toimintakyvyn suoritustestillä (SPPB). Lisäksi selvitettiin tutkimusten vaikutusta tutkittavien elämänlaatuun. Tietolähteinä käytettiin 6 tietokantaa (Medline, Cochrane Central Register of Controlled Trials, Web of Science, CINAHL, EMBASE ja PsycINFO), joista löytyneitä tutkimuksia etsittiin aikaväliltä 2005–huhtikuu 2016,
Katsauksessa tutkimuksien valintakriteerit olivat seuraavat:
Kriteerit täyttäviä artikkeleita löytyi 19. Näistä 6 oli alkuperäistutkimuksia ja 13 käsitteli samoja tutkimusaineistoja (n = 405). Tutkimuksissa energiansaantia vähennettiin 500–1 000 kcal/vrk tutkimuksesta riippuen. Liikuntainterventioissa oli mukana sekä aerobista että lihaskuntoliikuntaa. 2 tutkimuksessa tutkittaville annettiin proteiini-, D-vitamiini- ja kalsiumlisä. Tutkimukset olivat hyvin heterogeenisiä, eikä meta-analyysiä voitu siksi tehdä.
Tutkittavien keskimääräinen ikä vaihteli tutkimuksittain 66,7–71,1 vuotta. Heidän painoindeksinsä oli välillä 29,9–39,0 kg/m2. Keskimääräinen painon väheneminen vaihteli tutkimuksen mukaan 0,5–10,7 kg. Painon väheneminen oli suurempaa ruokavaliolla kuin pelkästään liikuntaa lisäämällä.
5 tutkimuksessa oli laadittu lihasvoimaharjotteluohjelma lihaskadon ehkäisemiseksi. Ruokavaliointerventiot olivat yhteydessä laihtumiseen ja fyysisen toimintakyvyn paranemiseen, kun taas liikuntainterventiot yksinään paransivat fyysistä toimintakykyä, mutta eivät vähentäneet merkitsevästi painoa. 5 tutkimuksessa mitattiin kehonkoostumusta DXA-laitteella.
Fyysistä toimintakykyä mitattiin,6 minuutin kävelytestillä, Western Ontario McMaster Arthitis Indeksillä ja toimintakyvyn statuksen kyselyllä (Functional Status Questionnaire). 2 tutkimusta lukuun ottamatta kaikissa mitattiin myös maksimaalista hapenottokykyä.
Tutkimuksissa, joissa oli sekä ravitsemusta että liikuntaa, lihasmassa väheni vähemmän ja toimintakyky parani. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin RAND-36-kyselyllä (SF-36). Elämänlaatu otettiin katsaukseen mukaan, koska se on tärkeä näkökohta geriatrisessa tutkimuksessa. 2 tutkimuksessa, joissa yhdistettiin ravitsemusta ja liikuntaa, tutkittavien elämänlaatu ja itse koettu terveys paranivat.
Pelkkää liikuntaa sisältävät interventiot lisäsivät lihasmassaa, kun taas vain ruokavaliolla toteutettu laihdutus vähensi sekä lihas- että rasvamassaa. Yhdistetyissä liikunta- ja ravitsemusinterventioissa lihasmassaa säästyi enemmän kuin pelkässä ruokavaliolla saavutetussa laihtumisessa. Ruokavaliolla tapahtunut laihdutus vähensi myös luumassan tiheyttä, kun taas liikunta- ja ravitsemusinterventioissa luumassa väheni vähemmän.
Yhdysvaltalaisessa satunnaistetussa, kontrolloidussa 18 kuukautta kestäneessä tutkimuksessa «Rejeski WJ, Ambrosius WT, Burdette JH ym. Communit...»2 verrattiin 249 ylipainoisen ja lihavan (BMI 28–42 kg/m2) ikääntyneen (60–79 vuotiaita, keski-ikä 66,7 vuotta) laihtumista 1) pelkän ruokavalion, 2) ruokavalion ja aerobisen liikunnan tai 3) ruokavalion ja lihaskuntoliikunnan avulla ja sen vaikutusta fyysiseen toimintakykyyn. Kaikilla tutkittavilla oli joko valtimotauti tai metabolinen oireyhtymä. Kaikissa 3 ryhmissä tutkittavien paino väheni, keskimäärin 6,1-9,7 %.
Sekä aerobista että lihaskuntoliikuntaa toteuttanut ryhmä saavutti selvästi paremmat tulokset 400 metrin kävelytestissä (keskimäärin 16,9 sekuntia nopeampi) ja lihasvoiman mittauksessa kuin pelkällä ruokavaliolla laihduttanut ryhmä.
Villarealin ym. tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erilaisten laihdutus- ja liikuntastrategioiden vaikutusta lihavien (BMI ≥ 30 kg/m²) ikääntyneiden (≥ 65 vuotta) ihmisten fyysiseen toimintakykyyn «Villareal DT, Aguirre L, Gurney AB ym. Aerobic or ...»3. Tutkittavat (n = 160) satunnaistettiin 3 interventioryhmään ja kontrolliryhmään. 1. interventioryhmässä toteutettiin painonpudotusta ja aerobista liikuntaa, 2. ryhmässä painonpudotuksen lisäksi tutkittavat osallistuivat aerobista ja lihaskuntoliikuntaa sisältävään ohjelmaan ja 3. ryhmän tutkittavat osallistuivat painonpudotuksen lisäksi lihaskuntoliikuntaan. 4. ryhmä toimi kontrolliryhmänä ja sai tavanomaista hoitoa. Tutkimus kesti 6 kuukautta. Tutkimuksen päätulosmuuttuja oli fyysinen toimintakyky, jota mitattiin SPPB-testillä, jossa mitataan tasapainoa, kävelynopeutta ja lihasvoimaa.
SPPB-tulokset paranivat eniten interventioryhmällä, jossa yhdistettiin sekä lihaskuntoharjoittelua että aerobista liikuntaa laihdutukseen (21 % vs. 14 % vs. 14 %). Maksimaalinen hapenottokyky parani eniten sekä yhdistelmä- että aerobista liikuntaa toteuttavassa ryhmässä verrattuna lihasvoimaharjoitteluryhmään. Kaikissa interventioryhmissä paino väheni keskimäärin 9 %, muttei muuttunut merkitsevästi kontrolliryhmässä. Tutkittavien lihasmassa väheni enemmän aerobisessa ryhmässä (5 %) kuin yhdistelmäliikuntaryhmässä (3 %) tai lihaskuntoryhmässä (2 %). Lonkan luumassa väheni myös eniten aerobisessa ryhmässä (3 %) verrattuna yhdistelmäryhmään (1 %) tai lihaskuntoryhmään (0,5 %).
Tutkimuksen perusteella ryhmä, jossa yhdistettiin sekä aerobista että lihaskuntoliikuntaa, oli tehokkain fyysisen toimintakyvyn parantamisessa.
Nicklas ym. (2019) satunnaistetun, kontrolloidun INFINETY-tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erilaisten liikunta ja painonpudotusstrategioiden vaikutusta hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon ikääntyneillä (65–79 vuotta), joiden BMI oli 30–45 kg/m2 «Nicklas BJ, Brinkley TE, Houston DK ym. Effects of...»4. 20 viikkoa kestävässä tutkimuksessa tutkittavat (n = 180) satunnaistettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä osallistui aerobiseen liikuntaan neljä kertaa viikossa. Liikuntaa toteutettiin 65–70 % sykkeellä 30 minuuttia kerrallaan juoksumatolla. Toinen ja kolmas ryhmä osallistuivat samanlaiseen aerobiseen liikuntaa, mutta ryhmillä oli liikunnan lisäksi ruokavalion energiarajoitus. Ryhmällä 2 oli -250 kcal energiarajoitus ja ryhmällä 3 oli -600 kcal energiarajoitus. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto selvitettiin mittaamalla aerobista huippusuorituskykyä ja maksimaalista hapenottokykyä. Tutkittavien maksimaalinen hapenottokyky parani enemmän energiarajoitusryhmissä verrattuna liikuntaryhmään. Ryhmässä 1 (liikuntaryhmä) hapenottokyky lisääntyi 7,7 %, ryhmässä 2 (liikunta & energiarajoitus-250 kcal) 13,8 % ja ryhmässä 3 (liikunta & energiarajoitus -600 kcal) 16 %. Molemmissa energiarajoitusryhmissä itseraportoitu väsymys ja liikuntakyvyttömyys sekä glukoosinsietokyky parani liikuntaryhmään verrattuna. Fyysinen toimintakyky (mitattiin 400 metrin kävelytestillä ja SPPB-mittarilla, tuolilta ylösnousu-testillä) ei eronnut loppuvaiheessa liikuntaryhmän ja liikunta & energianrajoitusryhmien välillä. Energiarajoitusryhmissä paino putosi enemmän kuin liikuntaryhmässä. Lisäksi sekä lihas-että rasvamassa vähenivät energiarajoitusryhmissä, kun taas liikuntaryhmässä lihasmassa pysyi samana, vaikka rasvamassa väheni.
Kommentti: Tutkimukset ikääntyneiden painonpudotuksesta ovat hyvin heterogeenisiä ja sisältävät lähinnä henkilöitä ennen varsinaista vanhuusikää (> 75 vuotta). Tutkijoiden mukaan tarvitaankin lisää hyvälaatuista tutkimusta antamaa näyttöä laihdutusinterventioiden hyödystä ikääntyneille. Systemaattisen katsauksen «Batsis JA, Gill LE, Masutani RK ym. Weight Loss In...»1 tutkijat korostavat, että jo pelkän liikuntainterventioiden tuloksena tutkittavien fyysinen toimintakyky parani ilman laihtumista tai hyvin pienellä laihtumisella (< 5 %), kun painon väheneminen yhdistyi terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan. Rejeskin ym. tekemässä satunnaistetussa interventiotutkimuksessa «Rejeski WJ, Ambrosius WT, Burdette JH ym. Communit...»2 fyysinen toimintakyky parani selvästi enemmän interventioryhmissä, joissa laihtuminen yhdistyi liikuntaan. Villarealin ym. tutkimuksessa «Villareal DT, Aguirre L, Gurney AB ym. Aerobic or ...»3 laihtuminen yhdistettynä lihaskunto- ja aerobiseen liikuntaan oli tehokkain fyysisen toimintakyvyn parantamisessa.
Etenkin pelkällä ruokavaliolla toteutettu laihtuminen fyysisen toimintakyvyn parantamiseksi ei nykynäytön perusteella ole suositeltavaa ikääntyneelle. Laihdutusinterventioita varsinaisessa vanhuusiässä (> 75 vuotta) ei ole tehty, eikä laihdutuksesta näissä ikäryhmissä voida antaa suositusta. Jos yksilöllisesti tällaiseen kuitenkin päädyttäisiin hyödyt ja riskit punniten, on se tehtävä erittäin huolellisesti ja etenkin lihaskatoa välttäen. Lisäksi on huomioitava, että laadukkaita tutkimuksia ei ole toteutettu perusterveydenhuollossa.