Mindfulness-harjoitukset tähtäävät tietoisuuden lisäämiseen omista tuntemuksista, ajatuksista ja tunteista, tarkkaavaisuuden itsesäätelyyn, mielen avoimuuteen ja kaikkien sisäisten kokemusten tyyneen hyväksymiseen, niitä havainnoiden ja kuvaten.
Chienin ym. monikeskustutkimuksessa «Chien WT, Bressington D, Yip A ym. An internationa...»1 300 avohoidon skitsofreniapotilasta satunnaistettiin joko tavanomaiseen hoitoon, tavanomaiseen ryhmäpsykoedukaatioon tai mindfulness-pohjaiseen psykoedukaatioon. Kummatkin psykoedukaatioryhmät sisälsivät 12 kestoltaan 2 tunnin mittaiseen istuntoon 2 viikon välein. Mindfulness-ryhmän psykoedukaation pääpaino ei ollut tiedon jakamisessa, vaan potilaiden auttamisessa tiedostamaan ja hyväksymään tilansa, jotta he motivoituisivat hoitoon. Mindfulness-ryhmän potilaita pyydettiin tekemään omin päin tietoisen läsnäolon harjoituksia ainakin 2 kertaa päivässä. Ensisijainen tutkimuksessa seuratut lopputulemat olivat muutokset uusien sairaalahoitojen kestossa ja PANSS:lla mitatussa psyykkisessä tilassa. Tuloksia arvioitiin sokkoutetusti alkutilanteessa, 1 viikon kuluttua ja 6, 12 ja 18 kuukautta hoidon päätyttyä.
Mindfulness-ryhmään kuuluneilla oli seuranta-aikana merkitsevästi vähemmän sairaalahoitopäiviä kuin muilla ryhmillä (p = 0,005). Mindfulness-ryhmään kuuluneet saavuttivat myös muita useammin remission oireistaan (kaikki PANSS-kohdat alle 3 p): mindfulness-ryhmässä 37 %, tavanomaisessa psykoedukaatiossa 26 % ja tavanomaisessa hoidossa 7,2 %.
Wangin ym. satunnaistetussa kontrolloidussa monikeskustutkimuksessa «Wang LQ, Chien WT, Yip LK ym. A randomized control...»2 138 skitsofreniapotilasta oli satunnaistettu 3 ryhmään: mindfulness-pohjaiseen psykoedukaatioon, tavanomaiseen psykoedukaatioon tai tavanomaiseen hoitoon. Mindfulness-pohjaisen psykoedukaation sisältö vastasi Chienin tutkimusta «Chien WT, Bressington D, Yip A ym. An internationa...»1. Ensisijaiset lopputulemat olivat psyykkinen tila ja uusien sairaalahoitojen riski.
6 kuukauden seurannassa mindfulness-ryhmän PANSS-pisteiden alenema oli merkitsevästi suurempi (p = 0,003). Toissijaisista lopputulemista uusien sairaalahoitojen kesto oli lyhyempi (p = 0,005) kuin muissa ryhmissä, ja Mindfulness-ryhmän potilaat raportoivat myös saavuttaneensa paremman ymmärryksen tilastaan (p = 0,0008) ja toimintakyvyn (p = 0,002).
Chadwickin ym. tutkimuksessa «Chadwick P, Strauss C, Jones AM ym. Group mindfuln...»3 108 skitsofreniapotilasta satunnaistettiin saamaan 12 viikkoa joko tavanomaista hoitoa tai ryhmämuotoista hoitoa, jossa kognitiiviseen terapiaan oli yhdistetty mindfulness-elementtejä (Person-Based Cognitive Therapy).
Ensisijaisena seurattuna lopputulemana oli yleinen psyykkinen koettu kärsimys (distress) hoidon lopussa ja 6 kuukauden seurannan kuluttua. Tässä ensisijaisessa lopputulemassa ei ryhmien välillä ollut eroa, mutta PBCT-ryhmässä oli merkitsevästi vähemmän ääniharhojen aiheuttamaa kärsimystä, parempi kokemus ääniharhojen hallinnasta ja vähemmän masennusoireita hoidon loppuessa ja seurannassa.
Kommentit:
«Chien WT, Bressington D, Yip A ym. An internationa...»1: Mindfulness-pohjaisessa psykoedukaatiossa pyritään parantamaan potilaan ymmärrystä omasta sairaudentilastaan (insight) ja havainnoimaan sisäisiä kokemuksiaan niin, ettei niitä ilman muuta tulkita ulkoisen todellisuuden mukaiseksi. Näin potilas hyväksyy sairauden olemassa olon ja motivoituu yrittämään sen hallintaa.
Tutkimuksessa mindfulness-ryhmän potilailla oli kotitehtäviä, joita verrokeilla ei ollut. Siten mindfulness-ryhmän hoitoa voidaan pitää mahdollisesti intensiivisempänä kuin muita.