Systemaattinen katsaus «Slobodin O, de Jong JT. Family interventions in tr...»1 pyrki kokoamaan alkuperäistutkimuksia perheinterventioiden tehokkuudesta trauman hoidossa maahanmuuttajilla ja pakolaisilla.
Sisäänottokriteerit
Tutkimukset hyväksyttiin katsaukseen, jos ne käsittelivät perheinterventiota traumatisoituneille pakolaisille tai maahanmuuttajille ja jos ne sisälsivät vähintään alku- ja loppumittaukset standardoidulla mittarilla. Muodollista PTSD-diagnoosia ei edellytetty eikä ikäryhmää määritelty. Case-tutkimukset suljettiin pois, samoin interventiot lapsille tai nuorille, joissa vanhemmat eivät olleet mukana.
Tutkimusasetelma
Haut suoritettiin tietokannoista Cochrane Central Register of Controlled Trials (CENTRAL), CINAHL, EMBASE, ERIC, Entrez-Pubmed, PsycaArticles, PsycInfo ja Psychological and Behavioral sciences. Haku päättyi kesäkuussa 2013.
Tulokset
Yli 2 200 artikkelista 6 vastasi hakukriteerejä. 4 näistä olivat kouluinterventioita maahanmuuttaja- tai pakolaislapsille, jotka sisälsivät vanhempainistuntoja. 2 oli interventioita useammalle bosnialaiselle tai kosovolaiselle pakolaisperheelle Yhdysvalloissa. Vain 2 oli RCT-tutkimuksia.
Tulokset satunnaistetuissa kontrolliryhmä tutkimuksissa (RCT)
Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä on kehittänyt Coffee Family Education and Support (CAFES) menetelmän, jolla hoidettiin kosovolaisia ja bosnialaisia aikuisia. Menetelmä sisältää tukea-antavaa terapiaa, psykoedukaatiota ja selviytymistaitojen opettamista henkilöille, joilla on PTSD, ja heidän perheilleen. 1 tutkimuksista oli RCT, jossa osallistujat olivat bosnialaisia pakolaisia (N = 197), joilla oli todettu PTSD, mutta jotka eivät olleet mielenterveyspalveluiden piirissä «Weine S, Kulauzovic Y, Klebic A ym. Evaluating a m...»2. Tämän tutkimuksen osallistujat (N = 110) ja heidän perheensä osallistuivat 9 ryhmäistuntoon CAFES-mallin mukaan yhdessä 7 muun perheen kanssa, kontrolliryhmälle (N = 87) ei tarjottu mitään. Tutkimuksessa ei raportoitu mielenterveysoireiden muutosta tuloksellisuuden arvioinnissa, mutta sosiaalinen tuki (Cohenin d = 1,07), traumatietoisuus (Cohenin d = 0,72), perheiden ongelmanratkaisutaidot (Cohenin d = 0,32) ja perheiden resilienssi (Cohenin d = 0,56) lisääntyivät merkitsevästi, ja myös asenteet traumaa kohtaan muuttuivat (Cohenin d = 0,64).
Toinen satunnaistettu ja kontrolloitu tutkimus «Kataoka SH, Stein BD, Jaycox LH ym. A school-based...»3 toteutettiin yhdysvaltalaisissa kouluissa ryhmämuotoisena manualisoidun, kognitiivis-behavioraalinen psykoterapiaan perustuvan mallin mukaan. 152 Latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevaa oppilasta, iältään keskimäärin 11,4 vuotta, joilla oli väkivalta kokemuksia ja traumaperäisen stressihäiriön tai masennusoireita, osallistui 8:aan ryhmäistuntoon. Vanhemmille tarjottiin vanhempainistuntoja, ja 37 % vanhemmista osallistuivat ainakin yhteen näistä. Lisäksi koulun opettajille tarjottiin koulutus intervention loputtua. Satunnaistaminen tapahtui vain osittain: 67 oppilasta satunnaistettiin interventioryhmään ja 46 odotuslista-kontrolliryhmään. Myöhemmin 85 oppilasta lisää ohjattiin interventioon satunnaistamatta, jotta interventio saataisiin toteutettua kouluvuoden loppuun mennessä. Analyyseissa verrattiin kaikkia intervention saaneita (N = 152) kontrolliryhmään (N = 46).
Masennus (Cohenin d = 0,38) ja PTSD-oireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi (Cohenin d = 0,54) interventioryhmässä verrattuna kontrolliryhmään 3 kuukauden seurannassa.