Takaisin Tulosta

Hoitosuunnitelma, advanced care planning (ACP) voi parantaa elämänlaatua kuolevilla muistisairailla

Lisätietoa aiheesta
Tarja Konttila
16.2.2018
  • Martinin systemaattinen katsaus «Martin RS, Hayes B, Gregorevic K ym. The Effects o...»1 hoitosuunnitelman (advance care planning) vaikutuksista hoivakotipotilaiden elämän loppuvaiheen hoitoon sisältää 13 tutkimusta. Tutkimuksissa todettiin seuraavia vaikutuksia tutkimuskohteena olevissa hoivakotipotilaissa:
  1. Sairaalaan joutuminen väheni 9–26 % niillä asukkailla, joilla oli hoitosuunnitelma; kahdessa tutkimuksessa selvitettiin myös kuolleisuutta, joka ei lisääntynyt, vaikka hospitalisaatiot vähenivät.
  2. Hoivakodeissa kuolevien määrä lisääntyi 29–40 %, jos asukkaalla oli hoitosuunnitelma.
  3. Asukkaan toiveiden mukaista hoitoa saaneiden määrä myös lisääntyi, jos hoitosuunnitelma oli olemassa.
  4. Kahdessa tutkimuksessa osoitettiin myös vähentyneet terveydenhuollon kustannukset.

Kommentti: Tutkimus osoittaa riittävän ajoissa tehdyn hoitosuunnitelman tärkeyden hoivakotipotilailla, jotka elämän loppuvaiheessa eivät yleensä enää pysty ilmaisemaan omaa hoitoaan koskevaa mielipidettään.

Tutkijoiden mukaan hoitosuunnitelmalla on positiivisia vaikutuksia hoivakotipotilaiden elämän loppuvaiheen hoitoon. Hoitosuunnitelmissa on kuitenkin suurta vaihtelua ja on vaikea identifioida, minkälainen interventio olisi hyödyllisin tai tehokkain asian edelleen tutkimiseksi. Korkeatasoisia tutkimuksia tällä alueella on hyvin vähän.

  • Deningin katsausartikkelissa «Dening KH, Jones L, Sampson EL. Advance care plann...»2 oli mukana 17 tutkimusta, jotka käsittelivät dementiaa sairastavien potilaiden hoitosuunnitelmaa (advance care planning, ACP).
    • Yhdessä tutkimuksessa hoitosuunnitelma vähensi sairaalaan joutumista joka ei assosioitunut lisääntyneeseen kuolleisuuteen (sama tutkimus kuin Martinin katsauksessa).
    • Useassa tutkimuksessa todettiin dementian edetessä potilaan kyvyn laatia hoitosuunnitelma heikkenevän; MMSE 18–20 pistettä näytti olevan usein raja-arvo, jonka alapuolella ei hoitosuunnitelmaa enää kyetty tekemään.
    • Myös potilaan ja läheisen käsitykset elämän loppuvaiheen hoidosta voivat olla erilaiset.
    • Yhdessä tutkimuksessa omaisen kokema raskas hoitotaakka oli yhteydessä potilaan saamaan aggressiivisempaan hoitoon.
    • Dementiapotilaiden hoitotahdot olivat useimmiten muiden kuin heidän itsensä tekemiä, esim. sydämen vajaatoimintapotilaisiin verrattuna.
    • Tutkijat toteavat, että nykyinen näyttö dementiapotilaiden hoitosuunnitelman vaikutuksesta on puutteellista, ja lisää tutkimusta tarvitaan.
  • Brinkman-Stoppelenburgin systemaattinen katsaus «Brinkman-Stoppelenburg A, Rietjens JA, van der Hei...»3 hoitotahdon vaikutuksesta elämän loppuvaiheen hoitoon sisälsi 113 tutkimusta. 95 % tutkimuksista oli havainnoivia ja 85 % tuli Yhdysvalloista, 49 % tutkimuksista oli tehty sairaalassa ja 32 % hoivakodeissa.
    • Tutkimuksissa oli selvitelty eniten DNR-päätösten ja kirjallisten hoitosuunnitelmien määriä.
    • Hoitosuunnitelma (ACP) olemassaolo oli yhteydessä vähentyneeseen elämää ylläpitävien hoitojen esiintymiseen ja lisääntyneeseen saatto- ja palliatiivisen hoidon käyttöön sekä vähentyneeseen sairaalahoitoon (hospitalisaatioon) elämän loppuvaiheessa. Lisäksi hoitotahto näytti lisäävän potilaan tahdon toteutumista elämän loppuvaiheessa.
    • Tutkijoiden mukaan hoitosuunnitelmalla (ACP) on myönteinen vaikutus elämänlaatuun kuolevilla potilailla. Laaja-alaisempi elämän loppuvaiheen suunnittelu kuin pelkkä kirjallinen hoitosuunnitelma näyttäisi varmistavan tehokkaammin potilaiden toiveiden toteutumisen elämän loppuvaiheessa.
  • Vandervoortin belgialaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Vandervoort A, Houttekier D, Vander Stichele R ym....»4 vuodelta 2010 selvitettiin kirjallisen hoitosuunnitelman yhteyttä elämän laatuun kuolevilla hoivakotipotilailla.
    • Tutkimusaineistossa oli 101 kuollutta dementiapotilasta 69 hoivakodista, mikä katsottiin edustavaksi otokseksi. Potilasta hoitaneelle sairaanhoitajalle, omaiselle ja lääkärille lähetettiin strukturoitu kyselylomake elämän loppuvaiheen hoitoon liittyen potilaan kuoltua.
    • 17,5 % potilaista oli kirjallinen hoitosuunnitelma ja 56,7 % lääkärin antamia ohjeita elämän loppuvaiheen hoidosta.
    • Comfort Assessment in Dying with Dementia asteikolla mitattuna kirjallisen hoitotahdon (AOR 2,99; luottamusväli 1,1–8,3) ja DNR-päätöksen (AOR 3,45; luottamusväli 1,1–11) omaavilla potilailla oli selvästi vähemmän pelkoa ja ahdistuneisuutta kuollessa kuin niillä, joilla ei ollut hoitosuunnitelmaa tai DNR-päätöstä.

Kirjallisuutta

  1. Martin RS, Hayes B, Gregorevic K ym. The Effects of Advance Care Planning Interventions on Nursing Home Residents: A Systematic Review. J Am Med Dir Assoc 2016;17:284-93 «PMID: 26861748»PubMed
  2. Dening KH, Jones L, Sampson EL. Advance care planning for people with dementia: a review. Int Psychogeriatr 2011;23:1535-51 «PMID: 21867597»PubMed
  3. Brinkman-Stoppelenburg A, Rietjens JA, van der Heide A. The effects of advance care planning on end-of-life care: a systematic review. Palliat Med 2014;28:1000-25 «PMID: 24651708»PubMed
  4. Vandervoort A, Houttekier D, Vander Stichele R ym. Quality of dying in nursing home residents dying with dementia: does advanced care planning matter? A nationwide postmortem study. PLoS One 2014;9:e91130 «PMID: 24614884»PubMed