Nuorille kohdennettua kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon kehitettyä psyykenlääkehoitoon liitettyä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon modifioitua dialektista käyttäytymisterapiaa (DKT) koskeneessa yhdysvaltalaisessa pilottitutkimuksessa «Goldstein TR, Fersch-Podrat RK, Rivera M ym. Diale...»1 satunnaistettiin 20 kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa 12–18-vuotiasta nuorta suhteessa 2:1 saamaan joko lääkehoitoon yhdistettyä DKT:aa (n = 14) tai tavanomaista hoitoa (TAU, n = 6). Hoito tapahtui yliopistosairaalan lasten ja nuorten kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon keskittyneellä poliklinikalla (Child and Adolescent Bipolar Services CABS). Voimaa ei ollut laskettu.
Potilailla tuli olla DSM-IV:n mukainen tyypin 1 tai 2 tai määrittämätön (NOS) kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sen akuutti maaninen, sekamuotoinen tai masennusjakso viimeisen 3 kuukauden aikana. DKT-ryhmässä 3 (21 %) potilaan diagnoosi oli tyypin I, 5 (36 %) tyypin 2 ja 6 (43 %) määrittämätön kaksisuuntainen mielialahäiriö. TAU-ryhmässä yhdelläkään potilaalla ei ollut tyypin 1 häiriötä, 3 (50 %) potilaalla oli tyypin 2 ja 3 (50 %) potilaalla määrittämätön kaksisuuntainen mielialahäiriö.
DKT perustui käsikirjaan ja sisälsi 12 kuukauden aikana 36 tapaamista, jotka kestivät 60 minuuttia. 6 kuukauden akuuttihoidon aikana tapaamisia oli viikoittain, sen jälkeen (7–12 kuukauden kuluttua) niitä harvennettiin. Tapaamiset vaihtelivat eli toisin sanoen osa niistä oli nuoren kahdenkeskisiä tapaamisia, osa perheen taitovalmennustapaamisia. Terapeutit toteuttivat taitovalmennusta myös puhelimitse. Tavanomainen hoito oli eklektistä, yksilö- ja perhetapaamisia sovittiin kliinisen tarpeen mukaan. Terapeutit toteuttivat supportiivista, psykoedukatiivista ja perhekeskeistä hoitoa. Sen sisältöä ei tutkittu tarkemmin, mutta tutkijat arvioivat sen olleen sisällöltään samantyyppistä kuin avohoitoklinikoilla toteutettu.
Potilaiden diagnoosit K-SADS-PL-haastattelulla, ja ajankohtaiset mielialahäiriödiagnoosit arvioitiin K-SADS-P-haastattelulla ja K-SADS-MRS (Mania Rating Scale)-haastatteluilla. Hoidon vaikutusta arvioitiin sokkoutetusti 3, 6, 9 ja 12 kuukauden kuluttua hoidon alkamisesta. Ensisijaista vastemuuttujaa ei julkaisussa määritellä. Vastemuuttujia olivat masennusoireiden arvioinnissa K-SADS-DRS (Depression Rating Scale) ja maniaoireiden arvioinnissa K-SADS-MRS. Mielialaoireiden kulkua arvioitiin ALIFE-haastattelulla (ALIFE = Adolescent Longitudinal Follow-Up Evaluation), jossa arvioidaan viikon tarkkuudella potilaan mielialaoireita. PSR-asteikon (Psychiatric Status Rating) oirearviossa arvioidaan DSM-IV:n kriteereiden täyttymistä. Arvo 1 osoittaa oireettomuutta, 2–4 diagnostisen kynnyksen alle jääviä oireita, 5–6 diagnostisia oireita. Depressiosta oireettomina vietetyt viikot arvioitiin viikoiksi, jolloin depressio-PRS oli 2 tai alle, maniasta/hypomaniasta oireettomina vietetyt viikot arvioitiin viikoiksi, jolloin mania-PRS oli 2 tai alle. Itsemurha-ajatuksia arvioitiin SIQ-Jr-asteikolla (Suicidal Ideation Questionnaire-Junior) ja itsetuhokäyttäytymistä LIFE-haastattelun asteikolla (Self-Injurious/Suicidal Behavior Scale). Tunne-elämän epävakautta (emotional dysregulation) arvioitiin CALS-asteikolla (Children's Affective Lability Scale). Tutkimukseen osallistuneet nuoret ja heidän vanhempansa täyttivät hoidon päätyttyä myös hoitoon tyytyväisyyttä koskeneen kyselyn (Treatment Satisfaction Questionnaire).
12 kuukauden hoidon aikana DKT-ryhmän potilailla oli 12,9 (sd 8,2) taitovalmennustapaamista ja 17,4 (sd 10,4) yksilötapaamista. DKT-ryhmässä terapiatapaamisten keskiarvo oli suurempi (30,3 sd 17,7) kuin TAU-ryhmässä (8,6 sd 8,5, t = 3,5, p < 0,01). DKT-ryhmässä masennusoireiden vakavuus oli seurannan päättyessä tilastollisesti merkitsevästi alhaisempi kuin TAU-ryhmässä (F = 4,02, p = 0,05; d = 0,98, kuviosta arvioituna DRS-summapistemäärä DKT-hoidon alku noin 26, 12 kuukautta noin 9 vs. TAU-hoidon alku noin 19, 12 kuukautta noin 17). Maniaoireissa ryhmien välillä ei todettu eroa.
Depressiosta tai maniasta oireettomina vietetyissä viikoissa (depressiosta oireettomana vietetyt viikot DKT vs. TAU RR 1,6, maniasta oireettomana vietetyt viikot DKT vs. TAU RR 1,4) ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Seurannan päättyessä SIQ-summapistemäärä oli laskenut 83 %:lla DKT-ryhmän potilaista ja 50 %:lla TAU-ryhmän potilaista (F = 3,39, p = 0,07; OR = 2,9). Muutos tunne-elämän epävakaudessa ei eronnut ryhmien välillä. Tyytyväisyydessä hoitoon ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä.