ILO:n vuorotyötä ja yötyötä koskeva yleissopimus (Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimukset, Työ- ja elinkeinoministeriö; «http://www.tem.fi/files/25956/ilo_yleissopimukset.pdf»1; haettu 28.6.2015)
Yleissopimuksessa määritellään työterveyshuollon erityisvaatimuksia päivätyöstä poikkeavien työaikojen osalta.
EU:n työaikadirektiivi (2003/88/EY)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista.
Työaikadirektiivin tavoite on turvallisuuden ja terveyden parantaminen työssä. Direktiivi asettaa vähimmäisvaatimukset kansalliselle lainsäädännölle.
Direktiivin mukaan työntekijällä on oikeus 11 tunnin keskeytymättömään lepoaikaan 24 tunnin aikana. Keskimääräinen työaika 7 päivän jaksona, ylityö mukaan lukien, on enintään 48 tuntia. Yötyön pituus on enintään keskimäärin 8 tuntia 24 tunnin aikana.
Yötyön tekijät saavat maksuttoman terveystarkastuksen ennen työhön ryhtymistä ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin. Yötyöntekijä, jolla todetaan yötyöhön liittyviä terveyshaittoja, siirretään mahdollisuuksien mukaan päivätyöhön.
Työturvallisuuslaki(738/2002)
Työnantajan on selvitettävä ja arvioitava työn vaarat huomioiden työn ja toiminnan luonne riittävän järjestelmällisesti työstä ja työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja työlle.
Laki työturvallisuuslain muuttamisesta (329/2013)
Työn vaarojen selvittämistä ja arviointia koskevassa pykälässä mainitaan työajat tekijänä, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on selvitettävä ja arvioitava etukäteen. Sen mukaan työaikaan liittyvät kuormitustekijät tulee arvioida laaja-alaisesti työntekijöiden terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti päivittäisiin palautumisjakoihin.
Työterveyshuoltolaki (1383/2001) ja Valtioneuvoston asetus terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1485/2011)
Yötyö on yksi terveystarkastuksia edellyttävä syy.
Terveystarkastusten tehtävänä on arvioida työntekijän soveltuvuutta yötyöhön ja seurata tämän terveyttä ja toimintakykyä sekä selviämistä vuorotyössä sekä antaa neuvontaa ja ohjausta yötyöhön ja vuorotyöhön liittyvistä terveyshaitoista ja ehkäistä niitä.
Ehkäisy kohdistuu sekä työntekijän omiin valintoihin, elämäntapoihin, työtapoihin että työpaikan keinoihin.
Työaikalaki (605/1996)
Työaikalakia sovelletaan työsopimuslaissa tarkoitetun työsopimuksen sekä virkasuhteen perusteella tehtävään työhön, jollei toisin määrätä. Alle 18-vuotiaisiin henkilöihin sovelletaan lisäksi nuorista työntekijöistä annettua lakia.
Työaikaan liittyviä haitta- ja vaaratekijöitä torjutaan erityisesti työaikaa ja vuosilomaa koskevan sääntelyn kautta
Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen työaika voidaan järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon jaksona. Säännöllinen työaika voidaan laissa erikseen mainituissa töissä järjestää 3 viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai 2 viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia. Moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautinen työaika saa olla enintään 11 tuntia ja poikkeustapauksissa enintään 13 tuntia. Ylityötä saa teettää vain työtekijän kutakin kertaa varten erikseen antamalla suostumuksella ja sen enimmäismäärä on 138 tuntia 4 kuukauden jakson aikana ja 250 tuntia kalenterivuodessa. Vuorotyössä vuorojen on vaihduttava säännöllisesti ja muututtava ennakolta sovituin ajanjaksoin. Jaksotyössä työntekijällä saa teettää peräkkäin enintään 7 yövuoroa.
Euroopan parlamentin ja neuvoston ajo- ja lepoaika-asetus(2006/561/EY)
Asetuksessa säädetään maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoajoista, tauoista ja lepoajoista. Tavoitteena on työolojen ja liikenneturvallisuuden parantaminen.
Laki yrittäjäkuljettajien työajasta tieliikenteessä (349/2013)
Lain mukaan yrittäjäkuljettajan työaika saa olla keskimäärin enintään 48 tuntia viikossa enintään 4 kuukauden tasoittumisjakson aikana. Yhteenlaskettu työaika ei kuitenkaan saa viikon aikana ylittää 60 tuntia. Tämän lisäksi laissa on määritelty enimmäistyöajan tasoittaminen, yötyön enimmäismäärä, taukojen pitäminen ja työaikakirjanpidon välttämättömyys.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ajokorteista (2006/126/EY)
Direktiivissä on esitetty ajokorttiluokat, edellytykset ajokortin saamiselle, rajoitukset ja voimassaoloajat. Direktiivi on tullut voimaan 19.1.2013. Direktiivin liitteessä on mainittu myös terveysvaatimukset eri ajokorttiluokissa.
Ajokorttilaki(386/2011)
Laissa säädetään liikenteen turvallisuuden ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi moottorikäyttöisten ajoneuvojen kuljettamiseen vaadittavista ajokorteista sekä ajo-oikeuksista, ajokielloista, kuljettajantutkinnoista, kuljettajaopetuksesta ja siihen liittyvistä luvista. Ajokorttilaissa on esitetty myös terveysvaatimukset eri ajokorttiluokissa noudattaen edellä mainittua EU-direktiiviä 2006/126 ja direktiivin liitteessä mainittuja terveysvaatimuksia. Laki on tullut voimaan 19.1.2013.
Laki alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta (439/2008) ja Laki alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain muuttamisesta (1085/2012)
Laeissa säädetään mahdollisuudesta määrätä rattijuopumukseen syyllistyneelle ehdollinen ajokielto yhdistettynä ajo-oikeuden valvontaan (valvottu ajo-oikeus) ja valvotun ajo-oikeuden toteuttamisesta. Laki on tullut voimaan 19.1.2013.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asetus ajoterveydestä (1181/2011), STM:n asetus STM:n ajoterveydestä annetun asetuksen muuttamisesta(16/2013) 25 a §, Iäkkäiden henkilöiden laajennettu lääkärintarkastus (asetus tullut voimaan 19.1.2013) sekä STM:n muistio koskien Sosiaali- ja terveysministeriön asetusta ajoterveydestä (21.11.2011)
Asetuksissa käsitellään ajoterveyttä ja määritellään iäkkäiden henkilöiden laajennetun lääkärintarkastuksen vaatimukset.
Asetuksen pohjalta on laadittu myös uudet lomakkeet, jotka ovat saatavissa STM:n internet-sivuilta: «http://stm.fi/ajoterveyden-arviointi-ja-laakareiden-ilmoitusvelvollisuus»2 (yksityiskohtaiset ajoterveysohjeet ja ajokorttiterveystarkastuksissa käytettävät lääkärinlausunnot)
Ajoterveysohjeet lääkäreille (Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi 16.5.2017);
( «https://www.trafi.fi/liikennejarjestelma/liikenne_ja_terveys/tieliikenne_ja_terveys/ajoterveysohjeet_laakarille»3, haettu 10.6.2017)
Ohjeissa on käsitelty varsin yksityiskohtaisesti sitä, miten eri sairaudet vaikuttavat ajoterveyteen. Jokaisen lääkärin tulisi perehtyä näihin ohjeisiin.
EU-komission direktiivi 2014/85/EU (2.7.2014), täydentää direktiiviä 2006/126/EY (ks. edellä).
Jäsenvaltioiden tulee ratifioida tämä direktiivi 31.12.2015 mennessä. Tässä direktiivissä on muutettu aiempaa direktiivin 2006/126/EY lukua 11 (neurologiset sairaudet) ottamalla mukaan määräykset uniapneapotilaiden ajoterveyden arvioinnista.
Direktiivin kohdan 2.11.3. mukaan kuljettajat, joiden epäillään sairastavan keskivaikeaa tai vaikeaa uniapneaa (AHI ≥ 15 ja henkilöllä on poikkeavaa väsymystä päivällä), tulee ohjata tarvittaessa (mikäli vireystason säilyttämiskyvystä on epäilystä) tarkempiin tutkimuksiin ennen ajokortin myöntämistä. Heiltä voidaan kieltää autolla ajaminen, kunnes tarvittava selvitys on saatu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mikäli potilaalla on keskivaikea tai vaikea uniapnea (toisin sanoen AHI on ≥15 ja potilaalla on tahatonta nukahtamistaipumusta), lääkärin täytyy arvioida, onko potilaan vireystaso riittävä autolla ajamista ajatellen. Tiedot lähellä piti -tilanteista, rattiin nukahtamisista, väsymyksestä liikenteessä sekä tapahtuneista liikenneonnettomuuksista antavat tärkeitä suuntaviivoja. Epworthin uneliaisuusasteikkoa (ESS) voidaan käyttää apuna, mutta sen perusteella ei voi tehdä lopullisia johtopäätöksiä vireystasosta. ESS > 15 viittaa aina selvästi poikkeavaan väsymykseen, mutta ihmisen vireyden säilyttämiskyky voi olla alentunut myös, vaikka ESS olisi alle 10. Hoidossa oleva hoitomyönteinen (kompliantti) uniapneapotilas täyttää useimmiten ajoterveysvaatimukset eikä lisätutkimuksia tarvita. Diagnoosihetkellä keskivaikeaa tai vaikeaa uniapneaa sairastaneiden ajoterveys täytyy kuitenkin tarkastaa uudelleen joko 3 vuoden välein (ryhmä 1) tai vuosittain (ryhmä 2). Arvion tehnee ensisijaisesti terveyskeskus- tai työterveyslääkäri. Unilääkkeiden käytön osalta aiempi direktiivi on voimassa. Lääkärin tulee perehtyä suomalaisiin uniapneaa koskevat määräyksiin sen jälkeen kun ne on julkaistu.