Takaisin Tulosta

Insuliinihoito ja insuliininpuutosdiabetes

Lisätietoa aiheesta
Käypä hoito -työryhmä Insuliininpuutosdiabetes
7.2.2018

Perusinsuliinin annostelun periaatteita monipistoshoidossa

  • Perusinsuliinin sopiva aloitusannos sairaalahoidon ulkopuolella on yleensä noin 8–12 yks. vuorokaudessa (0,15 yks./painokilo).
    • Annosta lisätään verenglukoosin ilta-aamu- ja ateriaparimittausten perusteella 1–2 kertaa viikossa 1–2 yks. (10 %) kerrallaan, jos verenglukoosi nousee yön aikana tai aterioiden välillä.
  • Perusinsuliinia pistetään pienin annos, jolla verenglukoosi pysyy tavoitetasolla ennen aterioita ja yön yli. Silloin verenglukoosi ei laske liikaa, vaikka ateria jää välistä tai myöhästyy.
  • Perusinsuliinin tarve on aikuisella alkuyöstä yleensä vähäisempi ja noin 4 tuntia ennen ja jälkeen heräämisen suurempi (aamunkoittoilmiö ja heräämisstressi).
  • Eri perusinsuliinivalmisteilla 1 yksikön verenglukoosia laskeva teho ei välttämättä ole täysin toisiaan vastaava.
  • Perusinsuliinin vuorokausiannosta vähennetään, jos esiintyy toistuvia alle 4 mmol/l arvoja ennen aterioita tai verenglukoosi laskee perusinsuliinin vaikutuksesta yli 3 mmol/l yön yli.
    • Jos insuliinihoito aloitetaan selvästi hyperglykeemisessä tilassa (esimerkiksi tuore tyypin 1 diabetes) huomioitava, että hyperglykemian korjaantuminen purkaa insuliiniresistenssin ja insuliinin vaikutus voimistuu. Alkuvaiheessa (ensimmäiset viikot) on syytä vähentää perusinsuliiniannosta jo alle 6–8 verenglukoositasolla, jos glukoositasapaino nopeasti korjaantuu.
  • Perusinsuliinin vuorokausiannosta lisätään, jos esiintyy toistuvia liian korkeita arvoja aamulla herätessä tai ennen aterioita eivätkä ne johdu hypoglykemian jälkeisestä reaktiosta tai liian pienestä ateriainsuliiniannoksesta.
  • Detemir annostellaan tyypin 1 diabeteksessa yleensä kahdesti päivässä aamulla/aamupäivällä ja illalla.
    • Annokset ovat yleensä aluksi tasasuuria ja pienillä annostasoilla 12 tunnin välein pistettäviä.
    • Verenglukoosin omamittausten perusteella pistosajankohtaa ja/tai annoksia säädetään noin 10 % kerrallaan.
  • Glargiini 100 yks./ml valmisteella enemmistölle insuliininpuutosdiabeetikoista riittää annostelu kerran vuorokaudessa.
    • Osa hyötyy annoksen jakamisesta kahteen pistokseen, jolloin saadaan tasaisempi ja koko vuorokauden riittävä vaikutus.
    • Pistosajankohta voi yleensä joustaa +/- 2 tuntia.
  • Glargiini 300 yks./ml vaikutusaika on pidempi, ja sitä annostellaan kerran vuorokaudessa.
    • Pistosajankohta voi yleensä joustaa +/- 3 tuntia.
  • Degludekinsuliinia annostellaan kerran vuorokaudessa.
    • Pistosajankohtaa voi vapaammin vaihdella, kunhan pistosväli on vähintään 8 tuntia.
  • NPH-insuliinia ei suositella tyypin 1 diabeteksen perusinsuliiniksi (sitä voidaan käyttää lisänä kortisonihoidon yhteydessä).

Ateriainsuliinin annostelun periaatteita monipistoshoidossa

  • Insuliinipuutoksessa ateriainsuliinina käytetään pikavaikutteisia insuliinianalogeja. Niiden vaikutus alkaa 10–20 minuutin kuluessa, huippuvaikutus tulee 1–2 tunnin kohdalla ja vaikutus kestää 3–5 tuntia.
  • Lyhytvaikutteista ateriainsuliinia ei suositella tyypin 1 diabeetikon monipistoshoitoon «McGibbon A, Richardson C, Hernandez C and Dornan J...»10.
  • Aterialla annosteltava pikainsuliinin määrä lasketaan syötävän tai juotavan hiilihydraattien kokonaismäärän, ateriaa edeltävän verenglukoosin ja aterian jälkeisen liikunnan tai muun toiminnan mukaan. Aterian rasvan määrä voi vaikuttaa mahalaukun tyhjenemisnopeuteen ja siten glukoosivasteeseen. Runsasvalkuainen ateria nostaa verenglukoosia yleensä 3–4 tuntia aterian jälkeen ja voidaan huomioida korjausinsuliinin määrässä seuraavan aterian yhteydessä.
  • Aterian vaatiman pikainsuliinin laskemiseksi pitää tietää henkilökohtainen insuliini-hiilihydraattisuhde eri aterioille (IHS eli kuinka paljon 1 yks. pikainsuliinia kattaa hiilihydraatteja).
    • IHS määritetään verenglukoosin ateriaparimittauksilla.
    • Aikuisella pikainsuliinin tarve aterialla vaihtelee yksilöstä toiseen ja eri aikaan vuorokaudesta sekä liikunnan mukaan yleensä tasolla 0,5–2 yks. / 10 g hiilihydraattia eli 1 yks. kattaa tällöin 20–5 g hiilihydraattia).
      • Aamun insuliiniresistenssin vuoksi aamupalalla suhde voi monipistoshoidossa olla 2-kertainen muuhun aikaan verrattuna.
    • Lisäohjeita hiilihydraattien arvioinnista ja ateriainsuliiniannosten yhteensovittamisesta löytyy Diabetes-kirjasta «Heinonen L, Ilanne-Parikka P. Hiilihydraattien arv...»5 ja Diabetesliiton verkkosivulta «https://www.diabetes.fi»1.
  • Pikainsuliinin annoksen lisäksi tulee huomioida pistoksen ajoitus.
    • Aspart-, glulis- ja lisproinsuliinit annostellaan ateriaa edeltävästä verenglukoosiarvosta riippuen 0–20 minuuttia ennen syömistä, poikkeustapauksessa syömisen jälkeen.
    • Nopeampivaikutteinen aspart annostellaan 0–2 minuuttia ennen ateriaa, poikkeustapauksessa korkeintaan 20 minuuttia aterian jälkeen.
    • Annoksen ajankohta riippuu kulloisesta verenglukoositasosta, hiilihydraatin määrästä ja laadusta.

Korjausinsuliinin annostelun periaatteet monipistoshoidossa

  • Perusinsuliinin tarpeen päivittäinen tai jaksottainen vaihtelu, insuliinin imeytymisen vaihtelut, ruuan hiilihydraattien arvioimisen vaikeus ja valkuaisen sekä rasvan vaikutukset verenglukoosiin aikaansaavat vaikeasti ennakoitavia verenglukoosin vaihteluita.
  • Jos verenglukoosi ennen ateriaa on tavoitetasoa korkeampi, otetaan ruoan hiilihydraattimäärän mukaisen pikainsuliinin lisäksi samalla pieni korjaava annos pikainsuliinia.
    • Pikainsuliinin korjausannoksen laskemiseksi pitää tietää henkilökohtainen insuliiniherkkyystekijä (IHT eli kuinka paljon 1 yks. pikainsuliinia laskee verenglukoosia).
    • Aikuisella IHT vaihtelee yksilöstä toiseen ja eri aikaan vuorokaudesta sekä liikunnan mukaan yleensä tasolla 1 yks. pikainsuliinia laskee verenglukoosia 1–5 mmol/l.
    • Aamun insuliiniresistenssin vuoksi aamupalalla suhde voi monipistoshoidossa olla 2-kertainen muuhun aikaan verrattuna.
    • Potilaalla tulee olla kirjallinen ohje, kuinka paljon 1 yks. pikainsuliinia suuntaa antavasti laskee hänen verenglukoosiaan.
  • Aterioiden välillä ei yleensä kannata tehdä korjauksia kuin poikkeustapauksissa, koska on vaikea arvioida, miten paljon edeltävää ateriainsuliinia on vielä vaikuttamassa.
    • Jos ateriainsuliini on pistetty vasta juuri aterialla tai sen jälkeen, on varsin tavallista, että verenglukoosi ehtii nousta ennen insuliinin voimakkainta vaikutusta. Käytännössä verenglukoosi on korkea 1–2 tuntia syömisestä, mutta laskee ilman lisäinsuliinia tavoitetasolle tai liian matalalle 3–4 tuntia syömisestä.
    • Verenglukoosin liiallinen korjaaminen aterioiden välillä johtaa helposti verenglukoosin "vuoristorataan".
    • Pumpuissa ja joissakin verenglukoosimittareissa on annoslaskuri, joka siihen asetettujen määrityksien (insuliini-hiilihydraatti-suhde, insuliiniherkkyys, insuliinin vaikutusaika ja verenglukoosin tavoitetaso) perusteella ehdottaa sopivaa ateriainsuliinin ja korjausinsuliinin annosta.
  • Sairastumisiin tai muuten poikkeaviin tilanteisiin on syytä sopia menettelytavat etukäteen.
  • Sairaspäivien insuliiniresistenssi tai muuten huomattavan korkea verenglukoosi usein lisää korjausinsuliinin tarvetta tavanomaisesta.
  • Insuliinihoitoon liittyvää hoidonohjausta ja käytäntöjä käsitellään tarkemmin Diabetes-kirjassa «Ilanne-Parikka P. Tyypin 1 diabeteksen hoito. Kirj...»7 ja Lääkärin käsikirjan artikkelissa «Ilanne-Parikka P. Tyypin 1 diabetes: Insuliinihoit...»8.
  • Tyypin 1 diabeteksen potilasohjaukseen liittyvää materiaalia löytyy Diabetesliiton verkkosivulta «https://www.diabetes.fi/»2.

Kirjallisuutta

  1. American Diabetes Association. Standards of medical care in diabetes 2017. Pharmacologic therapy for type 1 diabetes. Diabetes Care 2017;40(Suppl 1):S64-74. https://doi.org/10.2337/dc17-S011
  2. Chiang J, Klingensmith G, Hirsh I. Insulin. Kirjassa: Peters A, Laffel L (toim.) Type 1 diabetes sourcebook. American Diabetes Association/JDRF, Alexandria 2013
  3. Chiang J, Kirkman M, Laffel L, Peters L on behalf of the Type 1 diabetes Sourcebook Authors. Type 1 diabetes through the life span: A position statement of the American Diabetes Association. Diabetes Care 2014;37:2034-54
  4. Gought S, Narendran P. Insulin and insulin treatment. Kirjassa: Holt R, Cockram C, Flyjberg A ja Goldstein B (toim.) Textbook of Diabetes. 5. painos. John Wiley & Sons, Chichester 2017
  5. Heinonen L, Ilanne-Parikka P. Hiilihydraattien arvioimien tyypin 1 diabeetikon ruokailussa. Kirjassa: Diabetes. Ilanne-Parikka P, Rönnemaa T, Saha MT ja Sane T (toim.) Kustannus Oy Duodecim, Tampere 2015. http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti
  6. Ilanne-Parikka P, Rönnemaa T, Saha MT, Sane T (toim.) Diabetes. Kustannus Oy Duodecim, Tampere 2015. http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti
  7. Ilanne-Parikka P. Tyypin 1 diabeteksen hoito. Kirjassa: Diabetes. Ilanne-Parikka P, Rönnemaa T, Saha MT ja Sane T (toim.) Kustannus Oy Duodecim, Tampere 2015. http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti
  8. Ilanne-Parikka P. Tyypin 1 diabetes: Insuliinihoito. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016 ja https://www.terveysportti.fi
  9. Kelan tilastokanta Kelasto: http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ex=NIT137AL
  10. McGibbon A, Richardson C, Hernandez C and Dornan J. canadian diabetes association 2013 clinical practice guidelines for the prevention and management of diabetes in canada: pharmacotherapy in type 1 diabetes. Can J Diabetes 2013;37(suppl 1):S56-60. http://www.canadianjournalofdiabetes.com/article/S1499-2671(13)00021-X/pdf
  11. NICE. Type in diabetes in adults 2015. https://www.nice.org.uk/guidance/ng17/chapter/1-Recommendations#education-and-information-2.
  12. Nikkanen P. Insuliinin ja GLP-1 -johdosten pistostekniikka. Kirjassa: Diabetes. Ilanne-Parikka P, Rönnemaa T, Saha MT ja Sane T (toim.) Kustannus Oy Duodecim, Tampere 2015. http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti