Perustutkimus tapahtuu EKG:n avulla. Tulkinnassa yleisimpiä käytettyjä metodeja ovat olleet Sokolov–Lyonin volttikriteerit, Cornellin volttikriteerit ja QRS-kestolla korjattu Cornellin sekä Romhilt–Estesin luokitus. Kaikki nämä ovat varsin epäherkkiä kaikututkimukseen verrattuna «Norman JE Jr, Levy D. Improved electrocardiographi...»1, «Reichek N, Devereux RB. Left ventricular hypertrop...»2. Käytännön työssä käyttökelpoisena voidaan pitää Cornellin kriteeriä QRS-kestolla korjattuna ja Sokolov–Lyonin kriteeriä «Devereux RB, Koren MJ, de Simone G ym. Methods for...»3
EKG:n avulla arvioidun UKG-LVH-diagnoosin toteamisen herkkyyttä voidaan parantaa LVH:n vaaratekijöiden avulla «Varis JP, Puukka PJ, Karanko HM ym. Risk assessmen...»4, (kuva=Cornellin voltteihin_200211.pdf). Suomalaisessa 275 diagnosoidun mutta vielä hoitamattoman hypertensiivisen ja 252 väestöpohjaiseen otokseen kuuluneen keski-ikäisen henkilön aineistossa (yhteensä 527 henkilöä) «Varis JP, Puukka PJ, Karanko HM ym. Risk assessmen...»4Cornellin voltit tai tulo sekä verenpaine ja painoindeksi olivat itsenäisiä vasemman kammion massan määrittäjiä. Cornellin volttien tai tulon tertiileistä sekä painoindeksin ja systolisen verenpaineen 3 luokasta muodostettujen SCORE-taulujen avulla UKG LVH:n esiintyvyyden todennäköisyys lisääntyi miehillä 0 %:sta 80 %:iin ja naisilla 0 %:sta 95 %:iin siirryttäessä pienimmästä riskiluokasta suurimpaan.
Kaikututkimus antaa selkeästi luotettavamman kuvan vasemman kammion tilanteesta. Vasemman kammion massan laskemiseen on käytetty monia menetelmiä, mutta luotettavimman kuvan tilanteesta antaa Pennin korjauksella laskettu vasemman kammion massa «Norman JE Jr, Levy D. Improved electrocardiographi...»1: