Julkaistujen tapaussarjojen systemaattinen katsaus «D'Agati D, Bloch Y, Levkovitz Y ym. rTMS for adole...»1 alle 18-vuotiaiden nuorten sarjoittaisesta transkraniaalisesta magneettistimulaatiohoidosta (rTMS) perustui 6 julkaisun 19 potilaan tietoihin. Depression hoitoa koskeneita tutkimuksia oli 3 (10 potilasta, 16–17-vuotiaita). Tutkimuksessa ei raportoitu rTMS-hoidon antotapaa.
Tutkimusraporttien mukaan potilaista 7/10 tila parani rTMS-hoidon aikana. 2 potilaalla oli haittavaikutuksena lievää päänsärkyä.
Tutkijoiden arvio oli, että tarvitaan lisätutkimusta rTMS tehon selvittämiseksi.
Donaldsonin ym. (2014) systemaattinen katsaus «Donaldson AE, Gordon MS, Melvin GA ym. Addressing ...»2 12–18-vuotiaiden nuorten depression rTMS-hoidosta perustui vuosina 1985–2013 julkaistujen 7 tutkimuksen 56 potilaan (7–22-vuotiaita) tietoihin. Spesifisesti depression hoitoa koskeneita tutkimuksia oli 3 (19 potilasta, 14,6–18-vuotiaita). Muissa 4 tutkimuksessa oli tutkittu depression lisäksi myös muiden häiriöiden hoitoa. Kaikissa 7 tutkimuksessa oli mitattu muutosta masennusoireissa (asteikoilla MADRS, HDRS, CDRS, QIDS-A17 (Quick Inventory of Depressive Symptoms – Adolescent), BDI tai CDI).
Tutkimusraporttien mukaan depressiopotilaita koskeneissa 3 tutkimuksessa 33 %, 62 % ja 100 %:lla masennusoireet lievenivät rTMS-hoidon aikana. 1 tutkimuksessa «Mayer G, Aviram S, Walter G ym. Long-term follow-u...»3 hoitotulos säilyi 3 vuoden seurannassa.
4 tutkimuksessa raportoitiin lieviä haittavaikutuksia, joista yleisin oli lievä päänsärky (5 potilaalla), toiseksi yleisin epämiellyttävät tuntemukset päänahassa (scalp discomfort) (3 potilaalla, 1 haittavaikutus johti hoidon keskeyttämiseen). 1 potilaalla oli lievää uneliaisuutta. Vakavampina haittavaikutuksina 2 potilaalla ilmaantui hypomania, toisen hoito keskeytettiin tästä syystä. 1 tutkimuksessa «Mayer G, Aviram S, Walter G ym. Long-term follow-u...»3 arvioitiin kognitiivisia muutoksia 3 vuoden seurannassa eikä niissä todettu merkittäviä muutoksia.
Tutkijoiden arvio oli, että rTMS on lupaava hoitomuoto nuorten vaikean ja hoitoresistentin depression hoidossa.
Leggetin ym. (2014) systemaattisessa katsauksessa «Leggett LE, Soril LJ, Coward S ym. Repetitive Tran...»4 aikuisten ja nuorten hoitoresistentin depression rTMS-hoidosta oli kolme vuosina 2008–2012 julkaistua nuorten hoitoa koskenutta avointa prospektiivista tutkimusta, kaikissa tutkimusaineisto oli pieni (yhteensä 25 potilasta). 2 tutkimuksessa raportoitiin akuuttihoidon tulos, 1 oli näistä toisen 3 vuoden seuranta. Tutkimusten ja potilaiden pienen määrän vuoksi meta-analyysia ei voitu näistä 3 tutkimuksesta tehdä.
Blochin ym. akuuttihoitotutkimuksessa «Bloch Y, Grisaru N, Harel EV ym. Repetitive transc...»5 33 % (3/9) saavutti hoidon päättymiseen mennessä hoitovasteen (vähintään 30 % lasku CDRS-R -asteikon summapistemäärässä) ja tilastollisesti merkitsevän vähenemän BDI-summapistemäärässä. Tämän tutkimuksen 3 vuoden seurannassa «Mayer G, Aviram S, Walter G ym. Long-term follow-u...»3 (Mayer ym. 2012) potilaiden hoitotulos oli säilynyt, ei huonontunut eikä parantunut.
Croarkinin ym. akuuttihoitotutkimuksessa «Croarkin PE, Wall CA, Nakonezny PA ym. Increased c...»6 ei raportoitu hoitovastetta. CDRS-R-asteikon summapistemäärän keskiarvo laski hoidon aikana (CDRS-R-pisteiden keskiarvo hoidon alussa 69,3 (keskipoikkeama 8,6), hoidon päättyessä 42,1 (keskipoikkeama 10,7), tilastollista merkitsevyyttä ei arvioitu).
Tutkijoiden arvio oli, että rTMS voi olla tehokas hoito nuorten hoitoresistentin depression hoidossa. Tutkimusten ja niissä tutkittujen potilaiden vähyys estää varmojen päätelmien tekemisen.
Wall ym. (2016) raportoivat avoimessa tutkimuksessa «Wall CA, Croarkin PE, Maroney-Smith MJ ym. Magneti...»7 rTMSn (30 hoitokertaa) vaikutusta 10 hoitoresistenttiä depressiota sairastavan nuoren (6 poikaa, 4 tyttöä, keski-ikä 15,9 vuotta, keskipoikkeama 1,1 vuotta, vaihteluväli 13,9–17,4 vuotta) hoidossa. Alkuarviossa DSM-IV-TR-depressiodiagnoosi perustui KSADS-PL-haastatteluun. Tutkimukseen otetuilla tuli olla CDRS-R-asteikolla summapistemäärä ≥ 40 ja ainakin 1 epäonnistunut masennuslääkehoitoyritys (keskimäärin niitä oli 4,0, keskipoikkeama 2,1).
Masennusoireita arvioitiin alkutilanteen lisäksi 10, 20 ja 30 (tai hoidon päättyessä, jos suunniteltu 30 hoitokertaa ei toteutunut) hoitokerran jälkeen ja 6 kuukauden seurantakäynnillä. Arviointimenetelminä olivat CDRS-R, QIDS-A17-SR (Quick Inventory for Depressive Symptomatology Adolescent Seventeen Item Self Report), CGI-S ja CGI-I-asteikot. Itsetuhoisuutta arvioitiin viikoittain C-SSRS-asteikolla, ja hoidon siedettävyyttä ja haittavaikutuksia arvioitiin kunkin hoitokerran jälkeen. Neurokognitiiviset testit (Children's Auditory Verbal Learning Test, Delis–Kaplan Executive Function System) tehtiin hoidon päättyessä ja 6 kuukauden seurannassa.
7 potilaalla suunniteltu 30 hoitokertaa toteutui. 6/10 potilasta hyötyi hoidosta. CDRS-R-summapistemäärän keskiarvo oli hoidon alkaessa 62,9 (keskipoikkeama 8,2), 10 hoitokerran jälkeen 54,6 (keskipoikkeama 7,4, p = 0,005), 20 hoitokerran jälkeen 44,7 (keskipoikkeama 11,2, p = 0,001) ja 30 hoitokerran jälkeen 41,8 (keskipoikkeama 13,2, p = 0,002). Hoitotulos säilyi 6 kuukauden seurannassa, CDRS-R-summapistemäärän keskiarvo 39,9 (keskipoikkeama 17,4, p = 0,03).
QIDS-A17-SR-summapistemäärän keskiarvo oli hoidon alkaessa 16,0 (keskipoikkeama 3,5). 20 hoitokerran jälkeen 12,5 (keskipoikkeama, p = 0,02) ja 30 hoitokerran jälkeen 12,0, keskipoikkeama 5,3, p = 0,045). Hoitotulos säilyi 6 kuukauden seurannassa, CDRS-R-summapistemäärän keskiarvo 10,3, (keskipoikkeama 6,7, p = 0,03).
Kliinisen arvion mukaan häiriön vakavuus lieveni hoidon aikana. Hoidon alkaessa CGI-S-asteikon summapistemäärä oli keskimäärin 5,4, 10 hoitokerran jälkeen 4,9, (keskipoikkeama = 0,7, p = 0,02), 20 hoitokerran jälkeen 3,9 (keskipoikkeama = 1,3, p = 0,003), 30 hoitokerran jälkeen 3,4 (keskipoikkeama = 1,5, p = 0,002) ja 6 kuukauden seurannassa 3,0 (keskipoikkeama = 1,9, p = 0,002).
Haittavaikutukset olivat lieviä ja ohimeneviä. Yleisimmät haittavaikutukset olivat ohimenevät epämiellyttävät tuntemukset päänahassa (scalp discomfort), päänsärky, huimaus, niskan jäykkyys ja pahoinvointi. 1 potilas keskeytti ensimmäisen hoitokerran jälkeen epämiellyttävien päänahan tuntemusten vuoksi.
Neurokognitiivisissa toiminnoissa ei todettu heikkenemistä hoidon aikana. Hoidon alkaessa 8 potilasta raportoi itsetuhoisia ajatuksia hoitoa edeltäneen viikon aikana. 2 potilaalla itsetuhoisuus paheni hoidon alkamisen jälkeen, toisella riidan yhteydessä, toinen käyttäytyi itsetuhoisesti 6 kuukauden seurannan aikana.
Yleiskommentti:
TMS lienee tehokas hoito nuorten vaikean ja hoitoresistentin depression hoidossa. Tutkimuksissa raportoidut haittavaikutukset ovat olleet pääsääntöisesti lieviä ja ohimeneviä. 1 tapausselostuksessa «Chiramberro M, Lindberg N, Isometsä E ym. Repetiti...»8 on raportoitu rTMS-hoidon aikainen GM-epilepsiakohtaus. Tutkimusten vähyys, niissä tutkittujen potilaiden pieni määrä ja RCT-tutkimusten puuttuminen estää vahvojen päätelmien tekemisen.