Katsauksessa «Coles AS, Sasiadek J, George TP. Pharmacotherapies...»1 systemaattinen kirjallisuuskatsaus (PubMed, Medline ja Google Scholar) identifioi 29 kliinistä tutkimusta, joissa päätemuuttujina oli sekä psyykkinen terveys että päihdekäyttö potilailla, joilla oli samanaikainen kaksisuuntainen mielialahäiriö ja päihdehäiriö. Mukaan otettiin tutkimukset, jotka on julkaistu vuoden 1990 jälkeen.
Ketiapiinia koskevia tutkimuksia löytyi 8 kappaletta, kestoltaan 8–20 viikkoa. 2 pienessä avoimessa tutkimuksessa oli alkoholiriippuvaisia potilaita, joita hoidettiin ketiapiinilla 300–800 mg/vrk ja havaittiin sekä masennusoireiden että alkoholihimon ja käytön vähenevän. 1 avoimessa tutkimuksessa oli mukana kokaiiniriippuvaisia potilaita, joita hoidettiin ketiapiinilla. Heidän kokaiinihimonsa vähentyi, mutta käytössä ei havaittu muutoksia.
Tulokset eivät kuitenkaan olleet toistettavissa satunnaistetuissa kaksoissokkotutkimuksissa, joita on julkaistu 4.
Satunnaistetut kaksoissokkotutkimukset:
Tutkimuksissa ei saatu ryhmien välillä tilastollisesti merkittävää eroa mielialassa (d = -0,94 ± 0,00) tai alkoholinkäytössä (d = -0,66 ± 0,0).
Tutkimus «Gao K, Ganocy SJ, Conroy C ym. A placebo controlle...»2 oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu 8 viikkoa kestänyt tutkimus, jossa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi 1 tai 2 potilaita, joilla oli samanaikainen yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja jotka olivat käyttäneet lähiaikoina alkoholia tai kannabista, satunnaistettiin saamaan pitkävaikutteista ketiapiinia ad 300 mg/vrk tai lumetta. Psykososiaalisia interventiota ei raportoitu. Psyykkistä vointia arviointiin Hamiltonin depressio- ja ahdistuneisuusasteikoilla, CGI-BP-S-asteikolla, joka arvioi kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikeusastetta, masennusoireita QIDS-SR-16-asteikolla ja päihdekäyttöä Timeline Follow Back -menetelmällä.
Ketiapiiniryhmässä juomispäivät vähenivät ja käytetyn kannabiksen määrä väheni, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä (alkoholi p = 0,17, d = -0,13 ja kannabis p = 0,09, d = 0,66).
Tutkimus «Brown ES, Davila D, Nakamura A ym. A randomized, d...»3 oli satunnaistettu kaksoissokkoutettu kontrolloitu tutkimus, jossa 90 kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa, masennus- tai sekamuotoisessa vaiheessa olevaa avohoitopotilasta, joilla oli samanaikainen alkoholiriippuvuus, satunnaistettiin 12 viikon ajaksi käyttämään joko pitkävaikutteista ketiapiinia korkeintaan 600 mg/vrk tai lumetta aiemman lääkityksensä lisäksi. 55/90 potilaalla oli käytössä litium ja 26/90 potilaalla epilepsialääke. Masennuslääkkeiden käyttäjiä oli 17/90 ja bentsodiatsepiinien 10/90. Psykososiaalisena hoitona oli kognitiivinen käyttäytymisterapia ja tehostettu avohoito. Muun lääkityksen muutokset olivat sallittuja tutkimuksen aikana, jos se oli välttämätöntä. Alkoholinkäyttöä seurattiin Timeline Follow Back -menetelmällä, joka perustuu potilaan omaan arviointiin. Mielialan arvioinnissa käytettiin 3 mittaria: Hamiltonin depressioasteikkoa, masennusoireita mittaavaa IDS-R30 (Inventory of Depressive Symptomatology-Self-Report) ja Youngin mania-asteikkoa. Alkoholihimoa mitattiin visuaalis-analogisella VAS-asteikolla. Lisäksi seurattiin maksaentsyymejä ja lääkehaittoja.
Tutkimuksen alkaessa ryhmissä ei ollut tilastollista eroa. Potilaat käyttivät alkoholia ennen tutkimuksen alkua keskimäärin 6 ravintola-annosta päivässä ja joivat alkoholia keskimäärin 74 % päivistä. Ensisijaisena päätemuuttujana oli käytetyt alkoholimäärät vuorokaudessa, toissijaisina raskaan juomisen päivät (yli 5/4 annosta/vrk), viikoittaiset käyttöpäivät ja GT-taso.
Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä mitattuna alkoholinkäyttömäärillä alkoholiannoksilla mitattuna (d = -0,27), alkoholihimolla (PACS d = -0,15) tai psykiatrisilla oireilla (HDRS d = -0,305, YMRS d = -0,00). Myöskään seurannassa pysymisessä ei ollut eroa tutkimusryhmien välillä.
Tutkimuksessa «Brown ES, Garza M, Carmody TJ. A randomized, doubl...»4 mukana oli 102 tyypin 1 tai 2 kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja samanaikaisen alkoholin haitallisen käytön tai alkoholiriippuvuuden diagnoosikriteerit täyttävää avohoitopotilasta, jotka oli satunnaistettu sokkoutetusti joko saamaan ketiapiinia (n = 52) tai lumelääkettä (n = 50). Ketiapiiniryhmässä 50 %:lla ja lumelääkeryhmässä 68 %:lla potilaista ei ollut muita lääkityksiä käytössä. Kahta tai useampaa muuta lääkettä käytti ketiapiiniryhmässä 32,7 % ja lumelääkeryhmässä 20,0 % potilaista; eniten käytettiin masennuslääkkeitä (38,5 % ketiapiiniryhmän ja 28,0 % lumelääkeryhmän potilaista). Ketiapiiniannosta nostettiin 6 viikon aikana annokseen 600 mg/vrk saakka. Seuranta-aika oli 12 viikkoa.
Vastemuuttujina seurattiin alkoholin käytön suhteen juomispäivien osuutta, viikoittaisten alkoholiannosten määrää, runsaan kertakäytön yleisyyttä ja alkoholihimoa. Mielialaa arvioitiin Hamiltonin masennusasteikolla (HAM-D) sekä Youngin mania-asteikolla (YMRS), ja lääkityksen siedettävyyttä 3 haittavaikutuksia mittaavalla asteikolla: Abnormal Movement Scale AIMS, Aimpson-Angus Scale SAS ja Barnes Akathisia Scale BAS.
Alkoholin käytössä tai alkoholihimossa ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja ryhmien välillä, kuten ei myöskään maniapisteissä tai haittavaikutuksissa. Masennusoireet vähenivät ketiapiiniryhmässä enemmän kuin lumelääkeryhmässä etenkin tutkimuksen 6 ensimmäisen viikon aikana.
Tutkimuksessa «Stedman M, Pettinati HM, Brown ES ym. A double-bli...»5 potilaille aloitettiin ensin joko litium- tai valproaattilääkitys, jonka jälkeen heidät satunnaistettiin saamaan lisälääkityksenä joko ketiapiinia (n = 175) tai lumelääkettä (n = 186). Potilailla oli sekä tyypin 1 kaksisuuntainen mielialahäiriö että alkoholiriippuvuus ja heillä tuli olla runsasta juomista lähimenneisyydessä (vähintään 4 alkoholiannosta naisilla ja 5 miehillä päivässä vähintään 10 päivänä edeltävistä 28 päivästä). Seuranta-aika oli 12 viikkoa. Arvioinnit tehtiin LOCF-analyysillä, jossa mukana oli 328 potilaan tiedot.
Ensisijaisena hoitotuloksena mitattiin muutosta päivien määrissä, jolloin potilaat joivat runsaasti. Ryhmien välillä ei löydetty tilastollisesti merkitseviä eroja.
Tutkimuksessa «Nejtek VA, Avila M, Chen LA ym. Do atypical antips...»6 potilaat olivat avohoidossa hoidettavia kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppiä 1 tai 2 sairastavia, joilla oli samanaikainen kokaiini- tai metamfetamiiniriippuvuus ja joiden mieliala oli ajankohtaisesti hypomaaninen, maaninen tai sekamuotoisessa mielialajaksossa. Heidät satunnaistettiin kaksoissokkoutetusti saamaan joko risperidonia (n = 46) tai ketiapiinia (n = 48). Tutkimuksen seuranta-aika oli 20 viikkoa. Hoitotuloksia mitattiin Youngin mania-asteikolla (YMRS), 30-kohtaisella masennusasteikolla (Inventory of depressive symptomatology-clinician rated IDS-C-30) ja 10-kohtaisella mielialaa ja aineen himoa mittaavalla asteikolla (SCQ-10). Risperidonin vuorokausiannos oli 3,1 ± 1,2 mg ja ketiapiinin 303,6 ± 151,9 mg.
Potilaiden mania-, masennus- ja sekamuotoiset oireet vähenivät seuranta-aikana kummassakin ryhmässä yhtä paljon ja yhtä nopeasti: 6 viikossa 19/48 (40 %) ketiapiiniryhmän ja 19/38 (50 %) risperidoniryhmän potilaista katsottiin saavuttaneen remission (YMRS-pisteet 9 tai alle ja IDS-C-30-pisteet 14 tai alle). Molemmat lääkkeet myös vähensivät kokaiinin ja metamfetamiinin himoa yhtä paljon SCQ-10-asteikolla mitattuna (p < 0,0005).