Hoitosuunnitelma, advanced care planning (ACP) voi parantaa elämänlaatua kuolevilla
muistisairailla
Lisätietoa aiheesta
Tarja Konttila
16.2.2018
- Martinin systemaattinen katsaus «Martin RS, Hayes B, Gregorevic K ym. The Effects o...»1 hoitosuunnitelman (advance care planning) vaikutuksista hoivakotipotilaiden elämän
loppuvaiheen hoitoon sisältää 13 tutkimusta. Tutkimuksissa todettiin seuraavia vaikutuksia
tutkimuskohteena olevissa hoivakotipotilaissa:
- Sairaalaan joutuminen väheni 9–26 % niillä asukkailla, joilla oli hoitosuunnitelma;
kahdessa tutkimuksessa selvitettiin myös kuolleisuutta, joka ei lisääntynyt, vaikka
hospitalisaatiot vähenivät.
- Hoivakodeissa kuolevien määrä lisääntyi 29–40 %, jos asukkaalla oli hoitosuunnitelma.
- Asukkaan toiveiden mukaista hoitoa saaneiden määrä myös lisääntyi, jos hoitosuunnitelma
oli olemassa.
- Kahdessa tutkimuksessa osoitettiin myös vähentyneet terveydenhuollon kustannukset.
Kommentti: Tutkimus osoittaa riittävän ajoissa tehdyn hoitosuunnitelman tärkeyden hoivakotipotilailla,
jotka elämän loppuvaiheessa eivät yleensä enää pysty ilmaisemaan omaa hoitoaan koskevaa
mielipidettään.
Tutkijoiden mukaan hoitosuunnitelmalla on positiivisia vaikutuksia hoivakotipotilaiden
elämän loppuvaiheen hoitoon. Hoitosuunnitelmissa on kuitenkin suurta vaihtelua ja
on vaikea identifioida, minkälainen interventio olisi hyödyllisin tai tehokkain asian
edelleen tutkimiseksi. Korkeatasoisia tutkimuksia tällä alueella on hyvin vähän.
- Deningin katsausartikkelissa «Dening KH, Jones L, Sampson EL. Advance care plann...»2 oli mukana 17 tutkimusta, jotka käsittelivät dementiaa sairastavien potilaiden hoitosuunnitelmaa
(advance care planning, ACP).
- Yhdessä tutkimuksessa hoitosuunnitelma vähensi sairaalaan joutumista joka ei assosioitunut
lisääntyneeseen kuolleisuuteen (sama tutkimus kuin Martinin katsauksessa).
- Useassa tutkimuksessa todettiin dementian edetessä potilaan kyvyn laatia hoitosuunnitelma
heikkenevän; MMSE 18–20 pistettä näytti olevan usein raja-arvo, jonka alapuolella
ei hoitosuunnitelmaa enää kyetty tekemään.
- Myös potilaan ja läheisen käsitykset elämän loppuvaiheen hoidosta voivat olla erilaiset.
- Yhdessä tutkimuksessa omaisen kokema raskas hoitotaakka oli yhteydessä potilaan saamaan
aggressiivisempaan hoitoon.
- Dementiapotilaiden hoitotahdot olivat useimmiten muiden kuin heidän itsensä tekemiä,
esim. sydämen vajaatoimintapotilaisiin verrattuna.
- Tutkijat toteavat, että nykyinen näyttö dementiapotilaiden hoitosuunnitelman vaikutuksesta
on puutteellista, ja lisää tutkimusta tarvitaan.
- Brinkman-Stoppelenburgin systemaattinen katsaus «Brinkman-Stoppelenburg A, Rietjens JA, van der Hei...»3 hoitotahdon vaikutuksesta elämän loppuvaiheen hoitoon sisälsi 113 tutkimusta. 95
% tutkimuksista oli havainnoivia ja 85 % tuli Yhdysvalloista, 49 % tutkimuksista oli
tehty sairaalassa ja 32 % hoivakodeissa.
- Tutkimuksissa oli selvitelty eniten DNR-päätösten ja kirjallisten hoitosuunnitelmien
määriä.
- Hoitosuunnitelma (ACP) olemassaolo oli yhteydessä vähentyneeseen elämää ylläpitävien
hoitojen esiintymiseen ja lisääntyneeseen saatto- ja palliatiivisen hoidon käyttöön
sekä vähentyneeseen sairaalahoitoon (hospitalisaatioon) elämän loppuvaiheessa. Lisäksi
hoitotahto näytti lisäävän potilaan tahdon toteutumista elämän loppuvaiheessa.
- Tutkijoiden mukaan hoitosuunnitelmalla (ACP) on myönteinen vaikutus elämänlaatuun
kuolevilla potilailla. Laaja-alaisempi elämän loppuvaiheen suunnittelu kuin pelkkä
kirjallinen hoitosuunnitelma näyttäisi varmistavan tehokkaammin potilaiden toiveiden
toteutumisen elämän loppuvaiheessa.
- Vandervoortin belgialaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Vandervoort A, Houttekier D, Vander Stichele R ym....»4 vuodelta 2010 selvitettiin kirjallisen hoitosuunnitelman yhteyttä elämän laatuun
kuolevilla hoivakotipotilailla.
- Tutkimusaineistossa oli 101 kuollutta dementiapotilasta 69 hoivakodista, mikä katsottiin
edustavaksi otokseksi. Potilasta hoitaneelle sairaanhoitajalle, omaiselle ja lääkärille
lähetettiin strukturoitu kyselylomake elämän loppuvaiheen hoitoon liittyen potilaan
kuoltua.
- 17,5 % potilaista oli kirjallinen hoitosuunnitelma ja 56,7 % lääkärin antamia ohjeita
elämän loppuvaiheen hoidosta.
- Comfort Assessment in Dying with Dementia asteikolla mitattuna kirjallisen hoitotahdon
(AOR 2,99; luottamusväli 1,1–8,3) ja DNR-päätöksen (AOR 3,45; luottamusväli
1,1–11) omaavilla potilailla oli selvästi vähemmän pelkoa ja ahdistuneisuutta
kuollessa kuin niillä, joilla ei ollut hoitosuunnitelmaa tai DNR-päätöstä.
Kirjallisuutta
- Martin RS, Hayes B, Gregorevic K ym. The Effects of Advance Care Planning Interventions
on Nursing Home Residents: A Systematic Review. J Am Med Dir Assoc 2016;17:284-93
«PMID: 26861748»PubMed
- Dening KH, Jones L, Sampson EL. Advance care planning for people with dementia: a
review. Int Psychogeriatr 2011;23:1535-51 «PMID: 21867597»PubMed
- Brinkman-Stoppelenburg A, Rietjens JA, van der Heide A. The effects of advance care
planning on end-of-life care: a systematic review. Palliat Med 2014;28:1000-25 «PMID: 24651708»PubMed
- Vandervoort A, Houttekier D, Vander Stichele R ym. Quality of dying in nursing home
residents dying with dementia: does advanced care planning matter? A nationwide postmortem
study. PLoS One 2014;9:e91130 «PMID: 24614884»PubMed
Artikkelin tunnus: nix02564
© 2023 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim