Firth ym. systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Firth J, Cotter J, Elliott R ym. A systematic revi...»1 tutkittiin liikunnan (fyysinen harjoitteluinterventio) vaikutuksia skitsofreniapotilaiden terveyteen. Mukaan otettiin 20 kriteerit täyttävää artikkelia (17 tutkimusta ja 659 ei-affektiivista psykoosia sairastavaa potilasta), joista 11 oli RCT:tä ja mukana meta-analyysissä. Interventioiksi laskettiin kaikki liikuntatavat, jotka sisälsivät johdonmukaista toistuvaa fyysistä aktiivisuutta tavoitteena fyysisen kunnon ylläpitäminen tai kohentaminen. Lihasrentoutus-, jooga- ja seikkailuaktiviteetti-interventioita ei otettu tästä syystä mukaan eikä myöskään interventioita, joihin oli yhdistetty muita elintapainterventioita (esim. ruokavalio). Haku tehtiin tietokannoista MEDLINE, Embase, PsycINFO ja Cochrane marraskuussa 2013. Osallistujien keski-ikä oli 33 vuotta (25–52 vuotta) ja sairauden kesto keskimäärin 10 vuotta. Julkaisuharhan riski arvioitiin pieneksi. 8 RCT:ssä (357 potilasta) arvioitiin erikseen liikunnan vaikutusta psykiatrisiin oireisiin ja eroa kontrolliryhmään ei havaittu. 4:ssä näistä RCT:stä oli mukana kuitenkin pelkästään kevyttä fyysistä harjoittelua, kuten kävelyä.
Kun analysoitiin vain RCT:t (4 kpl), joissa oli kohtuullista tai rasittavaa harjoittelua vähintään 30 minuuttia viikossa (keskiarvo 90 minuuttia/vko, vaihtelu 75–120 minuuttia), psykiatriset oireet vähenivät merkittävästi (SMD* -0,72; 95 % luottamusväli -1,14 – -0,29, I2 = 0 % eli ei heterogeenisyyttä) verrattuna kontrolliryhmään. Sekä positiiviset (SMD -0,54; 95 % luottamusväli -0,95 – -0,13) että negatiiviset oireet vähenivät (SMD -0,44; 95 % luottamusväli -0,78 – -0,09). Liikuntainterventio toteutettiin näissä tutkimuksissa esimerkiksi kuntopyöräilyllä 2–4 henkilön ryhmissä 3 kertaa viikossa 12 viikon ajan tai juoksumattoharjoittelulla 30 minuuttia 3 kertaa viikossa 16 viikon ajan. Verrokit saivat esim. tavanomaista hoitoa tai olivat odotuslistalla. Meta-analyysia ei saatu tehtyä muille mielenterveyden muuttujille, koska eri RCT:ssä ei ollut näille yhteisiä mittareita. Pelkän voimaharjoittelun vaikutuksia arvioivia tutkimuksia ei ollut. Tutkimusten keskeyttäneiden osuus oli 33 % (ryhmämuotoisessa harjoittelussa 22 % ja yksilöharjoittelussa 43 %). Ryhmämuotoiseen harjoitteluun osallistuttiin aktiivisemmin kuin yksilöharjoitteluun (osallistumisprosentit 79 % ja 55 %). Ohjaajan valvomassa harjoittelussa aktiivisuus oli hyvä (77 %). Omatoimisessa harjoittelussa osallistujat saivat esim. kuntosalijäsenyyden, opastuksen ja harjoitteluohjelman.
Kirjoittajat toteavat, että fyysisen aktiivisuus vähintään 90 minuuttia viikossa (kohtuullinen tai kovaa kuormittavuus) voi vähentää psykiatrisia kokonaisoireita merkittävästi sekä parantaa toimintakykyä ja neurokognitiota. Kirjoittajien mukaan ryhmämuotoisella valvotulla harjoittelulla saatettaisiin varmistaa paras hoitoon sitoutuminen.
Kyseinen Firth ym. meta-analyysi «Firth J, Cotter J, Elliott R ym. A systematic revi...»1 oli mukana myös laajassa Stubbs ym. meta-analyysien koosteessa «Stubbs B, Vancampfort D, Hallgren M ym. EPA guidan...»2, jossa tutkittiin liikuntaan liittyvien interventioiden vaikutuksia vakavaa mielenterveyden häiriötä sairastavan potilaan terveyteen. Haku tehtiin tammikuussa 2018 tietokannoista Medline/Pubmed, PsychInfo, EMBASE ja Cochrane. Mukana oli 20 systemaattista katsausta ja meta-analyysia, joissa 7 tutki liikunnan vaikutuksia skitsofreniakirjon häiriöissä. Näiden tutkimusten AMSTAR-pisteiden** keskiarvo oli 6 (vaihteli välillä 4–10). Firth ym. meta-analyysi sai 5 pistettä. Liikuntainterventio määriteltiin suunnitelluksi ja toistuvaksi toiminnaksi, jonka tavoitteena oli ylläpitää tai parantaa fyysistä kuntoa. Aerobinen liikunta, voimaharjoittelu ja näiden yhdistäminen hyväksyttiin interventioksi. Joogaa ja tai-chi-interventiot poissuljettiin, koska näiden mahdolliset hyödylliset vaikutukset ajateltiin välittyvän muuten kuin fyysisen aktiivisuuden kautta. Interventioissa liikunta saattoi olla ainoa hoito tai yhdistettynä muuhun hoitoon, kuten lääkitykseen tai psykologiseen interventioon. Harjoitusinterventioiden toteuttamisessa (tiheys, intensiivisyys, tapa, kesto) oli paljon vaihtelua.
Kirjoittajat toteavat, että liikuntaa voi vähentää skitsofreniapotilaiden psykiatrisia oireita ja parantaa kognitiota. Kirjoittajien mukaan vaikutukset kognitioon näyttäisivät olevan verrattavissa psykologisiin interventioihin. Paras näyttö vaikutti olevan kohtalaisesta tai rankasta aerobisesta urheilusta 2–3 kertaa ja yhteensä vähintään 150 minuuttia viikossa. Ammattilaisten ohjaamissa ja motivaation tukemista sisältävissä liikuntainterventioissa keskeyttäminen oli vähäisempää.
Kirjoittajat suosittelevat liikuntaa käytettäväksi osana skitsofreniaa sairastavien potilaiden psyykkisten oireiden hoidossa sekä kognition ja elämänlaadun parantamisessa. Kirjoittajat toivovat lisätutkimuksia ja tietoa esim. liikunnan parhaasta toteuttamistavasta (tiheys, intensiteetti, kesto ja muoto), biologisesta vaikutusmekanismista, kustannustehokkuudesta, vaikutuksen kestosta, toteuttamisesta sairastumisen alkuvaiheessa ja hoitohenkilökunnan kouluttamisen (esim. psykologit ja hoitajat) merkityksestä.
Kommentit:
«Firth J, Cotter J, Elliott R ym. A systematic revi...»1: Ei alaryhmäanalyysia liikuntaintervention tehoon mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä esim. ikä. Meta-analyysia ei pystytty tekemään toimintakyvylle tai neurokognitiolle. Meta-analyysin liikuntasuositus on yhdenmukainen Suomen yleisen liikuntasuosituksena kanssa eli aikuisille raskasta liikuntaa, kuten juoksua, 75 minuuttia viikossa.
«Stubbs B, Vancampfort D, Hallgren M ym. EPA guidan...»2: Ei täyttä varmuutta siitä, minkälainen fyysisen aktiivisuuden lisääminen on tehokkainta. Eurooppalainen suositus, joten oletetaan soveltuvuus suomalaiseen väestöön hyväksi. Kirjoittajien antama liikuntasuositus on yhdenmukainen Suomen yleisen liikuntasuosituksen kanssa eli kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa, kuten reipasta kävelyä, ainakin 150 minuuttia viikossa (esim. 30 minuuttia kerralla 5 päivänä viikossa).
*SMD on vakioitujen keskiarvojen ero, standardized mean difference, jossa itseisarvoltaan 0,2 on pieni, 0,5 kohtuullinen ja 0,8 merkittävä ero hoitojen välillä.
** AMSTAR (A Measurement Tool to Assess Systematic Review) on metodologisen laadun mitta; täydet pisteet on 11, ja yli 8 pistettä kertoo hyvästä laadusta.