Takaisin Tulosta

Goldmannin applanaatiotonometrian virhelähteet

Lisätietoa aiheesta
Mika Harju
2.7.2014

Periaate

  • -Goldmannin applanaatiotonometriassa mitataan sitä voimaa, jota tarvitaan painamaan osaa silmän seinämästä tietyn kokoiseksi litteäksi alueeksi. Näin ollen mittaukseen vaikuttavat sarveiskalvon kaarevuus, paksuus ja epiteelin tai strooman turvotus. Lisäksi mittauskärjen ja sarveiskalvon välissä oleva kyynelfilmi aiheuttaa vetovoimaa mittauskärjen ja sarveiskalvon välille. Myös tämä vaikuttaa mittaustulokseen.

Fluoreseiinin pitoisuus ja nesteen määrä

  • Paperiliuskalla värjäämällä ei ehkä saada tarpeeksi suurta fluoresiinipitoisuutta kyynelfilmiin, sillä pitoisuus voi vaihdella, jonka vuoksi on suositeltavaa käyttää valmista tippasekoitetta.
  • Kyyneleet laimentavat fluoresiinipitoisuutta, joten paineet kannattaa mitata melko pian tipan laiton jälkeen.
  • Kyynelfilmin hypofluoresenssi aiheuttaa kokoon painetun pinta-alan yliarvioimisen ja liian matalat paineet.
  • Jos nestettä on liian paljon, se saattaa aiheuttaa 2–4(–5) mmHg liian korkeita paineita.
  • Liian vähän nestettä saattaa aiheuttaa liian matalia mitattuja paineita.
  • Mittauskärki pitää valaista täydellä teholla ja oikeassa kulmassa.

Astigmatia vaikuttaa mittaustulokseen, koska sarveiskalvon kaarevuus on erilainen eri suunnissa.

  • Silloin, kun hajataitteisuuden miinusakseli on sarveiskalvolla vaakasuoraan, saadaan applanaatiolla liian matalia paineita. Jos hajataiton miinusakseli on pystysuoraan, saadaan vastaavasti liian korkeita paineita.
  • Vaikutus on noin 1 mmHg/4 D.
  • Astigmatian voi ottaa huomioon asettamalla miinusakseli mittauskärjen punaiselle viivalle.
  • Toinen vaihtoehto on mitata paine erikseen valkoinen viiva horisontaalisesti ja vertikaalisesti ja laskemalla näiden keskiarvo.
  • Epäsäännöllisen astigmatian vaikutusta on vaikea kontrolloida.

Sarveiskalvon kaarevuus vaikuttaa mittaustulokseen. Mitä jyrkempi sarveiskalvo, sitä suurempi voima tarvitaan painamaan tietty pinta-ala kasaan. Vaikutus on noin 0,34 mmHg/1 D.

Sarveiskalvon epiteeli vaikuttaa mittaustulokseen. Epiteliaalinen turvotus aiheuttaa liian matalia paineita ehkä siksi, että turvonnutta epiteeliä on helpompi painaa kasaan. Vaikutus voi olla jopa 10–30 mmHg.

Sarveiskalvon paksuus vaikuttaa mittaustulokseen siten, että ohut sarveiskalvo antaa liian matalia paineita ja paksu sarveiskalvo liian korkeita paineita. Goldmannin applanaatiomittari antaa oikeita arvoja, kun sarveiskalvon paksuus on 0,52 mm.

Sarveiskalvon strooman turvotus antaa liian matalia paineita. Sarveiskalvon arpien vaikutusta on vaikea kontrolloida ja samoin mittaus on vaikeaa sarveiskalvosiirron jälkeen.

Skleeran jäykkyydellä on pieni vaikutus mittaukseen, alle 1 mmHg.

Alentunut arteriapaine voi alentuneen suonikalvoston perfuusion kautta aiheuttaa liian matalia paineita. Esimerkiksi karotiskompressio voi aiheuttaa jopa 10–20 mmHg liian matalia paineita.

Kohonnut veenapaine

  • Voi suonikalvoston venyttymisen kautta aiheuttaa liian korkeita paineita.
  • Esimerkiksi kireä kaulus tai solmio voi antaa liian korkeita arvoja.
  • Valsalvan teko mittauksen aikana voi antaa sekä liian korkeita että liian matalia paineita potilaasta riippuen.

Akkommodaatio

  • Voi aiheuttaa 2–4 mmHg liian korkeita paineita sädelihaksen akuutin kontraktion aiheuttaman silmän tilavuuden pienenemisen seurauksena.
  • Pitkäaikainen akkommodaatio sen sijaan alentaa silmänpainetta jopa 4 mmHg potilaan iästä ja akkomodaation kestosta riippuen, esimerkiksi:
    • 20–25-vuotiailla 2,9 mmHg/1 min., 4,59 mmHg/6 min
    • 45–55-vuotiailla 0,69 mmHg/1 min., 2,30 mmHg/6 min

Katsesuunnalla voi olla merkitystä silmän paineeseen.

  • Yleensä muu kuin suora katsesuunta nostaa silmänpainetta.
  • Vaikutus voi olla jopa +10 mmHg, mutta alle 2 mmHg, jos deviaatio on alle 25°.
  • Restriktiivisissä myopatioissa ja orbitan sairauksissa vaikutus voi olla suurempi.

M. levator palpebrae jännittyminen (”Avaa silmät oikein isoksi”)

  • voi aiheuttaa liian suuria painelukemia.
  • vaikutus voi olla 1,88 (± 1,35) mmHg.

Silmäluomen väkisin avaaminen aiheuttaa liian korkeita arvoja.

Mittauskärki

  • Jos mittauskärki koskettaa ripsiä tai luomia, saadaan liian korkeita paineita.
  • Jos sarveiskalvon ja mittauskäärjen välissä on karva saadaan liian korkeita paineita.
  • Silmänpaineen mittauksella parasentraalisesti sarveiskalvolta on vain vähäinen vaikutus mittaustulokseen.
  • Sen sijaan mittarikärjen desentraatio varsinkin vertikaalisesti aiheuttaa liian korkeita arvoja (7 % jos desentraatiota on 15°).

Toistuva ja pitkäkestoinen mittaus:

  • Laskee silmän painetta noin 2 (–4) mmHg. Myös toisen silmän paine laskee.
  • Syynä voi olla:
    • tonograaffinen vaikutus
    • potilas jännittää vähemmän
    • akkommodaatio.

Pulssiamplitudi aiheuttaa mittaustuloksen pulsoimista 1–6 mmHg, keskimärin 1,5–2,5 mmHg. Mittaustulokseksi kirjataan amplitudin keskiväli.

Mittaus on myös mittaajasta riippuvaa ja vaihtelu mittaajien välillä voi olla 2–3 mmHg. Myös laitteiden välillä voi olla vaihtelua 0–3,5 mmHg

Yhteenveto:

  • Tarkista kalibraatio kerran vuodessa
  • Käytä fluoreseiinitippoja
  • Relaksoitu potilas
  • Ei kaula-alueen kiristystä
  • ”Muista hengittää”, eli ei valsalvaa
  • Silmien mittausjärjestys, ensimmäisen mittauksen huomioimatta jättäminen?
  • Täydet valot päälle mikroskooppiin
  • Mittauksen kesto tarpeeksi pitkä, jotta voi arvioida pulsaation, mutta kuitenkin alle 30 s
  • Alkupaine kannattaa asettaa alle odotusarvon
  • Astigmatian huomiointi, jos se on yli 3 D
  • Miinusakseli punaiselle viivalle
  • Suora katsesuunta
  • Fiksaatio kauas