Kahdessa keskuksessa suoritetussa satunnaistetussa, kontrolloidussa hoitotutkimuksessa «Nilner M, Ekberg E, Doepel M ym. Short-term effect...»1 verrattiin esivalmistetun, yksilöllisesti sovitettavan relaksaatiokiskon (etualueen kulmahampaasta kulmahampaaseen peittävä kisko, R, n = 32) vaikutusta stabilisaatiokiskon vaikutukseen (S, n = 33) lihasperäisen TMD:n hoidossa lyhyellä aikavälillä (10 viikkoa). Ryhmien välillä ei ollut tutkimuksen alkaessa eroja.
10 viikon seurannan aikana yksikään potilas ei saanut muuta hoitoa tai vaihtanut toiseen kiskoon. 1 potilas ei osallistunut 10 viikon seurantaan, koska oli aloittanut oikomishoidon. Vastemuuttujina olivat kivun subjektiivinen väheneminen, lepo- ja liikekipu mitattuna VAS-asteikolla sekä kipukynnyksen arviointi algometrilla (painemittari). Molemmissa ryhmissä voitiin todeta tilastollisesti merkitsevä alenema subjektiivisesti todetussa kivussa ilman eroa ryhmien välillä.
6 viikon seurannan jälkeen 55 % potilaista ilmoitti 50 % aleneman kivuissaan ja 10 viikon jälkeen vastaavasti 61 %. Verbaalisella asteikolla 85 % kaikista potilaista totesi voivansa "paremmin", "paljon paremmin" tai olevansa "oireettomia" 6 ja 10 viikon jälkeen vastaavasti 53 %. Painemittauksen tulos osoitti molemmissa ryhmissä korkeampia arvoja oikeanpuoleisessa masseter-lihaksessa 6 viikon kohdalla (p = 0,016) ja 10 viikon jälkeen molemmin puolin temporalis-lihaksessa (p = 0,003).
Tutkijoiden johtopäätös oli, että esivalmistetulla kiskolla saadun hoidon teho vaikuttaa olevan sama kuin stabilisaatiokiskolla saadun hoidon teho.
Kahdessa keskuksessa suoritetussa satunnaistetussa, kontrolloidussa hoitotutkimuksessa «Doepel M, Nilner M, Ekberg E ym. Long-term effecti...»2 verrattiin esivalmistetun, yksilöllisesti sovitettavan relaksaatiokiskon (etualueen hampaat kulmahampaasta kulmahampaaseen peittävä kisko, R, n032) vaikutusta stabilisaatiokiskon vaikutukseen (S, n = 33) lihasperäisen TMD:n hoidossa pitkällä aikavälillä (6 ja 12 kuukauden seuranta). Vastemuuttujina olivat kivun voimakkuus, kivun subjektiivinen väheneminen ja fyysinen toimintakyky (GCP-Graded Chronic Pain, määritelty RDC/TMD-kriteeristön mukaan).
Hoidon aikana yhteensä 16 potilasta joko vaihtoi ryhmää, sairastui, vaihtoi paikkakuntaa tai ei halunnut jatkaa. Nämä kaikki laskettiin tutkimuksessa lopettaneina. Tutkimuksen alkaessa ryhmien välillä ei todettu eroja. Tutkimuksen lopettaneiden ja tutkimuksen päätökseen vieneiden ryhmien välillä ei todettu tilastollista eroa oireiden tai demograafisten tietojen suhteen. Hoitotulos arvioitiin IMMPACTin mukaan (Initiative on Methods, Measurement, and Pain Assessment in Clinical Trials) ja analysoitiin intent-to-treat-periaatteella.
6 kuukauden seurannan jälkeen 72 % R-ryhmässä ja 67 % S-ryhmässä koki 30 % helpotuksen kivuissaan. 12 kuukauden seurannan jälkeen vastaavat luvut olivat 81 % ja 64 %. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisia eroja (p > 0,05). Molemmissa ryhmissä todettiin positiivinen muutos subjektiivisissa oireissa sekä 6 että 12 kuukauden kohdalla ilman tilastollista eroa ryhmien välillä (p > 0,05). R-ryhmässä 81 % ilmoitti oireiden olevan "paremmat", "paljon paremmat" tai "oireeton" 12 kuukauden kohdalla ja S-ryhmässä vastaavasti 64 %.
Tutkijoiden johtopäätös oli, että molemmat kiskotyypit vaikuttavat olevan yhtä tehokkaita TMD-kivun lieventämisessä lihasperäisestä TMD:stä kärsivillä potilailla.
Kolmessa keskuksessa suoritetussa satunnaistetussa, kontrolloidussa hoitotutkimuksessa «Christidis N, Doepel M, Ekberg E ym. Effectiveness...»3 verrattiin esivalmistetun relaksaatiokiskon (etualueen hampaat kulmahampaasta kulmahampaaseen peittävä kisko, R, n = 24) vaikutusta stabilisaatiokiskon (S, n = 24) vaikutukseen nivelperäisen TMD:n hoidossa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Vastemuuttujina olivat kivun voimakkuus, kivun subjektiivinen väheneminen ja fyysinen toimintakyky (GCP-Graded Chronic Pain, määritelty RDC/TMD-kriteeristön mukaan). Hoitotulos arvioitiin IMMPACTin mukaan (Initiative on Methods, Measurement, and Pain Assessment in Clinical Trials) ja analysoitiin intent-to-treat-periaatteella.
10 viikon seurannassa 62,5 % R-ryhmässä ja 58,3 % S-ryhmässä ilmoittivat 30 % kivun aleneman, vastaavasti 58 % ja 50,3 % 6 kuukauden seurannan jälkeen ja 12 kuukauden seurannassa 41,7 % molemmissa ryhmissä. Ryhmien välillä ei ollut tilastollista eroavuutta missään mittauspisteessä. 12 kuukauden kohdalla kivun intensiteetti oli laskenut ja fyysinen toiminta parantunut molemmissa ryhmissä (p < 0,005 ja p < 0,016) ilman tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. R-ryhmässä 67 % ilmoitti oireiden olevan "paremmat", "paljon paremmat" tai "oireeton" 2 kuukauden kohdalla ja S-ryhmässä vastaavasti 58 %.
Tutkijoiden johtopäätös oli, että molemmat kiskotyypit vaikuttavat olevan yhtä tehokkaita sekä lyhyellä (alle 3 kuukautta) että pitkällä (yli 3 kuukautta) aikavälillä TMD-kivun lieventämisessä nivelperäisestä TMD:stä kärsivillä potilailla.
Systemaattisen katsauksen «Stapelmann H, Türp JC. The NTI-tss device for the ...»4 kohteena oli 5 RCT-tutkimusta. Lähteenä käytettiin tietokantoja The Cochrane Library, PubMed, Trip database, MEDPILOT.DE, BIREME, database of Deutscher Ärzte-Verlag, database of Quintessenz Verlag, ja lisäksi vielä Google Scholar ja Web of science. Elektroninen haku tehtiin 12.2007 saakka.
68 eri tasoista julkaisua identifioitiin. 9 varsinaista tutkimusta liittyi NTI-tss-kiskoon, ja näistä 5 oli RCT-tutkimuksia, jotka arvioitiin Jadad-luokituksen mukaan. 4 tutkimuksessa (Jadad score 3–5) verrokkina oli stabilisaatiokisko ja 1 tutkimuksessa (Jadad score 1) valkaisukisko. 2 tutkimuksessa käytettiin vastemuuttujana leuan sulkijalihasten elektromyograafista muutosta: toisessa diagnosoitiin TMD ja siihen liittyvä bruksismi, toisessa ainoa inkluusiokriteeri oli bruksismi.
Molemmissa tutkimuksissa todettiin merkitsevä alenema EMG-aktiviteetissa NTI-tss-kiskon käyttäjillä. 2 tutkimuksessa vastemuuttujina olivat kliiniset muutokset. Toisessa (Jadad score 5) merkitseviä eroja stabilisaatiokiskoon verrattaessa ei voitu todeta, ja toisessa (Jadad score 3) stabilisaatiokiskon käyttö antoi paremmat kliiniset tulokset. Myöhempi tutkimus oli pilottitutkimus, joten tulokset ovat ainoastaan suuntaa antavia. 5. RCT-tutkimuksessa (Jadad score 1), jossa verrokkina oli valkaisukisko ja vastemuuttujana migreeni ja jännityspäänsärky, NTI-tss-kisko antoi paremman kliinisen tuloksen.
Kirjoittajat toteavat, että RCT-tutkimukset antavat viitteitä siitä, että NTI-tss-kiskoa voidaan käyttää TMD:n ja bruksismin hallinnassa. Jotta vältetään mahdolliset haittavaikutukset, kuten purennalliset muutokset, potilaan systemaattinen kontrollointi on tarpeen, ja potilaan on sitouduttava säännöllisiin kontrollikäynteihin.
NTI-tss-kisko on ensisijaisesti akuutin tilanteen laukaisemiseksi tarkoitettu kisko ja todettu vähentävän päänsärkyä ja bruksismia. Mahdollisten haittavaikutusten takia riski muutoksista purennassa ja okkluusiossa ja pienen kokonsa takia olevan aspiraatio- ja inhalaatioriskin takia kiskon käyttöä on syytä harkita hyvin tarkasti.