Takaisin Tulosta

25-hydroksi-D-vitamiinin määritysmenetelmät ja niihin liittyvät ongelmat

Lisätietoa aiheesta
Christel Lamberg-Allardt
8.12.2020

25-hydroksi-D-vitamiinin määrittämiseen on olemassa kymmenkunta eri menetelmää «Wallace AM, Gibson S, de la Hunty A ym. Measuremen...»1.

Carter «Carter GD. 25-hydroxyvitamin D: a difficult analyt...»2 tuo katsauksessaan esiin, miten haasteellista määrittäminen on. Eri menetelmillä ja samaa menetelmää käyttävät laboratoriot saavat eri tuloksia, joka johtuu muun muassa siitä, että menetelmiä on yksinkertaistettu, ja tärkeistä puhdistus- ja eristysvaiheista on luovuttu. Tämä johtuu myös siitä, että kansainvälistä standardia ei ole tähän mennessä ollut saatavilla. Standardointia ja menetelmien harmonisointia pyritään kuitenkin edistämään tulevina vuosina kansainvälisellä yhteistyöllä «Sempos CT, Vesper HW, Phinney KW ym. Vitamin D sta...»3. Nykyään nestekromatografiaan liitettyä massa-spektrometristä menetelmää (LC-MS/MS) pidetään HPLC:n ohella kultaisena standardimenetelmänä, mutta monet muutkin menetelmät ovat käyttökelpoisia. Suurin osa menetelmistä mittaa sekä 25(OH)D3- että D2-vitamiinimuodon «Wallace AM, Gibson S, de la Hunty A ym. Measuremen...»1, «Farrell CJ, Martin S, McWhinney B ym. State-of-the...»4. Suomessa D2-vitamiinin saanti ravinnosta on vähäistä, mutta ravintolisät voivat sisältää joko D3-vitamiinia tai D2-vitamiinia.

Snellman ym. «Snellman G, Melhus H, Gedeborg R ym. Determining v...»5 vertasivat 3 pohjoismaisen suuren laboratorion tuloksia keskenään määrittämällä samat näytteet kaikissa 3 laboratoriossa. Menetelmät olivat massapektrometrinen (HPLC-APCI-MS), radioimmunomenetelmä (RIA) ja kemilumenisenssi-immunomenetelmä (CLIA). Näytteinä olivat 204 kaksosparin seeruminäytteet.

Korkeimmat 25(OH)D-pitoisuudet saatiin MS-menetelmällä (85 nmol/L, 95 % luottamusväli 81–89), RIA:lla keskeltä (70 nmol/L, 95 % luottamusväli 66–74) ja CLIA-menetelmällä alhaisemmat (60 nmol/L, 95 % luottamusväli 56–64). Kun kynnysarvona käytettiin 50 nmol/l, 8 %:lla tutkituista oli puutos MS-menetelmän tulosten pohjalta, RIAlla 22 %:lla ja CLIAlla 43 %:lla.

Farrell ym. «Farrell CJ, Martin S, McWhinney B ym. State-of-the...»4 vertasivat kahdeksaa eri menetelmää ja totesivat, että suurin osa automatisoidusta menetelmistä ei täytä laatuvaatimuksia ja että laboratorioiden pitää olla tietoisia menetelmien puutteista.

25-hydroksi-D-vitamiinin pitoisuustuloksiin on syytä suhtautua varauksella.

Kirjallisuutta

  1. Wallace AM, Gibson S, de la Hunty A ym. Measurement of 25-hydroxyvitamin D in the clinical laboratory: current procedures, performance characteristics and limitations. Steroids 2010;75:477-88 «PMID: 20188118»PubMed
  2. Carter GD. 25-hydroxyvitamin D: a difficult analyte. Clin Chem 2012;58:486-8 «PMID: 22238254»PubMed
  3. Sempos CT, Vesper HW, Phinney KW ym. Vitamin D status as an international issue: national surveys and the problem of standardization. Scand J Clin Lab Invest Suppl 2012;243:32-40 «PMID: 22536760»PubMed
  4. Farrell CJ, Martin S, McWhinney B ym. State-of-the-art vitamin D assays: a comparison of automated immunoassays with liquid chromatography-tandem mass spectrometry methods. Clin Chem 2012;58:531-42 «PMID: 22230812»PubMed
  5. Snellman G, Melhus H, Gedeborg R ym. Determining vitamin D status: a comparison between commercially available assays. PLoS One 2010;5:e11555 «PMID: 20644628»PubMed