Sosiaalisella kognitiolla tarkoitetaan kykyä katsoa asioita toisen henkilön kannalta (mielen teoria), kykyä tunnistaa toisen henkilön tunnetila esim. kasvon ilmeistä, kykyä tunnistaa vuorovaikutustilanteita ja kykyä arvioida tapahtumien syitä ilman vääristymiä (esim. että ilman muuta olettaisi sattumalta tapahtuneet asiat toisen henkilön tahallaan aiheuttamiksi).
Grantin ym. systemaattiseen katsaukseen «Grant N, Lawrence M, Preti A ym. Social cognition ...»1 vuodelta 2017 on koottu satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa käytetyllä interventiolla on pyritty vaikuttamaan ainakin yhteen neljästä sosiaalisen kognition osa-alueesta skitsofreniapotilailla. Tutkimuksia kertyi 32, ja niissä oli yhteensä 1 440 osallistujaa. Osassa interventioista pyrittiin vaikuttamaan kaikkiin 4 osa-alueeseen (esim. Social Cognition and Interaction Training, SCIT), osassa fokusoitiin 1:een, yleensä mielen teorian kehittämiseen tai kasvojen ilmeiden tunnistamiseen. Osassa interventioista käytettiin tietokoneita, muut perustuivat terapiaryhmän käyttöön. Myös interventioiden pituus vaihteli 1 istunnosta 2 vuoteen.
Sosiaalisen kognition interventiot paransivat merkitsevästi mielen teoriaa (merkitsevä parannus 13/18 tutkimuksessa) ja tunneilmaisujen tunnistamista (positiivinen vaikutus kaikissa fokusoiduissa ja 13/18 laaja-alaisissa interventioissa) sekä passiivisiin että aktiivisiin kontrolliryhmiin verrattuna. Sosiaalisen kognition interventio johti toimintakyvyn parantumiseen 10 tutkimuksessa tilastollisesti merkitsevästi; käytetyt mittarit olivat liian erilaisia, jotta yhteistä vaikutuskokoa voisi laskea.
Kirjoittajien suorittaman khi neliötestin mukaan merkitsevän tasoinen löydös toimintakyvyssä näytti liittyvän merkitsevään parannukseen sosiaalisessa havaintokyvyssä.
Bordonin ym. «Bordon N, O'Rourke S, Hutton P. The feasibility an...»2 katsaus ja meta-analyysi keskittyi tutkimuksiin, joissa selvitettiin kasvonilmeiden tunnistamisen harjoittelun tuloksellisuutta ja vaikutusta psykoosioireisiin ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Katsaukseen löytyi 9 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 300 osallistujaa. Interventioiden kesto oli 1–12 istuntoa.
3 tutkimuksessa (N = 114) oli seurattu vaikutusta sosiaaliseen toimintakykyyn, joka parani (g = 0,87, suuri vaikutuskoko; 95 % luottamusväli 0,37–1,36; suuren harhariskin vuoksi tutkimustiedon laatu arvioitu heikoksi).
Tasin ym. «Tas C, Danaci AE, Cubukcuoglu Z ym. Impact of fami...»3 tutkimuksessa 49 potilasta satunnaistettiin 14 viikon ajaksi joko SCIT-ryhmään tai sosiaalisia virikkeitä tarjonneeseen vertailuhoitoon. Tässä tutkimuksessa SCIT-ryhmän potilaiden perheenjäsenet toimivat harjoittelukumppaneina, joita lisäksi oli valmennettu tehtävään.
SCIT-ryhmän potilaiden sosiaalinen kognitio, elämänlaatu ja sosiaalinen toimintakyky paranivat merkitsevästi verrattuna vertailuryhmään. Sosiaalisen toimintakyvyn mittarina käytetyn Social Functioning Scalen 7:stä osiosta tilastollisesti merkitsevä parannus saatiin 5 osiossa (sosiaalinen vetäytyminen, interpersoonallinen kommunikaatio, prososiaalinen aktiivisuus, vapaa-aika ή2p = 0,08–0,19, kohtalainen–suuri vaikutuskoko, p = 0,003–0,057). Vaikutus itsenäiseen päivittäisselviytymiseen ja työllistymiseen jäi vähäiseksi.
Kommentit:
«Grant N, Lawrence M, Preti A ym. Social cognition ...»1: Tutkimuksissa käytettiin monenlaisia mittareita samojen muuttujien tarkasteluun, tutkimusten laatu oli usein heikko ja seuranta-aika lyhyt.
«Bordon N, O'Rourke S, Hutton P. The feasibility an...»2: Tulos korostaa harjoittelukumppanien merkitystä taitojen yleistymisessä sosiaaliseen toimintakykyyn.