Nayakin ja Greenspanin vuonna 2019 julkaisemaan systemaattiseen katsaukseen «Nayak S, Greenspan SL. A systematic review and met...»1 oli haettu kirjallisuudesta tammikuuhun 2018 mennessä julkaistut tutkimukset, joissa potilailla oli osteopenia tai osteoporoosi ja he olivat käyttäneet vähintään 3 vuoden ajan osteoporoosilääkitystä. Katsaukseen hyväksyttiin tutkimukset, joissa oli vähintään 2 ryhmää, joista toinen jatkoi lääkitystä ja toinen ryhmä keskeytti lääkityksen. Tutkimukset oli tehty pääosin vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla, mutta 1 tutkimuksessa tutkimushenkilöt olivat vähintään 45-vuotiaita naisia. Tutkimuksissa ei ollut eroteltu sitä, käytettiinkö lääkitystä primaari- vai sekundaaripreventioon.
Systemaattiseen katsaukseen hyväksyttiin 4 kliinistä satunnaistettua ja sokkoutettua tapaus-verrokkitutkimusta ja 4 kohorttitutkimusta. Tutkimuspotilaiden määrä tutkimuksissa vaihteli välillä 166–156 236. Mukaan otettuja tutkimuksia ei rajattu potilaiden sosiodemograafisten kriteereiden, julkaisukielen tai tutkimuksen alkuperämaan perusteella. Suurin osa tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa, ainoastaan 1 tutkimus oli Ranskasta. Kaikki tapaus-verrokkitutkimukset ja 1 kohorttitutkimus olivat lääkeyhtiöiden rahoittamia. Poissuljetuissa tutkimuksissa bisfosfonaattilääkityksen käyttöaika oli vähemmän kuin 3 vuotta tai tutkimuksissa ei ollut 2 ryhmää, joista toinen lopetti ja toinen jatkoi lääkitystä. Tapaus-verrokkitutkimuksista 2 tutkimusta oli tehty alendronaatilla, 1 etindronaatilla ja 1 tsolendronaatilla. Kaikki kohorttitutkimukset oli tehty bisfosfonaattilääkityksellä, ja pääosin tutkimuksissa oli käytetty alendronaattia. Missään tutkimuksessa ei analysoitu tuloksia eri bisfosfonaattiryhmissä.
Tapaus-verrokkitutkimuksissa päätetapahtumana oli osteoporoosilääkityksen vaikutus luuntiheyteen ja murtumariskiin sekä lääkitykseen liittyvät haittatapahtumat 2–5 vuoden seuranta-aikana lääkitystä jatkavilla verrattuna lääkityksen lopettaneisiin. Kohorttitutkimuksissa päätetapahtumana oli murtumien esiintyminen 6 kuukauden – 5 vuoden lääkitystauon aikana lääkityksen lopettaneilla verrattuna lääkitystä jatkaneisiin.
Tapaus-verrokkitutkimuksissa havaittiin luuntiheyden laskevan bisfosfonaattilääkityksen lopettamisen jälkeen mutta jäävän korkeammalle kuin ennen lääkitystä. Tapaus-verrokkitutkimusten perusteella oli viitettä, että kliinisten ja morfometristen nikamamurtumien esiintyvyys lisääntyi 5 vuoden alendronaatti- ja 3 vuoden tsolendronaattilääkityksen käytön lopettamisen jälkeen erityisesti niillä, joilla oli osteoporoottinen luuntiheys reisiluun kaulassa ennen lääkityksen aloittamista. Lääkityksen lopettamisella ei ollut vaikutusta lonkkamurtumariskiin tai muiden osteoporoottisten murtumien riskiin.
Meta-analyysissa käytettiin kohorttitutkimuksissa julkaistuja tietoja. Kohorttitutkimusten meta-analyysissa lonkkamurtuman riski oli 1,09 (0,87–1,37; I2 = 74,1%). Minkä tahansa kliinisen osteoporoottisen murtuman riski oli 1,13 (0,75–1,70; I2 = 94,3 %) lääkityksen lopettaneilla verrattuna lääkityksen käyttöä jatkaneisiin.
Lääkityksen lopettamisella ei siis ollut vaikutusta lonkkamurtuman tai minkä tahansa osteoporoottisen murtuman riskiin. Kliinisistä tapaus-verrokkitutkimuksista ei pystytty tekemään meta-analyysia, koska tutkimukset erosivat niin paljon toisistaan.