Takaisin

Käyttäytymisaktivaatio nuorten depression akuuttihoidossa

Näytönastekatsaukset
Mauri Marttunen
8.1.2020

Näytön aste: C

Käyttäytymisaktivaatio lienee tehokas akuuttihoito nuorten depressiossa.

Lasten ja nuorten (8–18-vuotiaiden) vaikeiden masennusoireiden ja kliinisen depression akuuttihoitoa koskeneessa 10 tutkimusta (170 potilasta) kattaneessa meta-analyysissa «Tindall L, Mikocka-Walus A, McMillan D ym. Is beha...»1 arvioitiin käyttäytymisaktivaation tehokkuutta depression akuuttihoidossa. 8 tutkimuksessa aineistona oli 12–18-vuotiaita nuoria, 2:ssa 8–12-vuotiaita lapsia. Tutkimuksista 3 oli RCT-tutkimuksia (2 nuoria, 1 lapsia koskeva) ja 7 avointa (6 nuoria, 1 lapsia koskeva). Tutkijoiden arvion mukaan kaikissa tutkimuksissa oli metodologisia heikkouksia.

Vastemuuttujina tutkimuksissa oli diagnostinen haastattelu (K-SADS, MINI-KID), muutos standardoidulla oireasteikolla (CDSRS, CES-D (Center for Epidemiologic Studies Depression Scale), SMFQ (Short Mood and Feelings Questionnaire), CDS (Children's Depression Scale), BDI, CDI).

RCT-tutkimuksissa käyttäytymisaktivaatio koostui 10–14 viikoittaisesta tapaamisesta, avoimissa tutkimuksissa 3–22 tapaamisesta, ja hoidon kesto vaihteli 3 viikosta 6 kuukauteen.

RCT-tutkimuksissa käyttäytymisaktivaatiota verrattiin hoidon odottamiseen 1 tutkimuksessa, CBT:hen tai IPT-A:han perustuvaan depression "tavanomaiseen hoitoon" 1 tutkimuksessa ja tavanomaiseen hoitoon 1 tutkimuksessa. Tutkimuksista 2 koski standardoidulla asteikolla arvioiduista vaikeista masennusoireista kärsiviä ja 1 tutkimus 12–18-vuotiaita potilaita, joilla oli diagnostisella haastattelulla todettu depressio.

RCT-tutkimusten aineistot vaihtelivat 29 ja 60 tutkittavan välillä, yhteensä niissä oli 124 potilasta. Näiden 3 RCT-tutkimuksen meta-analyysissa ensisijaisella vastemuuttujalla (CDRS-R) arvioitu masennusoireiden summapistemäärän keskimääräinen vähenemä oli suurempi käyttäytymisaktivaatioon osallistuneilla kuin hoitoa odottaneilla tai vertailuhoitoa (tavanomaista hoitoa) saaneilla (pooled mean difference of -4,17 (95 % luottamusväli: -8,25 – -0,09). Potilaiden itse raportoimien (SMFQ-asteikolla) masennusoireiden vähenemässä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä (SMFQ-summapistemäärä käyttäytymisaktivaatiota saaneilla hoidon alkaessa 16,1 (SD 6,1), hoidon päättyessä 6,3 (SD 7,4), vertailuhoitoja saaneilla hoidon alkaessa 15,6 (SD 6,2), hoidon päättyessä 6,5 (SD 6,5), p = 0,53.

1 meta-analyysin tutkimuksessa «McCauley E, Gudmundsen G, Schloredt K ym. The Adol...»2 arvioitiin diagnostista toipumista ja todettiin, että hoidon päättyessä K-SADS-haastattelulla arvioituna 77 % käyttäytymisaktivaatiota saaneista ja 25 % tavanomaista hoitoa saaneista ei enää täyttänyt depression diagnostisia kriteerejä (eron tilastollista merkitsevyyttä ei arvioitu).

7 avoimessa tutkimuksessa standardoidulla asteikolla arvioidut masennusoireet vähenivät käyttäytymisaktivaatiota saaneilla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: RCT-tutkimuksia oli vain 3, ja niissä oli yhteensä vain 124 potilasta. Tutkimuksista vain 1 koski diagnosoitua depressiota. Tutkimusten metodologisten puutteiden vuoksi tuloksia on arvioitava varoen.

Käyttäytymisaktivaatioon (behavioral activation BA) ja mindfulnessiin perustuvan terapian (MBT) tehoa koskeneessa tutkimuksessa «McIndoo CC, File AA, Preddy T ym. Mindfulness-base...»3 satunnaistettiin 50 masennuksesta kärsivää collegeopiskelijaa 3 ryhmään: BA (n = 16), MBT (n = 20) tai hoidon odottaminen (n = 14).

Tutkittavista 19 (38 %) oli miehiä, 31 (62 %) naisia, ja heidän ikänsä keskiarvo oli 19,2 vuotta (SD 1,67).

Tutkittavat rekrytoitiin psykologian kursseilta, ja he saivat pienen korvauksen (25 USD) tutkimuksen päättyessä. Niille opiskelijoille, joilla arvioitiin olevan merkittäviä masennusoireita (BDI-II-summapistemäärä > 14), tehtiin diagnostinen haastattelu (Anxiety Disorders Interview Schedule ADIS-IV), joka sisälsi depressio-osion. Tutkimukseen otetuilla oli haastattelussa diagnosoitu depressio (66 % osallistuneista) tai BDI-II-summapistemäärä > 14.

Käyttäytymisaktivaatiosta laadittiin käsikirja. Hoito koostui 4 tunnin mittaisesta viikoittaisesta tapaamisesta. Hoitoa odottavien ryhmään satunnaistetut osallistuivat muiden ryhmien tavoin arviointeihin ennen hoidon alkua, hoidon päättyessä ja 1 kuukausi hoidon päättymisen jälkeen. Tämän ryhmän tutkittavia informoitiin siitä, että he eivät saa tutkimuksen aikana aktiivista hoitoa, mutta että he voivat tutkimuksen jälkeen valita, haluavatko BA- vai MBT-hoitoa.

Vastemuuttujina arvioitiin muutosta masennusoireissa (BDI-II, HRSD), ahdistuneisuusoireissa (BAI), mindfulnessissa (FFMQ, Five-facet mindfulness questionnaire), koetussa stressissä (PSS, Perceived stress scale), ruminaatiossa (RRS, Ruminative response scale) ja tyytyväisyydessä hoitoon (CSQ-8, Client satisfaction questionnaire-8). Kategorisena vastemuuttujana tutkijat raportoivat hoitovasteen tai remission saavuttaneiden osuudet BDI-II:lla ja HRSD:lla arvioituna.

BDI-II:lla potilaiden raportoimat masennusoireet vähenivät käyttäytymisaktivaatioryhmässä enemmän kuin hoitoa odottaneilla (käyttäytymisaktivaatio: BDI-II-summapistemäärä hoidon alkaessa 27,21, SD 7,17 hoidon päättyessä 13,93, SD 10,15, 1 kuukauden seurannassa 11,57, SD 10,24; hoidon odotus: BDI-II-summapistemäärä hoidon alkaessa 30,17, SD 13,16 hoidon päättyessä 25,50, SD 11,83, 1 kuukauden seurannassa 23,08, SD 13,91). Käyttäytymisaktivaation efektikoko hoidon odotukseen verrattuna oli 0,77.

HRSD:lla arvioidut masennusoireet vähenivät käyttäytymisaktivaatioryhmässä enemmän kuin hoitoa odottaneilla (käyttäytymisaktivaatio: HRSD-summapistemäärä hoidon alkaessa 13,93, SD 3,71, hoidon päättyessä 6,57, SD 4,47, 1 kuukauden seurannassa 4,40, SD 5,92; hoidon odotus: HRSD-summapistemäärä hoidon alkaessa 14,67, SD 2,81 hoidon päättyessä 13,08, SD 4,85, 1 kuukauden seurannassa 11,83, SD 5,81). Käyttäytymisaktivaation efektikoko hoidon odotukseen verrattuna oli 1,14.

Hoitovasteen tai remission saavuttaneiden osuus BDI-II:lla arvioituna oli käyttäytymisaktivaatioryhmässä tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) suurempi (64 %; 95 % luottamusväli 40–89 %) kuin hoitoa odottaneilla (25 %; 95 % luottamusväli 2–48 %).

Vastaava hoitovasteen tai remission saavuttaneiden osuus HRSD:lla arvioituna oli käyttäytymisaktivaatioryhmässä tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) suurempi (79 %; 95 % luottamusväli 58–98 %) kuin hoitoa odottaneilla (33 %; 95 % luottamusväli 7–59 %).

Tutkijat päättelivät, että käyttäytymisaktivaatio oli tehokas nuorten depression akuuttihoito ja että hoitotulos säilyi kuukauden seurannan ajan.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Tutkimuksen aineisto oli pieni. Tutkittavien rekrytointi psykologian kursseilta heikentää tulosten yleistettävyyttä. Tutkituista 66 %:lla oli diagnosoitu depressio, kolmannes kärsi subkliinisestä depressiosta.

Yleiskommentti:

Meta-analyysin «Tindall L, Mikocka-Walus A, McMillan D ym. Is beha...»1 ensisijaista vastemuuttujaa koskevat tulokset tukevat käyttäytymisaktivaation tehoa, mutta tutkimuksia oli vain 3. Myös tutkimuksen «McIndoo CC, File AA, Preddy T ym. Mindfulness-base...»3 tulokset tukevat käyttäytymisaktivaation tehoa, mutta tutkimusaineisto oli pieni.

Kirjallisuutta

  1. Tindall L, Mikocka-Walus A, McMillan D ym. Is behavioural activation effective in the treatment of depression in young people? A systematic review and meta-analysis. Psychol Psychother 2017;90:770-796 «PMID: 28299896»PubMed
  2. McCauley E, Gudmundsen G, Schloredt K ym. The Adolescent Behavioral Activation Program: Adapting Behavioral Activation as a Treatment for Depression in Adolescence. J Clin Child Adolesc Psychol 2016;45:291-304 «PMID: 25602170»PubMed
  3. McIndoo CC, File AA, Preddy T ym. Mindfulness-based therapy and behavioral activation: A randomized controlled trial with depressed college students. Behav Res Ther 2016;77:118-28 «PMID: 26745622»PubMed