Murrosikä ja retinopatiamuutokset

Murrosikä on retinopatian riskitekijä

• Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Murphy RP, Nanda M, Plotnick L ym. The relationshi...»1 tutkittiin 70 tyypin 1 diabeetikon silmänpohjalöydösten yhteyttä murrosikäkehitysvaiheeseen (Tanner-luokitus), hoitotasapainoon (HbA_1c) sekä taudinkestoon.
  • 70 potilasta (37 poikaa ja 33 tyttöä), joilla oli tarkka dokumentaatio tutkittavien parametrien suhteen, valittiin 234:stä tyypin 1 diabetesta sairastavasta potilaasta, jotka kävivät vuosittain kontrolleissa Wilmer Ophthalmological Institutessa. Silmänpohjat tutkittiin stereovalokuvilla kahdesta kentästä, ja luokiteltiin muunneltua Airlie House luokitusta käyttäen. Luokitus tapahtui sokkoutetusti, ja huonomman silmän tulokset huomioitiin tilastollisessa monimuuttuja-analyysissa. 21 nuorista oli prepuberteetissa (Tanner-luokka 1), 18 puberteetissa (Tanner-luokka 2–4) ja 31 olivat ohittanut murrosiän (Tanner-luokka 5).
  • Tuloksissa todetaan, että retinopatiaa esiintyi ennen murrosikää 19 %:lla (4/21, ainoastaan alle 10 mikroaneurysmaa kaikilla neljällä), murrosiässä 30 %:lla (6/18) ja murrosiän jälkeen 68 %:lla (21/31). Retinopatian esiintyminen korreloi myös merkittävästi (P = 0,0004) taudin kestoon. Logistinen regressioanalyysi tehtiin siten, että taudin keston sekä sukupuolen vaikutus retinopatian ilmenemiseen eliminoitiin. Tuolloin kävi ilmi, että suhteellinen riski saada retinopatiamuutoksia oli 4,8 (95 % luottamusväli 1,5–15,3; P < 0,01) murrosiän ohittaneiden ryhmässä verrattaessa esi- sekä murrosikäisten ryhmään.
• Ruotsalaisessa väestöpohjaisessa monikeskustutkimuksessa «Kernell A, Dedorsson I, Johansson B ym. Prevalence...»2 kutsuttiin 780 IDDM-lasta ja -nuorta osallistumaan tutkimukseen.
  • Osallistujat olivat sairastuneet diabetekseen alle 15 vuoden ikäisinä, taudin kesto oli alle 12 vuotta ja tutkimushetkellä lapset olivat yli 9-vuotiaita. 611 potilasta suostui tutkimukseen, 557 potilaan silmänpohjakuvat olivat luokiteltavissa. Poisjäävien osuus oli näin ollen 223 (28,6 %). Poisjääneet olivat merkittävästi vanhempia iältään ja heidän taudinkestonsa oli pidempi kuin tutkimukseen osallistuneet potilaat.
  • Silmänpohjakuvaus suoritettiin kolmesta stereo-kentästä 45–50º kameralla ja silmänpohjalöydöksen luokitus tapahtui kolmen kokeneen silmälääkärin toimesta KROC-tutkimuksen luokitusta käyttäen. Kuvien arvio tapahtui sokkoutetusti. Luokitusmenetelmä validoitiin ennen tutkimusta arvioimalla useamman luokittelijan intra- ja inter-rateragreement kappa-analyysilla, jonka tuloksena todettiin erinomainen yhteensopivuus.
  • 14,5 %:lla potilaista todettiin jonkinasteista retinopatiaa. Tässä aineistossa 5 %:lla (1/19) oli retinopatiamuutoksia (aste 20, minimaalinen retinopatia, ainoastaan mikroaneurysmoja) 8–10 vuoden ikäisten ryhmässä. 71 %:lla (10/14) oli retinopatiaa vanhimpien potilaiden ryhmässä (23–25 vuotta). Retinopatian prevalenssi alle 2 vuotta sairastaneiden ryhmässä oli 4 % (2/45). Sen sijaan 10–12-vuotta sairastaneiden ryhmässä prevalenssi oli 32 % (9/29).
  • Murrosikäisten ryhmässä 6 %:lla (4/66) oli retinopatiaa todettavissa, kun murrosikä oli vaiheessa 1 ja 18 %:lla (41/224) murrosikävaiheessa 5 olevilla (p < 0,03). Diabeteksen kestossa ei ollut tilastollista eroa näiden kahden ryhmän välillä.
  • 2,3 %:lla koko aineistosta oli preproliferatiivisia tai proliferatiivisia muutoksia. Proliferatiivisia muutoksia todettiin ainoastaan yhdellä 21,5-vuotiaalla nuorella, jolla taudinkesto oli 9,5 vuotta. Preproliferatiivisia muutoksia oli yhteensä 11:lla, joista kaksi olivat vielä murrosiässä (murrosikävaihe 2 ja 3).
  • Yhteenvedossa suositellaan säännöllistä silmänpohjaseulontaa 10 ikävuodesta lähtien.