Takaisin Tulosta

Uniapnea ja pulmonaalihypertensio

Lisätietoa aiheesta
Jukka Lojander
4.10.2022

Uniapneapotilaiden pulmonaalihypertension esiintyvyyttä tutkittiin poikkileikkaustutkimuksella «Laks L, Lehrhaft B, Grunstein RR ym. Pulmonary hyp...»1, johon otettiin 100 peräkkäistä uniapneapotilasta, joiden RDI oli yli 20/h laajassa unirekisteröinnissä. Koehenkilöistä suljettiin pois sydämen, munuaisten ja maksan vajaatoimintaa sairastavat. Krooninen keuhkoputkien ahtauma oli 26 koehenkilöllä. Koehenkilöiden keskimääräinen ikä oli 52 vuotta ja BMI 37 kg/m2. Keuhkovaltimopaineen mittaukset tehtiin katetrisaatiolla lepotilassa hereillä ollessa ja pulmonaalihypertension rajana oli keskimääräinen keuhkovaltimopaine ≥ 20 mmHg. Spirometriassa todettiin 26 koehenkilöllä kroonista ilmateiden ahtautta (FEV % < 70 %).

Pulmonaalihypertensio todettiin 42 koehenkilöllä (42 %), sukupuoli ei tiedossa. Verrattaessa pulmonaalihypertensio ryhmää normotensiiviseen ryhmään, ensimmäisellä ryhmällä oli valtimoveren hiilidioksiditaso korkeampi ja happitaso matalampi sekä matalampi sekuntikapasiteetti. BMI, RDI ja ikä eivät eronneet ryhmien välillä. Tutkittaessa kroonista ilmateiden ahtautta sairastavaa ryhmää pulmonaalihypertensiota todettiin 73 %:lla.

Poikkileikkaustutkimuksessa «Chaouat A, Weitzenblum E, Krieger J ym. Pulmonary ...»2 selvitettiin uniapneapotilaiden pulmonaalihypertension esiintymistä. Tutkimuksessa oli mukana 220 peräkkäistä koehenkilöä, joiden AHI oli yli 20/h ja jotka suostuivat katetrisaatiotutkimukseen keuhkovaltimopaineen mittaamiseksi. Uniapnea todettiin laajalla polygrafialla. Pulmonaalihypertension rajana oli keskimääräinen keuhkovaltimopaine ≥ 20 mmHg ja mittaus tehtiin valve- ja lepotilassa. Naisia koehenkilöissä oli vain 16 (13 %). Keskimääräinen BMI koko koehenkilöaineistolle oli 32 kg/m2 ja ikä 53 vuotta.

Kohonnut keuhkovaltimopaine todettiin 37 uniapneapotilaalla (17 %). Verrattaessa pulmonaalihypertensioryhmää normotensiiviseen ryhmään ensimmäisellä ryhmällä oli matalammat keuhkofunktiot (FEV1 ja FEV %), valtimoveren happitaso ja unenaikainen happisaturaatiotaso sekä korkeammat valtimoveren hiilidioksiditaso ja AHI. Multippeli regressioanalyysin mukaan 50 % kohonneesta pulmonaalihypertensiosta pystyttiin ennustamaan yhdistämällä mittaustulokset valtimoveren hiilidioksiditasosta (32 %), FEV1:sta (12 %), unenaikaisesta happisaturaatiosta (2 %) ja ilmateiden resistenssistä (4 %).

Ranskalaisessa taaksepäin katsovassa poikkileikkaustutkimuksessa «Bady E, Achkar A, Pascal S ym. Pulmonary arterial ...»3 tutkittiin 44 uniapneapotilaan pulmonaalihypertensiota käyttäen katetrisaatiota. Mukana oli 7 naista ja 37 miestä. Uniapnean kriteeri oli laajassa unirekisteröinnissä AI yli 5/h. Mukaan ei otettu obstruktiivista tai restriktiivistä keuhkosairautta, sydämen vajaatoimintaa tai tromboembolisia tauteja sairastavia. Pulmonaalihypertension kriteerinä oli keskimääräinen pulmonaaliarterian paine yli 20 mmHg. Pulmonaalihypertensiota todettiin 12 uniapneapotilaalla (27 %). Verrattaessa pulmonaalihypertensiopotilaita normotensiivisiin, eroja ei ollut iän, sukupuolen, AHIn tai tupakointihistorian suhteen. Pulmonaalihypertensioryhmässä BMI ja valtimoveren hiilidioksiditaso olivat korkeampia, ja valtimoveren happitaso, vitaalikapasiteetti, sekuntikapasiteetti ja totaali keuhkokapasiteetti olivat pienempiä kuin normotensiivisilla.

Espanjalaisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Arias MA, García-Río F, Alonso-Fernández A ym. Pul...»4 selvitettiin 23 uniapneapotilaan ja 10 terveen kontrollipotilaan pulmonaalihypertension esiintyvyyttä ja lisäksi CPAP-laitehoidon vaikutusta keuhkovaltimopaineen tasoon. Tutkimuksesta suljettiin pois muun muassa sydän- ja verisuonisairauksia, obstruktiivisia tai restriktiivisiä keuhkosairauksia sairastavat sekä sairaalloisesti lihavat (BMI > 40 kg/m2). Uniapneadiagnostiikassa käytettiin suppeaa unirekisteröintiä. Pulmonaaliarterian systolinen paine mitattiin sydämen ultraäänikaikututkimuksella, ja pulmonaalihypertension kriteerinä oli arvioitu pulmonaaliarterian systolinen paine > 30 mmHg. Uniapneapotilailla oli vaikea-asteinen tauti, AHI keskimäärin 44/h, keskiarvoinen yöllinen SaO2-taso oli 92 %. Heistä 96 % oli miehiä, ja kontrollihenkilöt olivat kaikki miehiä. Keskimääräinen BMI uniapneapotilailla oli 31 kg/m2 ja kontrolliryhmässä 28 kg/m2.

Uniapneapotilailla oli korkeampi keuhkovaltimopaine kuin kontrolleilla ja 10 uniapneapotilaalla (43 %) täyttyi pulmonaalihypertension kriteeri, vertailuryhmässä ei yhdelläkään. CPAP-laitehoito (keskimääräiset käyttötunnit 6,2 ± 1,1) 12 viikon ajan alensi systolista keuhkovaltimopainetta keskimäärin 4,9 ± 3,9 mmHg (95 % luottamusväli 3,04–6,67 mmHg).

Meta-analyysissä «Imran TF, Ghazipura M, Liu S ym. Effect of continu...»5 tutkittiin CPAP-hoidon vaikutusta kohonneeseen keuhkovaltimopaineeseen (keuhkovaltimopaine ≥ 25 mmHg) uniapneapotilailla (AHI ≥ 10). Tutkimukseen valikoitui yhteensä 222 potilasta (77 % miehiä) 7 eri tutkimuksessa, joista yksi oli satunnaistettu «Arias MA, García-Río F, Alonso-Fernández A ym. Pul...»4. Tutkimukset oli julkaistu vuosina 1980–2015. Potilailla keskimääräinen AHI oli 58/h ja keskiarvoinen keuhkovaltimopaine 39,4 mmHg. CPAP-hoidon pituus vaihteli 3–70 kuukautta eri tutkimuksissa, ja potilaat käyttivät hoitoa vähintään 4,5 tuntia yössä.

Meta-analyysin perusteella CPAP-hoidon aikana keskimääräinen keuhkovaltimopaine laski 13,3 mmHg (95 % luottamusväli 12,7–14,0).

Kommentti: Käytettävissä olevat tutkimukset «Laks L, Lehrhaft B, Grunstein RR ym. Pulmonary hyp...»1, «Chaouat A, Weitzenblum E, Krieger J ym. Pulmonary ...»2, «Bady E, Achkar A, Pascal S ym. Pulmonary arterial ...»3 ovat poikkileikkaustutkimuksia, joissa potilasmäärät olivat pieniä. Tutkimuksissa pulmonaalihypertension esiintyvyys vaihteli uniapneaa sairastavilla 17–42 %. Selvää korrelaatiota ei tutkimusaineistossa ollut uniapnean vaikeusasteen (AHI) ja kohonneen keuhkovaltimopaineen välillä. Aineistot olivat miesvoittoisia ja sukupuolieroja ei ollut otettu huomioon kuin yhdessä tutkimuksessa. Keuhkovaltimopaineen nousu oli uniapneapotilailla tutkimuksissa melko lievä ja sen kliininen merkitys jää epävarmaksi, mutta esimerkiksi uniapnea yhdessä kroonisen keuhkosairauden kanssa saattaa lisätä mahdollisuutta pulmonaalihypertensioon.

Kahdessa hoitotutkimuksessa «Arias MA, García-Río F, Alonso-Fernández A ym. Pul...»4, «Imran TF, Ghazipura M, Liu S ym. Effect of continu...»5 vaikeaa uniapneaa sairastavilla todettiin merkittävä pulmonaalihypertension esiintyvyys, ja niissä CPAP-hoidolla todettiin merkittävä painetason lasku. Meta-analyysin potilasmateriaali ja hoitoprotokollat vaihtelivat, mm. keuhkovaltimopaine oli eri tutkimuksissa määritetty eri tavoilla. Ainoassa satunnaistetussa tutkimuksessa keuhkovaltimopaineen lasku oli selvästi matalampi kuin meta-analyysissä. Keuhkovaltimopaineen nousuun mahdollisesti vaikuttava sydän- ja keuhkosairaus oli molemmissa tutkimuksissa poissulkukriteerinä.

Kirjallisuutta

  1. Laks L, Lehrhaft B, Grunstein RR ym. Pulmonary hypertension in obstructive sleep apnoea. Eur Respir J 1995;8:537-41 «PMID: 7664850»PubMed
  2. Chaouat A, Weitzenblum E, Krieger J ym. Pulmonary hemodynamics in the obstructive sleep apnea syndrome. Results in 220 consecutive patients. Chest 1996;109:380-6 «PMID: 8620709»PubMed
  3. Bady E, Achkar A, Pascal S ym. Pulmonary arterial hypertension in patients with sleep apnoea syndrome. Thorax 2000;55:934-9 «PMID: 11050263»PubMed
  4. Arias MA, García-Río F, Alonso-Fernández A ym. Pulmonary hypertension in obstructive sleep apnoea: effects of continuous positive airway pressure: a randomized, controlled cross-over study. Eur Heart J 2006;27:1106-13 «PMID: 16497687»PubMed
  5. Imran TF, Ghazipura M, Liu S ym. Effect of continuous positive airway pressure treatment on pulmonary artery pressure in patients with isolated obstructive sleep apnea: a meta-analysis. Heart Fail Rev 2016;21:591-8 «PMID: 27000753»PubMed