Takaisin Tulosta

NSAID-lääkkeet ja uni

Lisätietoa aiheesta
Erkki Mäkinen
3.12.2015

NSAID-lääkkeet (ei-steroidaaliset anti-inflammatoriset lääkkeet) voivat korjata kivusta johtuvaa unihäiriötä. Teoriassa ne voivat muutoinkin vaikuttaa uneen, koska ne aktivoivat tai inhiboivat prostaglandiinijärjestelmää «Haack M, Lee E, Cohen DA ym. Activation of the pro...»1, joka puolestaan säätelee unta. Ne voivat myös vähentää yönaikaista melatoniinin eritystä «Murphy PJ, Myers BL, Badia P. Nonsteroidal anti-in...»2 ja nostaa unta niin ikään säätelevän tryptofaanin pitoisuutta. Asiasta käytettävissä oleva vähäinen tutkimusnäyttö on kuitenkin ristiriitaista.

Kipupotilaan kivun lievittyminen sinänsä syventää unta ja lisää sen elvyttävyyttä, mikäli kipulääkkeellä ei muilta osin ole vastakkaisia vaikutuksia. Kunnollinen näyttö NSAID-lääkkeiden vaikutuksesta uneen kipupotilailla edellyttää satunnaistettuja, lumekontrolloituja tutkimuksia, joissa verrataan lume- ja NSAID-lääkkeen uni- ja analgeettisia vaikutuksia. Univaikutuksia tulisi vielä tutkia niin, että kivun lievitykseen liittyvät ja siihen liittymättömät vaikutukset voitaisiin tutkimuksessa erotella; joko liittämällä tutkimukseen polysomnografia tai subjektiivisia arvioita unen laadusta ja sen elvyttävyydestä.

Elegantissa, mutta pienessä tutkimuksessaan «Iacovides S, Avidon I, Bentley A ym. Diclofenac po...»3 Iacovides työtovereineen (2009) osoitti, että diklofenaakki voi korjata kuukautiskivun aiheuttamaa unettomuutta. Tutkimukseen osallistui 10 muutoin tervettä, mutta vaikeasta primaarista dysmenorrheasta kärsivää naista, jotka olivat 19–22-vuotiaita. Muut sairaudet ja muu lääkkeiden käyttö suljettiin pois esihaastattelulla ja lääkärintarkastuksella. Tutkimusmenetelminä olivat Visual Analogue Scale -mittari (VAS) kivun ja Pittsburgh Sleep Quality Index (PSQI) unen laadun suhteen sekä standardi polysomnografia. Sekä VAS- ja PSQI-mittarit että polysmonografia toteutettiin sekä kivuttomassa että kivuliaimmassa kuukautiskierron vaiheessa. Tutkimuksia varten koehenkilöt satunnaistettiin diklofenaakki- (50 mg x 3, n = 5) tai lumeryhmään (n = 5). Verrattuna lumeeseen kipuvaiheen aikana nautittu diklofenaakki lievitti tilastollisesti merkitsevästi kuukautiskipua, lisäsi unen tehokkuutta ja REM-unen osuutta, vähensi kevyen unen (stage 1) osuutta, univaiheiden vaihtelua/tunti ja paransi subjektiivisesti koettua unenlaatua sekä aamuvirkeyttä. Valitettavasti NSAID-lääkkeillä ei ole tehty muita tutkimuksia näin kattavalla tutkimusasetelmalla.

NSAID-lääkkeiden vaikutusta terveiden, kivuttomien koehenkilöiden uneen on tutkittu jonkin verran. Kivuttomilla koehenkilöillä saadut tulokset eivät kuitenkaan ole suoraan sovellettavissa vaikutuksiin kipupotilailla, ja näitäkin tutkimuksia on vähän. NSAID-lääkkeet ovat heterogeeninen ryhmä lääkkeitä, eikä yhden lääkkeen univaikutuksista voi välttämättä tehdä johtopäätöksiä toisen NSAID-lääkkeen mahdollisten univaikutusten suhteen.

Horne työtovereineen (1980) selvitti satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessaan «Horne JA, Percival JE, Traynor JR. Aspirin and hum...»4 brittiläisessä yliopistossa asetyylisalisyylihapon vaikutusta uneen. Koehenkilöt olivat itsensä terveiksi ilmoittaneita, normaalirakenteisia 18–25-vuotiaita tupakoimattomia naisia, joilla ei ollut unihäiriöitä. Heidät satunnaistettiin asetyylisalisyylihappo- (n = 8) tai lumeryhmään (n = 8). Tutkimus kesti 15 vuorokautta: kumpikin ryhmä vietti unilaboratoriossa ensin kaksi totuttautumisyötä, sitten kolme baseline-yötä, sitten neljä yötä vuorokausina, joina he nauttivat joko asetyylisalisyylihappoa 600 mg x 3 tai lumetta ja sen jälkeen vielä kuusi lääkkeetöntä palautumisyötä. Koehenkilöt täyttivät lyhyen mieliala/väsyneisyyskyselyn (menetelmää ei raportoitu) kunakin aamuna. Analyysit tehtiin pariuttaen kukin asetyylisalisyylihapporyhmän jäsen lumeryhmän jäsenen kanssa lähinnä yhteenkäyvän normaalin nukkumaankäyntiajan perusteella. Uni rekisteröitiin 400 minuutin ajan nukahtamisesta.

Asetyylisalisyylihappo- ja lumeryhmän välillä ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja univiiveessä, valveillaoloajassa, kokonaisnukkumisajassa, REM-unen perioditeetissa eikä univaiheesta toiseen siirtymien määrässä. Sen sijaan syvän unen (vaihe 3 + 4; N3) osuus jäi asetyylisalisyylihapporyhmässä tilastollisesti merkitsevästi vähäisemmäksi ja kevyemmän unen (vaihe 2) määrä vastaavasti suuremmaksi kuin lumeryhmässä. REM-unen määrän öittäinen vaihtelu oli asetyylisalisyylihapporyhmässä tilastollisesti merkitsevästi suurempaa kuin lumeryhmässä sekä lääkitysöinä että koko palautumisvaiheen ajan. Subjektiivisissa aamun mieliala- tai virkeystuntemuksissa ei todettu eroa ryhmien välillä.

Yhdysvaltalaisessa yliopistosairaalassa Murphy työtovereineen (1993) toteutti satunnaistetun, lumekontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen «Murphy PJ, Badia P, Myers BL ym. Nonsteroidal anti...»5, jossa selvitettiin asetyylisalisyylihapon, parasetamolin ja ibuprofeenin vaikutusta terveiden, vapaaehtoisten koehenkilöiden polysomnografisesti analysoituun uneen. Koehenkilöt olivat terveitä vapaaehtoisia (lähtöaineisto N = 42 henkilöä; eri syistä 5 keskeytti tutkimuksen; analysoitu aineisto n = 37, 19 naista ja 18 miestä, keski-ikä 20 vuotta), eivätkä he unipäiväkirjan mukaan kärsineet unettomuudesta. Heidät satunnaistettiin saamaan joko 650 mg asetyylisalisyylihappoa (n = 9), 650 mg parasetamolia (n = 9), 400 mg ibuprofeenia (n = 9), tai lumetta (n = 10) totuttautumisyötä edeltävänä iltana klo 23, rekisteröintiyötä edeltävänä aamuna klo 8:15 ja rekisteröintiä edeltävänä iltana klo 23. Tutkimus kesti kaksi yötä: ensimmäinen yö käytettiin totuttautumiseen unilaboratoriossa kiinnitettyinä laitteisiin, mutta ilman rekisteröintiä, ja seuraavana yönä heille tehtiin polysomnografiarekisteröinti klo 24–08.

Unen tehokkuus oli asetyylisalisyylihappo- ja ibuprofeeniryhmissä, muttei parasetamoliryhmässä tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) alempi kuin lumeryhmässä; valveillaoloaika oli asetyylisalisyylihappo- ja ibuprofeeniryhmissä, muttei parasetamoliryhmässä tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) pidempi kuin lumeryhmässä. Asetyylisalisyylihapporyhmässä, muttei ibuprofeeni- eikä parasetamoliryhmissä oli tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) enemmän havahtumisia. Ibprofeeniryhmässä, muttei asetyylisalisyylihappo- eikä parasetamoliryhmässä, siirtyminen syvän unen vaiheeseen (vaihe 3/4) kesti tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) kauemmin kuin lumeryhmässä. Nukahtamisajoissa tai univaiheesta toiseen siirtymisten lukumäärässä ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Eri ryhmien subjektiiviset uniarviot (menetelmää ei raportoitu) eivät poikenneet toisistaan tilastollisesti merkitsevällä tavalla.

Tutkijat kommentoivat pohdinnassaan muun muassa sitä, että lyhyt totuttautumisvaihe oli saattanut aiheuttaa koehenkilöille univajetta rekisteröintiyöksi, ja tällä saattoi olla merkitystä tuloksiin.

Yhdysvaltalaisen yliopistosairaalan neurologian klinikassa Gengon (2006) tekemässä satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa «Gengo F. Effects of ibuprofen on sleep quality as ...»6 verrattiin ibuprofeenin (400 mg x 3) ja lumeen vaikutusta polysomnografiaan vapaaehtoisilla, terveillä, kivuttomilla koehenkilöillä (30 valkoihoista, keski-ikä 28,6 vuotta; 18 miestä ja 12 naista). Tutkimusta edelsi terveyshaastattelu ja lääkärintarkastus sekä unipäiväkirjan pitäminen 10 vuorokautta ja lääkkeettömyys. Tutkimus kesti 4 vuorokautta (3 perättäistä yötä). Ensimmäinen yö oli totuttautumisyö laitteisiin kytkettynä, mutta ilman rekisteröintiä; toisena yönä toteutettiin baseline-rekisteröinti. Näiden tutkimusten aikana kaikki potilaat nauttivat lumetta. Baseline-yön jälkeen koehenkilöt satunnaistettiin iboprofeeni- (400 mg klo 15, 19, ja 23) tai lumeryhmiin, ja kolmantena yönä heiltä rekisteröitiin polysomnografia. Lisäksi potilaat antoivat aamuisin subjektiivisen unen laadun arvioinnin Stanford Sleep Scale ja Visual Analogue Scale (VAS) -mittareilla sekä arvion hyvinvoinnistaan VAS-asteikolla.

Missään standardipolysomnografian parametrissa tai subjektiivissa arvioinneissa ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja baseline- ja lääkitysöiden tai myöskään ibuprofeeni- ja lumeryhmän välillä lukuun ottamatta sitä, että unen tehokkuus baseline-yöhön verrattuna parani tilastollisesti merkitsevästi lääkitysyönä niin lume- kuin ibuprofeeniryhmässäkin, ja sitä, että REM-unen osuus lääkitysyönä oli ibuprofeeniryhmässä tilastollisesti merkitsevästi korkeampi kuin lumeryhmässä. Kaikki parametrit olivat normaaliarvojen rajoissa. Baseline-yötä koskeneissa subjetiivisissa arvioissa ibuprofeeni- ja lumeryhmien välillä ei myöskään todettu eroja.

Kirjallisuutta

  1. Haack M, Lee E, Cohen DA ym. Activation of the prostaglandin system in response to sleep loss in healthy humans: potential mediator of increased spontaneous pain. Pain 2009;145:136-41 «PMID: 19560866»PubMed
  2. Murphy PJ, Myers BL, Badia P. Nonsteroidal anti-inflammatory drugs alter body temperature and suppress melatonin in humans. Physiol Behav 1996;59:133-9 «PMID: 8848472»PubMed
  3. Iacovides S, Avidon I, Bentley A ym. Diclofenac potassium restores objective and subjective measures of sleep quality in women with primary dysmenorrhea. Sleep 2009;32:1019-26 «PMID: 19725253»PubMed
  4. Horne JA, Percival JE, Traynor JR. Aspirin and human sleep. Electroencephalogr Clin Neurophysiol 1980;49:409-13 «PMID: 6158420»PubMed
  5. Murphy PJ, Badia P, Myers BL ym. Nonsteroidal anti-inflammatory drugs affect normal sleep patterns in humans. Physiol Behav 1994;55:1063-6 «PMID: 8047572»PubMed
  6. Gengo F. Effects of ibuprofen on sleep quality as measured using polysomnography and subjective measures in healthy adults. Clin Ther 2006;28:1820-6 «PMID: 17213002»PubMed