Takaisin

Postikorttien lähettäminen itsemurhayrityksen jälkeen

Näytönastekatsaukset
Kirsi Suominen
7.1.2020

Näytön aste: B

Postikorttien lähettäminen itsemurhayrityksen jälkeen ilmeisesti vähentää uuden itsemurhayrityksen riskiä.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Carter GL, Clover K, Whyte IM ym. Postcards from t...»1 tutkittiin, vähentääkö interventio, jossa lähetetään postikortteja, itsemurhayrityksen (deliberate self poisoning) jälkeistä uusintaitsemurhayritystä. Tutkimukseen osallistui 772 itsemurhaa yrittänyttä yli 16-vuotiasta potilasta, jotka olivat olleet sairaalahoidossa itsemurhayrityksen jälkeen. Tutkimusaineisto kerättiin Australiassa huhtikuusta 1998 joulukuuhun 2001. Kaikki alueen itsemurhaa yrittäneet ohjataan yleissairaalaan, ja alueen psykiatrinen yksikkö arvioi kaikki itsemurhaa yrittäneet. Tutkimuksesta suljettiin pois ne, jotka eivät antaneet tietoista suostumusta osallistua tutkimukseen, ne, joilla ei ollut vakituista osoitetta, joiden englanninkieli ei ollut riittävän hyvä ja ne, jotka saattoivat olla vaaraksi haastattelijalle.

Interventioryhmälle (N = 378) lähetettiin postikortti 1, 2, 3, 4, 6, 8, 10 ja 12 kuukautta itsemurhayrityksestä tavanomaisen hoidon lisäksi. Verrokkiryhmä sai tavanomaista hoitoa (N = 394). Ensisijainen päätetapahtuma oli 1 tai useampi itsemurhayritys sekä itsemurhayritysten määrä 12 kuukauden seuranta-ajan kuluessa.

57/378 (15,1 %, 95 % luottamusväli 11,5–18,7 %) interventioryhmässä teki 1 tai useamman itsemurhayrityksen seuranta-aikana, kun taas verrokkiryhmässä 68/394 (17,3 %, 95 % luottamusväli 13,5–21,0 %) uusi itsemurhayrityksen (χ² = 0,675, df = 1, P = 0,41). Interventioryhmässä uusintaitsemurhayrityksiä oli 101 kappaletta/378 ja verrokkiryhmässä 192 kappaletta/394 (riskisuhde RR 0,55, 95 % luottamusväli 0,35– 0,87).

Samaa kohorttia «Carter GL, Clover K, Whyte IM ym. Postcards from t...»1 seurattiin 24 kuukautta «Carter GL, Clover K, Whyte IM ym. Postcards from t...»2. 2 vuoden seuranta-aikana 80/378 (21,2 %, 95 % luottamusväli 17,0–25,3 %) interventioryhmässä teki 1 tai useamman itsemurhayrityksen seuranta-aikana, kun taas verrokkiryhmässä 90/394 (22,8 %, 95 % luottamusväli 13,5–27,0 %) uusi itsemurhayrityksen (χ² = 0,317, df = 1, P = 0,57). Interventioryhmässä uusintaitsemurhayrityksiä oli 145 kappaletta/378 ja verrokkiryhmässä 310 kappaletta/394 (IRR 0,49, 95 % luottamusväli 0,33–0,73).

5 vuoden seurannassa «Carter GL, Clover K, Whyte IM ym. Postcards from t...»3 94/378 (24,9 %, 95 % luottamusväli 20,6–29,5 %) interventioryhmässä teki 1 tai useamman itsemurhayrityksen seuranta-aikana, kun taas verrokkiryhmässä 107/394 (27,2 %, 95 % luottamusväli 22,8–31,8 %) uusi itsemurhayrityksen (χ² = 0,41, df = 1, P = 0,52). Interventioryhmässä uusintaitsemurhayrityksiä oli 252 kappaletta/378 ja verrokkiryhmässä 484 kappaletta/394 (IRR 0,54, 95 % luottamusväli 0,37–0,81). Täten säästyi 306 osastovuorokautta (bed days).

  • Tutkimusten 1–3 laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: Ei suoraan sovellettavissa suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään, koska Suomessa kaikkia itsemurhaa yrittäneitä ei ohjata yleissairaalaan.
  • Kommentti: Postikortti-intervention teho säilyi 5 vuoden seurannassa.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Beautrais AL, Gibb SJ, Faulkner A ym. Postcard int...»4 tutkittiin, vähentääkö interventio, jossa lähetetään postikortteja, itsemurhayrityksen (self-harm) jälkeistä uusintaitsemurhayritystä 12 kuukauden seurannassa. Tutkimukseen osallistui 327 itsemurhaa yrittänyttä vähintään 16-vuotiasta potilasta, jotka olivat olleet psykiatrisessa päivystyksessä (psychiatric emergency service and department) itsemurhayrityksen jälkeen. Tutkimusaineisto kerättiin Uudessa Seelannissa 1.8.2006–6.4.2007. Postikortit, joita tutkimuksessa käytettiin, olivat samanlaisia kuin aiemmassa tutkimuksessa «Carter GL, Clover K, Whyte IM ym. Postcards from t...»1, «Carter GL, Clover K, Whyte IM ym. Postcards from t...»2. Kortteja lähetettiin 1 vuoden aikana 6 (2 ja 6 viikkoa sekä 3, 6, 9 ja 12 kuukautta itsemurhayrityksen jälkeen). Ensisijainen päätetapahtuma oli 1 tai useampi itsemurhayritys ja itsemurhayritysten määrä 12 kuukauden seuranta-ajan kuluessa.

Voimalaskelmassa päädyttiin 700 tutkittavan otokseen (350 kumpaankin ryhmään). Kuitenkin 8 kuukauden kohdalla todettiin odotettua suurempi ero interventio- ja kontrolliryhmän välillä psykiatriseen päivystykseen päättymisessä uuden itsemurhayrityksen takia. Lisäksi oli vaikeuksia saada henkilökuntaa ohjaamaan potilaita tutkimukseen. Tämän takia tutkimus keskeytettiin, vaikka tutkittavia oli vasta 327. Interventioryhmässä (postikortti + tavanomainen hoito oli 153 tutkittavaa ja verrokkiryhmässä (tavanomainen hoito) oli 174 tutkittavaa.

Interventioryhmässä 23,5 % teki psykiatriseen päivystykseen johtaneen itsemurhayrityksen, kun taas verrokkiryhmässä uusintayrityksiä oli 28,2 %:lla (OR 0,87, 95 % luottamusväli 0,53–1,43, p > 0,58). Uusien itsemurhayritysten kokonaismäärä seuranta-aikana erosi toisistaan tilastollisesti merkittävästi (interventioryhmässä 56,9 % vs. verrokkiryhmässä 78,2 %, IRR 0,73, 95 % luottamusväli 0,56–0,95, p < 0,03).

Ryhmät eivät eronneet toisistaan iän ja sukupuolen mukaan, mutta verrokkiryhmässä oli useampia itsemurhayrityksiä edeltävien 12 kuukauden aikana kuin interventioryhmässä (keskiarvo 0,61 vs. 0,31, p < 0,07). Kun edeltävän 12 kuukauden itsemurhayritykset vakioitiin, interventio- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa (26,6 % interventioryhmässä ja 27,2 % verrokkiryhmässä oli vähintään 1 päivystyskäynti itsemurhayrityksen takia; OR 0,97, 95 % luottamusväli 0,58–1,62, p > 0,91 ja interventioryhmässä oli 71,1/100 itsemurhayritystä vs. 66,4/100 verrokkiryhmässä; IRR 1,07, 95 % luottamusväli 0,80–1,43, p > 0,64).

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: Ei suoraan sovellettavissa suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään, koska Suomessa kaikkia itsemurhaa yrittäneitä ei ohjata psykiatriseen päivystykseen.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa Iranissa «Hassanian-Moghaddam H, Sarjami S, Kolahi AA ym. Po...»5 tutkittiin, vähentääkö interventio, jossa lähetetään postikortteja, sairaalassa hoidettujen myrkyttäytymisellä tehtyjen itsemurhayritysten (hospital-treated self-poisoning) jälkeistä uusintaitsemurhayritystä 12 kuukauden seurannassa. Tutkimukseen osallistui 2 300 peräkkäistä myrkyttäytymällä itsemurhayrityksen tehnyttä vähintään 12-vuotiasta potilasta, jotka ohjattiin sairaalahoitoon maalis–kesäkuussa 2006. Poissulkukriteereitä olivat hoito vain päivystysyksikössä, kykenemättömyys antaa tietoinen suostumus, psykoosi, ei vakituista osoitetta, riittämätön farsin kieli, uhka haastattelijalle sekä jatkuva väärinkäyttö ja tahaton yliannostus.

Molemmissa ryhmissä oli 1 150 tutkittavaa, joista interventioryhmässä 1 043 osallistui tutkimuksen loppuun asti ja verrokkiryhmässä 1 070. Ensisijaisina päätetapahtumina olivat itsemurhaideaatio, itsemurhayritys, itsensä viiltely ja toissijaisena päätetapahtumana kuolema.

Interventioryhmälle lähetettiin postikortti 1, 2, 3, 4, 6, 8, 10 ja 12 kuukautta itsemurhayrityksestä tavanomaisen hoidon lisäksi, kuten tutkimuksessa «Carter GL, Clover K, Whyte IM ym. Postcards from t...»1. Lisäksi lähetettiin 9. postikortti osallistujan syntymäpäivänä. Verrokkiryhmä sai tavanomaista hoitoa.

Interventioryhmässä oli tilastollisesti merkittävästi vähemmän itsemurhaideaatiota kuin verrokkiryhmässä (29,0 vs. 41,7 %, relative risk reduction RRR = 0,31, 95 % luottamusväli 0,22–0,38; NNT = 7,9, 95 % luottamusväli 6,10–11,5). Samoin interventioryhmässä oli tilastollisesti merkittävästi vähemmän uusia itsemurhayrityksiä (3,0 vs. 5,1 %, RRR = 0,42, 95 % luottamusväli 0,11–0,63; NNT = 46,1, 95 % luottamusväli 26,0–203,7) ja itsemurhayrityksiä/henkilö (incidence rate ratio IRR = 0,64, 95 % luottamusväli 0,42–0,97). Sen sijaan viiltelyn suhteen ryhmät eivät eronneet toisistaan (4,0 vs. 4,7 %, RRR = 0,14, 95 % luottamusväli -0,29–0,42; NNT = 154, 95 % luottamusväli -89–41). Interventioryhmässä oli 7 kuolemaa ja verrokkiryhmässä 2 (ns).

Samaa tutkimuksen 5 kohorttia seurattiin 12–24 kuukautta «Hassanian-Moghaddam H, Sarjami S, Kolahi AA ym. Po...»6, päätetapahtumat olivat samat.

Myös pidemmässä seurannassa interventioryhmässä oli tilastollisesti merkittävästi vähemmän itsemurhaideaatiota kuin verrokkiryhmässä (58,6 vs. 46,6 %, RRR = 0,20, 95 % luottamusväli 0,13–0,27; NNT= 8, 95 % luottamusväli 6–13). Samoin interventioryhmässä oli tilastollisesti merkittävästi vähemmän uusia itsemurhayrityksiä (6,2 vs. 9,1 %, RRR = 0,31, 95 % luottamusväli 0,06–0,50; NNT = 35, 95 % luottamusväli 19–195) ja itsemurhayrityksiä/henkilö (IRR = 0,64, 95 % luottamusväli 0,42–0,97). Sen sijaan viiltelyn suhteen ryhmät eivät eronneet toisistaan (1,5 vs. 1,5 % RRR = -0,01, 95 % luottamusväli -1,05–0,51). Interventioryhmässä oli 8 kuolemaa ja verrokkiryhmässä 5 (ns).

  • Tutkimusten 5 ja 6 laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: Ei suoraan sovellettavissa suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään, koska Suomessa kaikkia itsemurhaa yrittäneitä ei ohjata sairaalahoitoon.
  • Kommentti: Tutkimuksissa oli sairaalaan päätyneitä potilaita, sovellettavuus Suomeen rajallinen, itsemurhayritysten määritelmät vaihtelivat eikä yhtään tutkimusta ollut tehty Euroopassa.

Kirjallisuutta

  1. Carter GL, Clover K, Whyte IM ym. Postcards from the EDge project: randomised controlled trial of an intervention using postcards to reduce repetition of hospital treated deliberate self poisoning. BMJ 2005;331:805 «PMID: 16183654»PubMed
  2. Carter GL, Clover K, Whyte IM ym. Postcards from the EDge: 24-month outcomes of a randomised controlled trial for hospital-treated self-poisoning. Br J Psychiatry 2007;191:548-53 «PMID: 18055960»PubMed
  3. Carter GL, Clover K, Whyte IM ym. Postcards from the EDge: 5-year outcomes of a randomised controlled trial for hospital-treated self-poisoning. Br J Psychiatry 2013;202:372-80 «PMID: 23520223»PubMed
  4. Beautrais AL, Gibb SJ, Faulkner A ym. Postcard intervention for repeat self-harm: randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2010;197:55-60 «PMID: 20592434»PubMed
  5. Hassanian-Moghaddam H, Sarjami S, Kolahi AA ym. Postcards in Persia: randomised controlled trial to reduce suicidal behaviours 12 months after hospital-treated self-poisoning. Br J Psychiatry 2011;198:309-16 «PMID: 21343332»PubMed
  6. Hassanian-Moghaddam H, Sarjami S, Kolahi AA ym. Postcards in Persia: A Twelve to Twenty-four Month Follow-up of a Randomized Controlled Trial for Hospital-Treated Deliberate Self-Poisoning. Arch Suicide Res 2017;21:138-54 «PMID: 25774646»PubMed