Tohenin ym. (2012) «Tohen M, McDonnell DP, Case M ym. Randomised, doub...»1 vertasivat olantsapiinia 5–20 mg/vrk (n = 343) ja lumetta (n = 171) tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiovaihetta (kesto ≤ 90 vrk) sairastavilla ≥ 18 – alle 65-vuotiailla potilailla 6 viikon RCT-tutkimuksessa.
Muutos MADRS-pisteissä tutkimuksen aikana oli ensisijainen tulosmittari ja CGI-BP toissijainen. Olantsapiini oli lumetta tehokkaampi vähentämään MADRS-oirepisteitä: 13,82 vs. 11,67, p = 0,018, jolloin vaikutuskoko oli 0,22. Ensimmäistä hoitoviikkoa lukuun ottamatta olatsapiiniryhmän MADRS-pisteet laskivat enemmän kuin lumeryhmän. Olantsapiini oli tehokkaampi 6/10 MADRS-oireosiossa. Myös hoitovaste (≥ 50 % oirevähenemä MADRS) ja remissio (MADRS ≤ 8 tutkimuksen lopussa) raportoitiin. Sekä hoitovastetta (52,5 vs. 43,3 %, p = 0,0498) että remissiota (38,5 vs. 29,2 %, p = 0,038) esiintyi lääkeryhmässä useammin kuin lumeryhmässä. CGI-BP-depressio olatsapiini vs. lume: -1,43 (SE 0,08) vs. -1,19 (SE 0,11), p = 0,037 tukivat arviota tehokkuudesta.
Olatsapiiniryhmässä paino, kolesteroli ja triglyseridit, ASAT, ALAT, gamma-GT ja prolaktiini nousivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin lumeryhmässä (p < 0,001).
Tohen ym. (2013) julkaisivat analyysin «Tohen M, Katagiri H, Fujikoshi S ym. Efficacy of o...»2 2 eri tutkimuksen yhdistetystä aineistosta bipolaari tyypin I potilailla, jotka sairastivat depressiovaihetta ja joita hoidettiin olatsapiinimonoterapialla. Alkuperäistutkimukset olivat ja Tohen M ym. Arch Gen Psychiatry 2003;60:1079–88 (alkuperäistutkimus 1) ja tämän näytönastekatsauksen [R1] (alkuperäistutkimus 2). Alkuperäistutkimuksesta 1 tähän analyysiin otettiin mukaan vain olantsapiinimonoterapiaryhmän ja lumeryhmän potilaat (olantsapiini + fluoksetiiniryhmän potilaat jätettiin pois). Alkuperäistutkimuksen 1 kesto oli 8 viikkoa ja tutkimuksen 2 vastaavasti 6 viikkoa. Tässä analyysissä laskettiin yhteiset tulokset 6 viikon arvioista. Olantsapiiniannos oli kummassakin alkuperäistutkimuksessa 5–20 mg/vrk.
Kaikkiaan 1 214 potilasta (olantsapiini n = 690, lume n = 524) otettiin analyysiin. Muutosta MADRS-pisteissä tutkimusten aikana käytettiin ensisijaisena vastemuuttujana. Olantsapiini oli lumetta tehokkaampi vähentämään MADRS-oirepisteitä: -13,77 (SE 0,42) vs. 10,15 (SE 0,48), p < 0,001, jolloin vaikutuskoko oli 0,33. Olantsapiini oli tehokkaampi kuin lume 8/10 MADRS-oireosiossa (paitsi "keskittymisvaikeuksissa" ja "itsemurha-ajatuksissa"). Regressioanalyysissä (stepwise multiple regression) coefficient-estimaatti interaktiolle oli 0,613 viitaten olantsapiinin tehokkuuteen. Melankoliset piirteet hoidon alussa ennustivat regressioanalyysissä olantsapiinihoidon parempaa tehoa.
Wang M ym. (2014) «Wang M, Tong JH, Huang DS ym. Efficacy of olanzapi...»3 vertasivat olantsapiinia ja lumetta 68 bipolaari I tyypin depressiota sairastavalla kiinalaisella potilaalla 8 viikon RCT-tutkimuksessa. 83,8 % potilaista suoritti tutkimuksen loppuun. Olatsapiinin keskiannos tutkimuksen lopussa oli 14,4 mg/vrk.
Paraneminen olatsapiiniryhmässä oli suurempaa kuin lumeryhmässä mitattuna oirevähenemänä MADRS-asteikolla (oirevähenemä 49,5 vs. 27,6 %, p < 0,001). Hoitovasteen (≥ 50 % oirevähenemä MADRS) saavutti 50,0 vs. 20,6 %, p = 0,011 ja remission (MADRS-loppupisteet ≤ 12) 35,3 vs, 11,8 %, p = 0,022 olantsapiini- ja lumeryhmissä.
CGI-S-arvon 1 tai 2 perusteella viikolla 8 arvioitiin potilas kliinisesti parantuneiksi useammin lääke- kuin lumeryhmässä (55,9 % vs, 23,5 %, p = 0,006). Tutkimuksen aikana kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli ja triglyseriditasot nousivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän lääke kuin lumeryhmässä.