Takaisin Tulosta

Lapset kärsivät monista suolisto-oireista saattohoidossa, ja tarvitsevat aktiivista oireiden hoitoa

Lisätietoa aiheesta
Kirsti Sirkiä
16.2.2018
  • Retrospektiivisessä, kansallisessa tutkimuksessa Ruotsista «Jalmsell L, Kreicbergs U, Onelöv E ym. Symptoms af...»1arvioitiin 368:n ennen 25 ikävuotta vuosina 1992–1997 maligniteetteihin kuolleiden lasten ja nuorten aikuisten oireilua viimeisen elinkuukauden aikana kysymällä vanhemmilta oireita strukturoidulla, 19 oiretta sisältävällä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastaisi 449/561 vanhemmasta (80 %). Ruoansulatuskanavan oireina oli ruokahalunpuute 70 %, huonovointisuus 63 %, painon lasku 60 %, oksentelu 50 %, nielemisvaikeudet 47 % ja ummetus 40 %:lla. Eri oireet vaihtelivat jossain määrin iästä riippuen, ollen korkeimmillaan 9–15-vuotiailla, ja perussairaudesta riippuen. Suurin relatiivinen riski ummetukseen oli lapsilla, joilla oli aivokasvain (RR 1,8; 95 % luottamusväli 1,3–2,5).
    • Johtopäätöksessään tekijät totesivat, että tarkka oireiden huomioiminen on tärkeää, koska ne aiheuttavat merkittävää kärsimystä lapsille. Tutkimuksen rajoittavina tekijöinä tutkijat pitivät sitä, etteivät kaikki vanhemmat suostuneet kyselyyn (80 % osallistui) sekä sitä, että kysely oli retrospektiivinen. Kuitenkin lastentaudeissa on totuttu siihen, että vastaukset antavat vanhemmat. Lisäksi lapsen menettäminen on yksi rasittavimmista tapahtumista ihmisen elämässä. Näin ollen voidaan arvioida, että vanhemmat pystyvät hyvin muistamaan ja arvioimaan lapsen oireilun vuosia lapsen kuoleman jälkeen. Artikkelissaan tutkijat eivät kertoneet, miten ja millä oireita olisi hoidettu.
  • Tutkimus 1:n kaltainen retrospektiivinen kyselytutkimus tehtiin Yhdysvalloissa (Boston, Dana-Farber-instituutti) vuosina 1990–1997 syöpään kuolleiden lasten vanhemmille «Wolfe J, Grier HE, Klar N ym. Symptoms and sufferi...»2. Tuolloin haastateltiin 103/165 (62 %) vanhemmasta. Vanhemmat kertoivat samanlaisista oireista ja varsin samanlaisin luvuin kuin ruotsalainenkin tutkimus.
    • Toisin kuin ruotsalaisessa tutkimuksessa, yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa kerrottiin myös oireiden hoidon onnistumisesta, eikä se ole kovin hyvällä tasolla artikkelin kuvamateriaalin mukaan. Tämänkin tutkimuksen heikkoutena on retrospektiivisyys ja vanhempien haastattelu, mutta tähän tutkimukseen pätevät samat asiat kuin ruotsalaisessa tutkimuksessa.
  • Opioideista johtuvan ummetuksen tiedetään olevan yleinen ja kärsimystä aiheuttava oire niillä lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla, jotka elämän loppuvaiheessa saavat opioideja kivun hoitoon. Metyylinaltreksonin tiedetään aikuisilla olevan tehokas lääke ummetuksen hoitoon, mutta turvallisuudesta ja tehosta lapsilla on kohtalaisen vähän tietoa. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Flerlage JE, Baker JN. Methylnaltrexone for Opioid...»3 (St. Juden lastensairaala, Memphis) tutkijaryhmä keräsi retrospektiivisesti tiedot etenevää, parantumatonta syöpää sairastavista potilaista, jotka olivat saaneet metyylinaltreksonia ummetuksen hoitoon annoksella 0,15 mg/kg/annos ajalla V/2008–VI/2013. Potilaita oli kaikkiaan 9, iältään 17 kuukaudesta 21 vuoteen. Potilaista 7 hyötyi lääkityksestä, 5:llä suolen toiminta alkoi ensimmäisen annoksen jälkeen. Valta-osa (6/9 potilasta) hoidettiin sairaalassa, 2 osittain sairaalassa ja kotona. Yksi potilas hoidettiin kokonaan kotona. 2 potilasta, jotka eivät vastanneet hoitoon, saivat 2 annosta. Heillä oli merkittävät intra-abdominaaliset metastaasit, lähes täydellinen suolitukos. Yhdellä potilaalla hoito jatkui 9 kuukauden ajan. Kukaan potilaista ei raportoinut lisääntyvää kipua tai muita haittavaikutuksia.
    • Yhteenvedossaan tutkijat toteavat, että metyylinaltreksoni on turvallinen ja tehokas lääke opioideista johtuvan ummetuksen hoitoon lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Usein tarvitaan enemmän kuin yksi annos. Lääkityksen voi antaa turvallisesti sekä sairaalassa että kotiolosuhteissa. Tutkimuksen heikkoutena on pieni potilasmäärä ja retrospektiivisyys.
    • Monenlaiset suolistokanavan oireet esiintyvät syöpää sairastavilla lapsilla saattohoidon aikana. Esiintyvyyttä niillä lapsilla, joilla on jokin muu kuolemaan johtava sairaus kuin maligniteetti, ei ole tiedossa. Tämä artikkeli «Santucci G, Mack JW. Common gastrointestinal sympt...»4 on ohjeistus, miten oireita tulisi arvioida, tutkia ja hoitaa.

Kommentit:

  • Suolisto-oireista saattohoidon aikana lapsilla on hyvin vähän löydettävissä tasokasta tutkimusta. Valtaosa tutkimuksista on retrospektiivisiä (kuoleman jälkeen) vanhempien haastatteluja, joskin vanhemmat toki muistavat lapsensa saattohoitoon ja kuolemaan liittyvät asiat erittäin hyvin. Usein myös sairauskertomusmerkinnät ovat puutteellisia. Satunnaistettuja kaksoissokkoutettuja tutkimuksia ei lapsilla juurikaan ole saattohoidon aikana tehty. Tutkimuksen teko koettaneen lasten kohdalla eettisesti haastavaksi.

Kirjallisuutta

  1. Jalmsell L, Kreicbergs U, Onelöv E ym. Symptoms affecting children with malignancies during the last month of life: a nationwide follow-up. Pediatrics 2006;117:1314-20 «PMID: 16585329»PubMed
  2. Wolfe J, Grier HE, Klar N ym. Symptoms and suffering at the end of life in children with cancer. N Engl J Med 2000;342:326-33 «PMID: 10655532»PubMed
  3. Flerlage JE, Baker JN. Methylnaltrexone for Opioid-Induced Constipation in Children and Adolescents and Young Adults with Progressive Incurable Cancer at the End of Life. J Palliat Med 2015;18:631-3 «PMID: 25927665»PubMed
  4. Santucci G, Mack JW. Common gastrointestinal symptoms in pediatric palliative care: nausea, vomiting, constipation, anorexia, cachexia. Pediatr Clin North Am 2007;54:673-89, «PMID: 17933617»PubMed