Skotlantilaisen tutkijaryhmän suorittamaa meta-analyysiä varten «Hujoel PP, Cunha-Cruz J, Banting DW ym. Dental flo...»1 seulottiin 144 tutkimusta, joista 6 täytti asetetut mukaanottokriteerit. Ainoastaan RCT-tutkimukset kelpuutettiin analyysiin. Niissä oli tutkittu yhteensä 808 iältään 4–13 vuoden ikäistä lasta.
2 tutkimuksessa interventiona oli ammattihenkilön suorittama lasten hampaiden lankaus päivittäin koulupäivinä fluorihammastahnaa käyttäen. Keskimääräinen seuranta-aika oli 1,7 vuotta. Näissä tutkimuksissa kariesriski pienentyi 40 % (RR 0,60; 95 % luottamusväli 0,48–0,76; p < 0,001). Katsauksen käsittelemässä tutkimuksessa «Wright GZ, Banting DW, Feasby WH. The Dorchester d...»2 kariesvaurioita todettiin approksimaalipinnoilla lankausryhmässä 25/374 ja kontrolliryhmässä 54/374 ja vastaavasti toisessa katsaukseen sisältyneessä tutkimuksessa «Wright GZ, Feasby WH, Banting D. The effectiveness...»3 50/624 ja 75/624.
2 tutkimuksessa interventiona oli 3 kuukauden välein 3 vuoden ajan suoritettu ammattimainen lankaus. Sillä ei ollut vaikutusta hampaiden reikiintymiseen (RR 0,93; 95 % luottamusväli 0,73–1,19; p = 0,32).
Lisäksi 2 tutkimusta totesi, että nuorten (11–13-vuotiaiden) 2 vuoden ajan suorittama omatoiminen lankaus (RR 1,01; 95 % luottamusväli 0,85–1,20; p = 0,93) ei vähentänyt reikiintymistä.
Vuonna 2016 julkaistu taiwanilainen prospektiivinen kohorttitutkimus «Lai H, Fann JC, Yen AM ym. Long-term effectiveness...»4 selvitti säännöllisen hammasvälien puhdistuksen vaikutuksia plakin määrään, kiinnityskudosten terveyteen ja hampaiden reikiintymiseen lapsilla ja nuorilla. Tutkimus toteutettiin kahdessa koulussa, joista toisessa mukana oli 80 ikä-, sukupuoli- ja luokka-aste kaltaistettua interventio-kontrolliparia ja toisessa koulussa 40 paria. Tulokset käsiteltiin ryhminä.
Interventioryhmien 120 alkuvaiheessa 10–11-vuotiasta koululaista, harjasi hampaat ja lankasi hammasvälit valvotusti koulupäivinä ruokailun jälkeen 20 viikon ajan (interventioryhmä).
Kontrolliryhmien 120 samanikäistä koululaista saivat koulujen terveydenhoitajilta tavanomaisen suuhygieniaopastuksen, ja he toteuttivat omahoitoa kotona itsenäisesti.
Interventioryhmä kävi vuosittain kansallisessa kokouksessa kertomassa hampaiden puhdistuksesta. Seuranta-aika oli keskimäärin 9,8 vuotta. Plakkipintojen määrä interventioryhmässä oli (keskiarvo ja mediaani) 16,9 % ja 11,9 %, mikä oli vähemmän kuin kontrolliryhmässä 32,6 % ja 30,1 % vastaavasti. Kun sekoittavina tekijöinä kontrolloitiin ikä, sukupuoli, lankaustapa, lankauksen frekvenssi ja hammaslääkärikäyntien määrä, oli suhteellinen riski (RR) plakin löytymiselle interventioryhmässä 0,4 (95 % luottamusväli 0,3–0,5).
Interventioryhmässä oli enemmän niitä, joilla ei ollut lainkaan kariesvaurioita (caries-free) (interventioryhmässä 35 verrattuna kontrolliryhmän 14:ään). Interventioryhmän keskimääräinen DMFT oli matalampi kuin kontrolliryhmän (4,1 ja 6,2 vastaavasti, p < 0,001 ja RR 0,7 (95 % luottamusväli 0,5–0,9).
Vuonna 2017 julkaistu systemaattinen katsaus «de Oliveira KMH, Nemezio MA, Romualdo PC ym. Denta...»5 selvitti hammaslangan käytön vaikutusta maitohampaiston ja vaihduntahampaiston hammasvälipintojen kariesvaurioiden esiintyvyyteen. Tutkimukseen tehtiin kirjallisuushaku tietokannoista Pubmed, Medline, Web of Scien, Bireme, Scopus ja Cochrane. Sisäänottokriteerit täytti 5 tutkimusta, joissa oli yhteensä 7 750 iältään 0–13-vuotiasta lasta. Intervention toteutti 1 tutkimuksessa (split-mouth-tutkimus) hammashoidon ammattihenkilö koulupäivinä 2 x 8 kuukauden ajan (välissä 4 kuukauden tauko), ja 4 (poikkileikkaus) tutkimuksessa hampaiden lankauksen tekivät ja raportoivat vanhemmat (tai lapset itse) kotona.
Hammasvälipintojen kariesvaurioiden esiintyvyys väheni merkittävästi vain tutkimuksessa, jossa hammashoidon ammattihenkilö toteutti lankauksen. Lankauksen ehkäisyvaikutus karioitumiseen oli 44,4 % ensimmäisten 8 kuukauden aikana ja 78,6 % seuraavien 8 kuukauden aikana. Poikkileikkaustutkimuksissa ei todettu lankauksella merkittäviä vaikutuksia kariesvaurioiden esiintyvyyteen.
Vuosia 1937–2019 koskeva systemaattinen Cochrane-katsaus «Worthington HV, MacDonald L, Poklepovic Pericic T ...»6, jossa arvioitiin vähintään 4 viikkoa kestäneet RCT-tutkimukset. Hyväksyttyjä tutkimuksia oli 35, ja niissä oli yhteensä 3 929 aikuista osallistujaa. Tutkimuksissa verrattiin hampaiden harjauksen lisänä tehdyn hammasvälien lankauksen (15 tutkimusta), hammasväliharjojen käytön (2 tutkimusta), puisten hammastikkujen (2 tutkimusta), kumimaisten harjatikkujen (2 tutkimusta) ja hammasvälisuihkujen oral irrigators (5 tutkimusta) pelkkään harjaukseen. Ensisijaiset tulosmuuttujat olivat ientulehdus (GI tai BOP indeksein mitattuna) ja plakki (Quigley–Heinin indeksillä mitattuna). Yhdessäkään työssä ei arvioitu hammasvälipintojen kariesvaurioita. Suurimmassa osassa tutkimuksia tulokset raportoitiin 1 kuukauden seurannasta. Pisin seuranta-aika oli 6 kuukautta. Meta-analyyseihin otettiin mukaan 8 tutkimusta, ja tuloksina ilmoitettiin keskiarvojen erotus ja 95 % luottamusväli.
Plakin määrä väheni 1 kuukauden seurannassa hammasväliharjan käyttäjillä keskimäärin -1,07 (-0,63 – -1,51) ja kumimaisten harjatikkujen käyttäjillä -0,22 (-0,41 – -0,03) verrattuna pelkkään harjaukseen. Myös hammasvälien lankaus vähensi plakin määrää (keskimäärin -0,42, luottamusväli -0,85–0,02) verrattuna pelkkään harjaukseen. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä 1 kuukauden seurannassa, mutta 3 kuukauden seurannassa se oli (keskimääräinen vähennys -0,20, luottamusväli -0,36 – -0,04). Puisilla hammastikuilla tai hammasvälisuihkuilla ei ollut vaikutusta plakin määrään.
Kommentit
«Hujoel PP, Cunha-Cruz J, Banting DW ym. Dental flo...»1: Lopputulosmuuttujat katsaukseen sisällytetyissä tutkimuksissa vaihtelivat; ammattihenkilön tekemässä lankauksessa lopputulosmuuttujana oli kiilteen läpäissyt approksimaalipinnan vaurio, joka onkin järkevä lopputulosmuuttuja tutkittaessa hammasvälien lankauksen vaikutusta. 2 tutkimuksessa lopputulosmuuttujana oli DFS-indeksi (johon siis saattoi sisältyä myös muita kuin approksimaalipintojen kariesvaurioita), ja 2 tutkimuksessa kariesvaurioiksi rekisteröitiin approksimaalipintojen kariesvauriot, jotka ulottuivat joko ainoastaan kiilteeseen tai kiilteeseen ja dentiiniin. Ammattihenkilön toteuttamana tällainen toiminta ei ole taloudellisesti järkevää. Aikuisilla vastaavanlaisia tutkimuksia ei tiettävästi ole tehty.
«Lai H, Fann JC, Yen AM ym. Long-term effectiveness...»4: Intensiivisellä 20 viikon valvotulla hammasvälien lankauksella saavutettiin merkittävä pitkäaikaishyöty (9,8 vuoden seuranta). Potilaat myös harjasivat valvotusti, joten yksinomaan lankauksen vaikutusta on tuloksista mahdotonta erottaa. Tutkimuksessa ei raportoitu, olivatko ryhmät alkutilanteessa plakin ja kariesvaurioiden esiintyvyyden suhteen samanlaisia. Tutkimusryhmät eivät olleet interventiota lukuun ottamatta täysin samanlaisia, koska interventioryhmä kävi pitkän seuranta-ajan kuluessa vuosittain kansallisessa kokouksessa kertomassa hampaiden puhdistuksesta.
«de Oliveira KMH, Nemezio MA, Romualdo PC ym. Denta...»5: Vaikka katsausartikkelin lopputulosmuuttujana oli hammasvälipintojen kariesvaurioiden esiintyvyys, olivat tutkijat ottaneet mukaan 3 tutkimusta, joissa kariesvaurioiden paikkaa ei ollut ilmoitettu.
«Worthington HV, MacDonald L, Poklepovic Pericic T ...»6: Tutkijat totesivat, että suurimmassa osassa tutkimuksia ientulehduksen määrä oli vähäinen alkutilanteessa. Osallistujien sokkouttaminen ei ollut mahdollista. Katsaukseen sisällytettyjen tutkimusten lyhyen (1 kk) seuranta-ajan vuoksi ei kariesvaurioiden esiintyvyys olisi ollut järkevä lopputulosmuuttuja, eikä sitä katsauksessa raportoitukaan.