Taustaa
Multifokaalisen tekomykiön (Multifocal-IOL, MIOL) käytön tavoitteena on saavuttaa hyvä kaukonäkö ilman laseja ja samalla mahdollisimman suuri riippumattomuus lähi-/lukulaseista kaihileikkauksen jälkeen. Tähän tavoitteeseen on mahdollista pyrkiä myös perinteisillä monofokaalisilla keinomykiöillä siten, että toinen silmä jätetään lievästi myooppiseksi lähityöskentelyä varten. Tässä ns. monovision-tekniikka vaihtoehdossa tutkimustulokset kuitenkin viittaavat selvästi suurempaan riippuvuuteen laseista sekä kauko- että lähityöskentelyssä (8,11,17,20).
Monovision- ratkaisu soveltuu parhaiten potilaille, joilla on ollut selkeä preoperatiivinen anisometropia.
Käytössä olevien monitehoisten keinomykiöiden toiminta perustuu valon taittumis- ja siroamisilmiöille, jossa lähi- ja kaukopisteen polttovälit muodostuvat/jakaantuvat linssissä yhtäaikaisesti, ja tämän ilmiön hyödyntämiseen mustuaisaukon muuttuessa eri valaistusolosuhteissa (refractive, diffractive, apodized, trifocal MIOLs).
Aitoa akkommodaatiota eli linssin taittovoimakkuuden muuttumista katseluetäisyyden mukaan ei ole nykytekniikalla mahdollista saavuttaa.
MIOL:n käyttö mahdollistaa potilaan vähäisemmän riippuvuuden sankalaseista kaihi-/linssileikkauksen jälkeen (2,3,4,5,6,7,8,9,10,14,15,18,19,20,21).
Multifokaalisten linssien (MIOL-linssit) käytön yleisimpinä ongelmina ovat potilaan kokemat häiritsevät halo-ilmiöt ja erilaiset heijastumat kuvanlaadussa (n. 6%:lla) (1,2,4,5,8,9,10,11,13,14) sekä hämäränäön heikentyminen. Lisäksi tietyille etäisyyksille lähityöskentelyssä saatetaan edelleen tarvita lukulaseja.
Useissa uusimmissa tutkimuksissa on vertailtu MIOL-linssien toimivuutta eri etäisyyksille sekä potilastyytyväisyyttä verrattuna monofokaali-IOL:n saaneilla potilailla, ja näissä tutkimuksissa MIOL-potilasryhmissä tulokset ovat olleet lupaavia tai hyviä (21).
Potilaalle on selvitettävä, että MIOL on hyvä asentaa molempiin silmiin hyvän toiminnallisen näkökyvyn varmistamiseksi. MIOL toimii parhaiten, kun silmien taittovoima leikkauksen jälkeen on mahdollisimman lähellä oikeataittoisuutta. Tähän pääseminen saattaa vaatia myöhempiä lisätoimenpiteitä, esimerkiksi sarveiskalvon laserkäsittelyä.
Silmien on oltava terveet.
MIOL-leikkaus on merkittävästi kalliimpi toimenpide kuin monofokaalilla tekomykiöllä toteutettu kaihileikkaus.
Suositukset:
MIOL ei sovellu ensisijaiseksi rutiininomaiseksi linssivaihtoehdoksi kaihileikkauksessa, mutta niitä voidaan harkita sopivan preoperatiivisen refraktion omaaville potilasryhmille, joilla lisäksi on realistinen oma toive lasittomuudesta lähi-/lukuetäisyydelle kaihileikkauksen jälkeen.
Multifokaalisten intraokulaaristen linssien optisista ominaisuuksista johtuvien ei-toivottujen postoperatiivisten ilmiöiden tulee olla kirurgin tiedossa ja niistä tulee antaa riittävä selvitys potilaalle.
Potilasvalinnan ja riittävän perusteellisen informoinnin merkitys korostuu hoidossa ja näin ollen näitä linssejä käytettäessä sen on tapahduttava erillisellä esitutkimuskäynnillä ennen leikkausta.