Takaisin

Itsetuhoinen käytös ja ajoterveys

Näytönastekatsaukset
Tanja Laukkala ja Alpo Vuorio
7.1.2020

Näytön aste: C

Tutkimustietoa liikenteessä tehdyn itsemurhayrityksen uusiutumisriskistä on niukasti.

Kanadalaisessa tutkimuksessa «Kwon C, Liu M, Quan H ym. Motor vehicle accidents,...»1 selvitettiin epilepsiapotilaiden (N = 10 240) ja ei epilepsiaa sairastavien kuljettajien (N = 40 960) tieliikenneonnettomuuksien insidenssiä, itsemurhayrityksiä ja toteutuneita itsemurhia sekä onnettomuuden uhriksi joutumista vuosina 2003–2004. Jokaiselle epilepsiapotilaalle kaltaistettiin 4 verrokkia iän ja sukupuolen mukaan. Samanaikaissairauksista tutkimuksessa käytetty Elixhauser comorbidity index huomioi seuraavat; sydämen vajaatoiminta, rytmihäiriöt, läppäviat, keuhkoverenkierron häiriöt, ääreisverisuonten taudit, verenpainetauti (komplisoitumaton ja komplisoitunut), halvaukset, krooniset keuhkosairaudet, diabetes (komplisoitumaton ja komplisoitunut), neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöt, anemia (blood loss, deficiency), alkoholin ja huumaavien aineiden väärinkäytön, psykoosisairaudet, masennuksen ja neurologiset häiriöt. Tutkittavien keski-ikä oli 39,0 ± 21 vuotta ja heistä 48,5 % oli naisia.

1 vuoden OR liikenneonnettomuuksille ennen ja jälkeen samanaikaissairauksien kaltaistamisen oli 1,83 (95 % luottamusväli 1,33–2,54) ja 1,38 (95 % luottamusväli 0,97–1,96) ja itsemurhayrityksille tai itsemurhille 4,32 (95 % luottamusväli 2,79–6,69) ja 1,32 (95 % luottamusväli 0,81–2,15). Epilepsiapotilaat joutuivat verrokkeja useammin muiden aiheuttamien vammojen uhriksi OR 3,54 (95 % luottamusväli 2,66–4,72) ja 1,46 (95 % luottamusväli 1,04–2,03). Epilepsiapotilailla ei ollut ei epilepsiaa sairastaviin verrattuna satunnaistamisen jälkeen enempää itsemurha yrityksiä tai itsemurhia.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Itsemurhayritykset ja toteutuneet itsemurhat oli tutkimuksessa yhdistetty.

Yhdysvaltalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa vuodelta 1993 «Grossman DC, Soderberg R, Rivara FP. Prior injury ...»2 selvitettiin, ovatko nuoret ja nuoret aikuiset, jotka ovat olleet liikenneonnettomuudessa tai siviilisairaalassa tahallisen tai tahattoman vammautumisen vuoksi, suuremmassa itsemurhariskissä. Tapauksina oli 700 Washingtonin osavaltiossa asunutta 16–35-vuotiasta itsemurhaan vuosina 1987–89 päätynyttä henkilöä, joilla oli ajokortti. 81 % oli miehiä ja mediaani-ikä oli 27 vuotta. Kontrolleina oli 3 494 ajokortin omistavaa iän, sukupuolen ja postinumeron mukaan kaltaistettua verrokkia. 2 tietokannan avulla selvitettiin samassa osavaltiossa toteutuneet sairaalahoidot vammojen vuoksi 1.1.1987 alkaen ja lisäksi liikenneonnettomuudet tapauksilla sekä verrokeilla. 700 tapauksesta 3,6 % oli ollut aiemmin sairaalahoidossa itsemurhayrityksen vuoksi ja verrokeista 0,1 %. Sairausryhmistä psykoosisairaus oli sairaalahoidon lähtödiagnoosina 11,4 % tapauksista ja 0,2 % verrokeilla.

Itsemurhakuoleman riski oli lisääntynyt aiemmin moottoriajoneuvo-onnettomuudessa loukkaantuneilla kuljettajana olleilla, RR 2,7 (95 % luottamusväli 2,0–3,5).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: kohtalainen
  • Kommentti: Tutkijoiden mukaan noin 3 % päivystyskäynneistä vammojen vuoksi johti sairaalahoitoihin. Depressiodiagnooseista tai alkoholinkäytöstä ei ole tietoja. Myös sairaalahoito itsemurhayrityksen tai psykoosin vuoksi assosioitui tilastollisesti myöhempiin suisideihin, vaikka tätä riskiä ei aina tunnisteta. Itsemurhayrityksiä moottoriajoneuvolla tehtynä ei ollut eroteltu.

Irlantilaistutkimuksessa «Buckley SE, Robinson K, Stapleton T. Driving and d...»3 (www «https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S221414051630281X?via%3Dihub»1) selvitettiin, miten terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat ajoterveyttä ja käyttämällä paikallista irlantilaista ajoterveyden arvioinnin hoitosuositusta masennuspotilailla. Toimintaterapeuteille, yleislääkäreille ja konsultoiville psykiatreille lähetetty poikkileikkauskysely oli laadittu tähän tarkoitukseen. Vastausprosentti konsultoivilla psykiatreilla oli 41 % ja yleislääkäreillä 31 %. Toimintaterapeuteilla vastasprosenttia ei pystytty laskemaan, koska ei ollut tiedossa, kuinka monelle kysely oli lähetetty. 228 vastaajaa (60 psykiatria, 72 yleislääkäriä ja 96 toimintaterapeuttia) vastasi seuraavasti; 75 % piti ajoterveyden arviointia tärkeänä, mutta vain 40 % keskusteli yleensä ajokyvystä potilaiden kanssa. Psykiatreista 90 % tunsi ajoterveyssuosituksen, 90 % keskusteli ajamisesta potilaiden kanssa ja 90 % arvioi depressiopotilaiden ajokykyä. Vastaavat luvut (suosituksen tunteminen, arvioinnin pitäminen tärkeänä, potilaan kanssa keskustelu) olivat yleislääkäreillä 71 %, 71 % ja 64 % ja toimintaterapeuteilla 32 %, 32 % ja 94 %.

Kaikki vastaajaryhmät kokivat lisäkoulutuksen tarvetta masentuneiden ajoterveyden arvioinnissa, konsultoivista psykiatreista 83 % (n = 50), yleislääkäreistä 63 % (n = 45) ja toimintaterapeuteista 98 % (n = 94). Kirjoittajat arvioivat, että Irish Slainte agus Tiomaint -ajoterveyden arvioinnin hoitosuositusta ei kaikilta osin noudateta. 72 % konsultoivista psykiatreista ja 82 % toimintaterapeuteista käytti sitä harvoin tai ei koskaan – toisin kuin yleislääkärit, joista 73 % vastasi käyttävänsä usein hoitosuositusta.

Artikkelissa kuvataan, että kyseinen hoitosuositus ei anna tarkkoja käytännön ohjeita siihen, miten ajoterveys pitäisi arvioida.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: kohtalainen
  • Kommentti: Matala vastausprosentti vähentää luotettavuutta. Ajoterveyden arviointiprosessi saattaa poiketa suomalaisesta ainakin toimintaterapeuttien roolin osalta.

Tapausselostukseen perustuvassa australialaisessa katsausartikkelissa «Henderson AF, Joseph AP. Motor vehicle accident or...»4 käsitellään ajamalla tehdyn itsemurhayrityksen arvioinnin vaikeutta kirjallisuuden perusteella. Ajamalla tehdyn itsemurhan riskitekijöinä kuvataan kirjallisuuden pohjalta miessukupuoli, ikä 25–34 vuotta, 1 henkilö osallisena, ei turvavyötä, törmäys keula edellä, törmäys raskaaseen ajoneuvoon, ei merkkejä ajoneuvon hallinnan menetyksestä, alkoholinkäyttö, merkittävät psykososiaaliset kuormitustekijät, psyykkiset sairaudet (depressio) ja aiempi itsemurhayritys sekä persoonallisuudenpiirteinä impulsiivisuus ja matala turhautumisen/epämiellyttävän olotilan sietokyky (low distress tolerance). Tutkijoiden mukaan yksi 15:stä liikenneonnettomuudesta saattaa olla liikenneitsemurha. Näistä tapauksista merkittävää osaa ei ole tunnistettu liikenneitsemurhiksi.

  • Laatu: heikko
  • Sovellettavuus: heikko

Ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa «Karlsson G, Halldin J, Leifman A ym. Hospitalizati...»5 selvitettiin 25 vuoden ajanjaksolla, vuoteen 1995, humalassa ja/tai riskejä ottavaa ajamista, sairaalahoitoja ja kuolleisuutta. Aineistona oli 1950–51 syntyneet 8 122 vuosien 1969–70 asevelvollista Tukholman alueelta, joiden juomatavoista ja psykososiaalisesta kuormituksesta oli vapaaehtoisiin kyselyvastauksiin perustuvaa tietoa ja joiden emotionaalista kontrollia psykologi arvioi kutsuntavaiheessa 5-luokkaisella asteikolla ja joiden rekisteritietoja seurattiin, poislukien 73 kuollutta/puuttuvia tietoja tapausta ja 5, joilla oli kutsuntavaiheessa jo merkintöjä humalassa ajamisesta.

Kuolemanriski oli kohonnut humalassa ajaneilla RR 3,8 (95 % luottamusväli 2,4–6,0; N = 24/403) tai riskejä ajaessa ottaneilla RR 3,0 (1,3–7,1; N = 6/146) ja molempiin ryhmiin kuuluneilla ajajilla RR 7,1 (3,7–13,5; N = 12/72), mutta kuolinsyitä ei eritelty artikkelissa.

  • Laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Australialaisessa 4 viikon seurantatutkimuksessa «Oxley SO, Dassanayake TL, Carter GL ym. Neurocogni...»6 selvitettiin keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden sairaalassa hoidetun intoksikaation (deliberate self-poisoning) jälkeistä kognitiivisten toimintojen palautumista CNS-D:tä (benzodiatsepiineja, opioideja, atyyppisiä antipsykootteja ja/ tai väsyttäviä antidepressantteja) ottaneilla vs. CNS-ND:tä (väsyttämättömiä masennuslääkkeitä tai asetaminofeenia) ottaneilla 1 viikon ja 4 viikon kohdalla intoksikaatiosta. Sisäänottokriteereinä oli 18–70 vuoden ikä. Data kerättiin ajanjaksolla helmikuu 2013 – tammikuu 2014 Calwary Mater Newcastle -sairaalassa. Poissulkukriteerit olivat muu äidinkieli kuin englanti, kognitioon vaikuttava neurologinen sairaus, anamneesissa neurologisia oireita aiheuttanut päävamma, korjaamaton kuulo- tai näköongelma, akuutti psykoosi tai anamnestinen aggressiivisuus. Lähtötilanteessa kysyttiin myös ajoterveydestä. Mukaan kysyttiin 76 potilasta, mutta CNS-D-ryhmästä testattiin 15 potilasta 1 viikon kohdalla ja 13 potilasta 4 viikon kohdalla ja CNS-SD-ryhmästä 9 potilasta molemmissa aikapisteissä.

Tutkijoiden mukaan kadon vuoksi tulokset ovat vain suuntaa-antavia, mutta CNS-D-ryhmä toipui useilla alueilla (kognitiivinen joustavuus, tehokkuus, työmuisti; testit TMT-B, TMTB-A, LNS) neurokognitiivisesti hitaammin kuin CNS-SD-ryhmä. Tämä tulisi tutkijoiden mukaan huomioida ajamaan palaamisessa tarvittaessa erillisen neurokognition arvioinnin muodossa.

  • Laatu: heikko
  • Sovellettavuus: kohtalainen

Suomalaisen Tie- ja raideliikenteen itsemurhat -esiselvityksen mukaan «Airaksinen N, Korpinen A, Parkkari I. Tie- ja raid...»7 (www «https://arkisto.trafi.fi/filebank/a/1474275404/fefaba00bf78053625648cb56e0a994e/22452-Trafin_tutkimuksia_7_2016_Itsemurhat_liikenteessa.pdf»2) tutkijalautakunta-aineiston perusteella vuosina 2008–2013 Suomessa tapahtui 169 tieliikenneitsemurhaa, joista 84 % oli ajoneuvon kuljettajia ja 16 % jalankulkijoita. Noin kymmenesosa kuljettajista oli ilman ajo-oikeutta. Valtaosa itsemurhan tehneistä oli miehiä, ja runsas kolmannes oli alkoholin vaikutuksen alaisia tekohetkellä. Raportin mukaan mielenterveysongelmat olivat yleisiä, 75 % ajoneuvokuljettajien itsemurhissa, mutta psykiatrisia häiriöitä ei ole eritelty raportissa, ei myöskään aiempia itsemurhayrityksiä tai niiden tekotapaa. Raportin mukaan tutkijalautakunnat arvioivat tapauksen itsemurhaksi hiukan oikeuslääkäreitä useammin.

Raportti suosittaa arviointikäytäntöjen yhtenäistämistä. Edelleen esiselvityksessä kuvataan, että tieliikenteen itsemurhat luokitellaan kuolemansyihin X81 (itsemurha jättäytymällä liikkuvan esineen alle) ja X82 (itsemurha moottoriajoneuvolla törmäämällä). Kuolemansyyn määrittää oikeuslääkäri ruumiinavauksen yhteydessä käytössä olevien tietojen perusteella. Tieliikenteen itsemurhien kokonaismäärä on Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston perusteella kasvanut ajanjaksolla 2000–2014 (vuonna 2000 57 ja vuonna 2014 78 tapausta koodein X81 tai X82) huolimatta vuosien 2012–14 laskusuunnasta. Tästä johtuen liikenneitsemurhien kokonaismäärän suunta on selvitysajanjaksolla 2000–2014 ollut nouseva.

Raportti suosittaa, että koko liikennejärjestelmän itsemurhat tulisi luokitella yhdenmukaisesti, ja myös ehkäisytyötä tulisi tehdä kokonaisvaltaisesti.

  • Laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Systemaattiseen katsaukseen «Unsworth CA, Baker AM, So MH ym. A systematic revi...»8 koottiin toukokuuhun 2016 mennessä julkaistut artikkelit tietokannoista CINAHL, PSYCHINFO ja EMBASE koskien ajamista ja mielenterveysongelmia. 58 sisäänottokriteerit täyttävästä artikkelista 16 oli fokusoitu ajoterveysarviointiin. Depression osalta kiinnitettiin huomiota väsymykseen ja sen hallintaan, mutta suisidaalisuutta ei erikseen käsitelty.

  • Laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Katsaukseen «Hill LL, Lauzon VL, Winbrock EL ym. Depression, an...»9 koottiin englanninkieliset 1995 –10/2015 julkaistut artikkelit masennuksesta ja masennuslääkkeistä moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa. 19 artikkelia täytti sisäänottokriteerit, 17 oli tapaus-verrokkiasetelmassa ja 2 kohorttitutkimuksia, joissa arvioitiin onnettomuusriskiä naturalistisessa asetelmassa.

Masennus lähes 2-kertaisti auto-onnettomuuteen joutumisen riskin 6 tutkimuksen yhdistetyn aineiston perusteella OR 1,90 (95 % luottamusväli 1,06–3,39). Masennuslääkehoito liittyi tilastollisesti auto-onnettomuuteen joutumiseen. 10 tutkimuksen pohjalta OR 1,40, (95 % luottamusväli 1,18–1,66). Tieto suisidiyrityksistä onnettomuuksissa ja masennuslääkkeiden käyttöindikaatioista ja hoitoajoista on puutteellista ja rajoittaa johtopäätösten tekemistä.

  • Laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: kohtalainen

Suomalaistutkimuksessa «Hernetkoski KM, Keskinen EO, Parkkari IK. Driver s...»10 käytiin läpi kuljettajien autolla tekemiä itsemurhia vuosien 1974–2006 aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tapausten määrää, sekä se, onko itsemurhissa eroa Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä määrien tai kuljettajien taustan osalta. Tutkimuksessa kaikki kuolemaan vuosina 2005–2006 johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet (n = 528) käytiin läpi, ja tuloksia verrattiin aiemmin läpikäytyihin kaksivuotisjaksoihin: 1974–1975,1984–1985, 1987–1988, 1991–1992, 1993–1994 ja 1997–1998 (n = 3 482 onnettomuustutkintaraporttia). Itsemurhaksi luokittelu edellytti, että sekä kuljettajakohtaiset taustatekijät että onnettomuuden kulku viittasivat itsemurhaan. Juna-, mopo- ja traktorionnettomuudet oli suljettu pois.

Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä ei todettu eroja (6 vs. 7 %), ja tutkimuksen viimeisinä vuosina 2005–2006 noin 20 kuolonkolaria vuosittain johtui kuljettajan itsemurhasta. Tämä oli 8 % kaikista kuolonkolareista ja 2 % itsemurhista. Ajamalla tehtyjen itsemurhien määrä oli lisääntynyt 1970-luvulta (vuosina 1974–5 6 onnettomuutta, vuosina 2005–2006 45 onnettomuutta).

Kirjoittajat kiinnittävät huomiota osallisina olleiden tukitoimien ja ajamalla tehtyjen itsemurhien ehkäisyn tarpeeseen.

  • Laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Suomalaisessa rekisteritutkimuksessa «Kujansuu A, Rautiainen S, Hakko H ym. Drivers' psy...»11 vuosien 1990–2011 kuolemaan johtaneiden moottoriajoneuvo-onnettomuuksien osalta selvitettiin kuljettajien psykiatrista sairastavuutta. 4 930 kuljettajasta, joiden kuolemaa oli käsitelty onnettomuustutkintana, tutkimukseen otettiin 4 281, lisäedellytyksinä Suomen kansalaisuus terveystietojen löytymiseksi, ikä 16 vuotta tai yli ajokortin saamisen alaikärajan vuoksi, ja osallisena mopo tai moottoripyörä, auto tai pakettiauto. Kuljettajista miehiä oli 83 % ja naisia 17 %. Psykiatriset sairaalahoidot ja niiden pituus selvitettiin 5 vuoden ajalta ennen kuolonkolaria. 4 281 kuljettajan ikä vaihteli vuosien 16–92 välillä.

10,1 % (N = 360) miehistä ja 8,9 % (N = 65) naisista oli ollut 5 vuoden sisään ennen onnettomuutta psyykkisistä syistä sairaalahoidossa. Alkoholinkäyttöön (4,3 %) mielialahäiriöihin (3,8 %) ja ahdistuneisuuteen (2,8 %) liittyvät syyt olivat yleisimmät sairaalahoidon syyt. Miehillä alkoholinkäyttöhäiriöt ja naisilla mielialahäiriöt ja persoonallisuushäiriöt korostuivat. Jos psykiatrisia häiriöitä oli todettu, ja kun alkoholi- ja huumausaineriippuvuudet oli poistettu, psykiatrisiin häiriöihin sairaalassa hoidettuna liittyi lisääntynyt myöhemmän liikenneitsemurhakuolleisuuden riski, mieskuljettajilla OR 4,36 (95 % luottamusväli 2,83–6,73, liikenneitsemurhia, anamneesissa psykiatrinen hoitojakso 39, verrokkeja liikenneitsemurha ilman psykiatrista sairautta 173) ja naiskuljettajilla OR 3,50 (95 % luottamusväli 1,31–9,33, tapauksia 9 vs. 27).

  • Laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Katsausartikkeliin «Brunnauer A, Laux G. The effects of most commonly ...»12 oli haettu Pubmed- ja Medline-tietokannasta vuosina 1980–2011 julkaistut englannin- ja saksankieliset artikkelit, jotka käsittelivät uusien masennuslääkkeiden (sitalopraami, essitalopraami, fluoksetiini, paroksetiini, fluvoksamiini, sertraliini, venlafaksiini, duksetiini, reboksetiini, mirtatsapiini, bupropioni, viloksatsiini) vaikutusta ajokykyyn, liikenneturvallisuuteen, simulaatio tai on the road ajotesteihin/ ajokokeisiin ja joissa tutkimusasetelma, otos ja metodit oli riittävästi kuvattu. Nämä otettiin mukaan. Tämän tarkempia sisäänottokriteereitä ei kuvattu. 64 tutkimuksesta 17 jäi mukaan, ja niiden viitteistä tai niihin liittyneistä katsausartikkeleista löytyi vielä 4 tutkimusta. Yhteensä 21 tutkimuksesta 14 koski terveitä koehenkilöitä (N = 341, 33 % naisia, mediaani-ikä 31 vuotta, vaihteluväli 21–67 vuotta) ja 7 masennuspotilaita (N = 305, 54 % naisia, mediaani-ikä 46 vuotta, vaihteluväli 20–78 vuotta). Lääkkeiden osalta ei löytynyt agomelatiinia, duluksetiinia, bupropionia tai viloksatsiinia koskevia tutkimuksia, agomelatiinia ei ollut mainittu lääkkeitä koskevissa hakusanoissa. Potilasryhmä oli diagnosoitu ICD-10:n, DSM-IIIR:n tai DSM-IV:n mukaisesti.

Artikkelissa tulokset on luokiteltu 4 ryhmään: ei tietoa, ei huononemista ajokyvyssä, huononeminen tai paraneminen ajokyvyssä luokkiin. Terveillä koehenkilöillä lumekontrolloiduissa kaksoissokkoutetussa asetelmassa (14 tutkimusta) sitalopraamilla, essitalopraamilla, fluoksetiinilla, fluvoksamiinilla, sertraliinilla, paroksetiinilla ja venlafaksiinilla ei ollut vaikutusta ajokykyyn ja duloksetiinista, reboksetiinista, bupropionista ja viloksatsiinista ei ollut tietoa. Mirtatsapiini akuuttivaiheessa 1.–7. päivän aikana huononsi terveiden koehenkilöiden ajokykyä ja 8.–21. päivän käytössä sillä ei ollut vaikutusta. Masennuspotilailla reboksetiini ja mirtatsapiini paransivat ajokykyä. Muista masennuslääkkeistä ei ollut löytynyt tutkimuksia 3 vertailevan kliinisen tutkimuksen ja 4 satunnaistetun vertailevan kliinisen tutkimuksen mukaan. Lääkeannokset vaihtelivat tutkimuksissa.

  • Laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: kohtalainen
  • Kommentti: Kuvatut hakusanat eivät sisällä kaikkia raportoituja masennuslääkkeitä. Viloksatsiini ei ole Suomessa käytössä.

Yleiskommentti:

Suomen ja Ruotsin liikenneturvallisuutta vertaileva tutkimus ei erotellut itsemurhia muista liikenneonnettomuuksien syistä (Peltola H, Luoma J. Comparison of road safety in Finland and Sweden Eur. Transp Res Rev 2017;9:3). Itsetuhoisen potilaan tutkimista on käsitelty myös Käypä hoito -suosituksissa Depressio «Depressio»1 ja Kaksisuuntainen mielialahäiriö «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»2. Sveitsiläinen tapaus (N = 31) – verrokki (N = 34) tutkimus (Niveau G, Kelley-Puskas. Psychiatric disorders and fitness to drive. J Med Ethics 2001;27:36-9) selvitti eroja lääkäreiden ilmoittamien vs. ajokortin onnettomuuden vuoksi menettäneiden psykiatristen potilaiden välillä. Objektiivisten riskitekijöiden huomioimisen lisäksi alemman koulutuksen saaneista pitkään psyykkisesti sairastaneista miehistä lääkärit ilmoittivat herkemmin, sen sijaan liikennekäyttäytymistaustaa ei huomioitu riittävästi.

Kirjallisuutta

  1. Kwon C, Liu M, Quan H ym. Motor vehicle accidents, suicides, and assaults in epilepsy: a population-based study. Neurology 2011;76:801-6 «PMID: 21288978»PubMed
  2. Grossman DC, Soderberg R, Rivara FP. Prior injury and motor vehicle crash as risk factors for youth suicide. Epidemiology 1993;4:115-9 «PMID: 8452899»PubMed
  3. Buckley SE, Robinson K, Stapleton T. Driving and depression: Health professional`s perspectivess in Ireland. J Transport Health 2017;7:235-46. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S221414051630281X?via%3Dihub
  4. Henderson AF, Joseph AP. Motor vehicle accident or driver suicide? Identifying cases of failed driver suicide in the trauma setting. Injury 2012;43:18-21 «PMID: 21752366»PubMed
  5. Karlsson G, Halldin J, Leifman A ym. Hospitalization and mortality succeeding drunk driving and risky driving. Alcohol Alcohol 2003;38:281-6 «PMID: 12711665»PubMed
  6. Oxley SO, Dassanayake TL, Carter GL ym. Neurocognitive Recovery After Hospital-Treated Deliberate Self-Poisoning With Central Nervous System Depressant Drugs: A Longitudinal Cohort Study. J Clin Psychopharmacol 2015;35:672-80 «PMID: 26485340»PubMed
  7. Airaksinen N, Korpinen A, Parkkari I. Tie- ja raideliikenteen itsemurhat. Esiselvitys. Trafin tutkimuksia 7/2016. https://arkisto.trafi.fi/filebank/a/1474275404/fefaba00bf78053625648cb56e0a994e/22452-Trafin_tutkimuksia_7_2016_Itsemurhat_liikenteessa.pdf
  8. Unsworth CA, Baker AM, So MH ym. A systematic review of evidence for fitness-to-drive among people with the mental health conditions of schizophrenia, stress/anxiety disorder, depression, personality disorder and obsessive compulsive disorder. BMC Psychiatry 2017;17:318 «PMID: 28859696»PubMed
  9. Hill LL, Lauzon VL, Winbrock EL ym. Depression, antidepressants and driving safety. Inj Epidemiol 2017;4:10 «PMID: 28367591»PubMed
  10. Hernetkoski KM, Keskinen EO, Parkkari IK. Driver suicides in Finland--are they different in northern and southern Finland? Int J Circumpolar Health 2009;68:249-60 «PMID: 19705657»PubMed
  11. Kujansuu A, Rautiainen S, Hakko H ym. Drivers' psychiatric disorders and fatal motor vehicle accidents in Finland. J Psychiatr Res 2017;84:227-236 «PMID: 27770742»PubMed
  12. Brunnauer A, Laux G. The effects of most commonly prescribed second generation antidepressants on driving ability: a systematic review : 70th Birthday Prof. Riederer. J Neural Transm (Vienna) 2013;120:225-32 «PMID: 22684419»PubMed