Markkinoilla on sekä silmin luettavia immunokromatografisia että laitelukuisia immunofluoresenssiin perustuvia pikatestejä, joilla voidaan osoittaa virtsanäytteestä pneumokokin C-polysakkaridiantigeeni. Eri testien suorituskyky lienee suhteellisen samaa tasoa «Wong AYW, Johnsson ATA, Ininbergs K, ym. Compariso...»1.
Vuonna 2013 julkaistun, 27 tutkimusta kattaneen järjestelmällisen katsauksen mukaan virtsan antigeenitestin herkkyys pneumokokin aiheuttaman kotisyntyisen keuhkokuumeen diagnostiikassa aikuisilla vaihteli 68 %:n ja 74 %:n välillä riippuen käytetyistä vertailumenetelmistä. Yhdistetty tarkkuus oli 97,2 % «Sinclair A, Xie X, Teltscher M, ym. Systematic rev...»2.
Mikrobiologisesti varmistettujen pneumokokkipneumonioiden tautitaakkaa sekä eri laboratoriomenetelmien osuutta diagnoosin varmistamisessa käsitelleessä systemaattisessa katsauksessa päädyttiin siihen, että virtsan antigeenitestin käyttö lähes kaksinkertaisti niiden kotisyntyisten keuhkokuumeiden määrän, jotka voitiin varmistaa pneumokokin aiheuttamiksi. Testi toimi paremmin vakava- kuin lieväoireisilla potilailla, ja edeltävä antibioottihoito heikensi sen herkkyyttä vähemmän kuin veri- tai yskösviljelyn «Said MA, Johnson HL, Nonyane BA, ym. Estimating th...»3.