Takaisin Tulosta

Sairauspoissaolon lainsäädännöllinen tausta

Lisätietoa aiheesta
Tanja Laukkala ja Lauri Keso
19.8.2019

Lainsäädännössä sairausvakuutuslaki «Sairausvakuutuslaki 21.12.2004/ 1224. Sairauspäivä...»1 (Internet «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20041224 - L8P5»1), työtapaturma- ja ammattitautilaki «Työtapaturma- ja ammattitautilaki 2015. Viitattu 1...»2 (Internet «https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150459»2) ja työsopimuslaki «Työsopimuslaki 26.1.2001/55. Viitattu 21.11.2017. ...»3 (Internet «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055»3) ovat keskeisiä sairauspoissaoloa ja sen korvattavuutta määrittäviä lakeja. Työehtosopimuksissa «Yleissitovat työehtosopimukset. Viitattu 21.11.201...»4 (Internet «http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/tyoehto/»4) sovitaan ammattiryhmäkohtaisia käytäntöjä.

Sairauspoissaolon tarvetta arvioitaessa sairauden takia alentunutta toimintakykyä verrataan työtehtäviin. Alle vuoden mittaiset sairauspoissaolot arvioidaan yleensä (muun muassa sairausvakuutuslakiin perustuvissa arvioissa) ammatillisena työkyvyttömyytenä eli suhteessa sairastuneen oman työn vaatimuksiin, ei yleisenä työkyvyttömyytenä, jossa otetaan myös muut soveltuvat työtehtävät huomioon.

Työsopimuslain mukaan työnantajalle riittää luotettava selvitys sairauspoissaolon tarpeesta. Työantajalla on aina oikeus pyytää lääkärin laatimaa todistusta sairauspoissaolon tarpeesta.

Työehtosopimuksissa «Yleissitovat työehtosopimukset. Viitattu 21.11.201...»4 tai työpaikkakohtaisesti sovittujen mallien mukaan oma ilmoitus esimiehelle voi riittää 1–3 (jopa 9) arkipäivän poissaolosta, mutta rajoituksia voi olla perusteeksi kelpaavien sairauksien osalta. Samoissa dokumenteissa paikallisesti kuvatuin kestoin työterveys-, sairaan- tai terveydenhoitaja sekä fysioterapeutti voivat arvioida sairauspoissaolon tarvetta, ennen kuin edellytetään lääkärin tekemää arviota. Omalla ilmoituksella tai hoitajan todistuksella ei voi jatkaa lääkärin kirjoittamaa sairauspoissaoloa. Työantaja voi edellyttää, että arvion tekevä lääkäri perustellusta syystä on erikseen sairastuneelle nimetty vastuulääkäri, kuten oma työterveyslääkäri.

Lääkärin kirjoittama sairauspoissaolo todistus, josta selviää diagnoosi ja sairaudesta johtuvaksi arvioitu työkyvyttömyysjakso (SVA-todistus 60 päivään asti, sen jälkeen SVB–lausunto, tapaturmissa tarvittaessa myös E-lausunto). Yli 90 päivää jatkuvien sairauspoissaolojen osalta tarvitaan työterveyslääkärin laatima sairauspoissaolotodistus.

Edellä kuvatut todistukset ovat luonteeltaan asiantuntijalausuntoja, jotka työnantajat yleensä hyväksyvät luvallisen poissaolon sekä poissaolon aikaisen palkanmaksun perusteeksi. Sairauspoissaolo todistusta tarvitaan molempien asioiden arviointiin. Työnantajalla voi työsopimuslain nojalla olla oikeus olla hyväksymättä kyseistä todistusta palkanmaksun perusteeksi tilanteissa, joissa työntekijä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella tai kun lääkärin todistama työkyvyttömyys ei perustu diagnosoituun sairauteen. Näitä tilanteita voi liittyä esimerkiksi kosmeettisiin toimenpiteisiin, päihteiden käyttöön tai muihin kuin sairautta kuvaaviin ICD-diagnooseihin. Asian arvioimiseksi työnantajalla on oikeus saada tietoonsa sairauspoissaolon diagnoosi. Vastaavasti oikeudesta sairauspäivärahaan (työantajan omavastuuajan eli sairausajan palkanmaksukauden jälkeen) päättää Kela tai yksityinen vakuutusyhtiö poissaolon ensisijaisesta korvaajasta riippuen. Jos työkykyisyydestä on epävarmuutta, työnantaja voi pyytää myös toisen lääkärin arvion työkyvystä, etenkin jos on kyse pitkittyneestä poissaolosta työstä. Tämän toisen lääkärin olisi monesti hyvä olla työterveyslääkäri tai hänen konsultoimansa soveltuvan lääketieteen alan erikoislääkäri.

Sairausvakuutuslaissa «Sairausvakuutuslaki 21.12.2004/ 1224. Sairauspäivä...»1 työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Opiskelija voi sairauspäivärahakauden aikana opiskella vähäisessä määrin. Sairauspäivärahaa maksetaan työkyvyttömyyden aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi. Sairauspäivärahaan on oikeus jokaisella 16–67-vuotiaalla Suomessa asuvalla vakuutetulla, jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on alkanut vakuutetun täytettyä 16 vuotta enintään sen kuukauden loppuun, jonka aikana vakuutettu täyttää 68 vuotta. Sairauspäivärahaa ei makseta vakuutetulle, joka on 1) suorittamassa vankeusrangaistusta lukuun ottamatta sakon muuntorangaistusta tai 2) varusmiespalveluksessa, vakinaisessa väessä, varusmiespalvelusta vastaavassa vapaaehtoisessa asepalveluksessa, aseettomana, reserviläisenä tai varareserviin kuuluvana puolustusvoimien palveluksessa tai siviilipalveluksessa. Sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa maksetaan työkyvyttömyyden ajalta lukuun ottamatta työkyvyttömyyden alkamispäivää ja 9 sitä lähinnä seuraavaa arkipäivää. Sairauspäivärahan enimmäisaika täyttyy sen kalenterikuukauden lopussa, jota seuraavan kuukauden aikana sairauspäivärahapäivien määrä nousisi 300 arkipäivään. Sairauspäivärahan enimmäisaikaa laskettaessa otetaan huomioon kaikki sairauspäivärahapäivät 2 edeltäneen vuoden ajalta sellaisen työkyvyttömyyden alkamisesta, johon sovelletaan omavastuuaikaa. Jos vakuutettu on ollut yhtäjaksoisesti työkykyinen 12 kuukauden ajan, tätä edeltäneitä sairauspäivärahapäiviä ei kuitenkaan oteta huomioon laskettaessa sairauspäivärahapäivien kertymää ja enimmäisaikaa. Yrittäjien (vain sairastumispäivä) ja maatalousyrittäjien (sairastumispäivä + 3 päivää) poikkeavat palkansaajista (lisätietoa sairausvakuutuslain 8 luvun § 10 «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20041224#L8P10 ja https://www.kela.fi/sairauspaivaraha_yrittajalle»5).

Edellä kuvatun mukaisesti sairauspäivärahaa maksetaan arkipäiviltä. Säädökset muuttuvat, joten ajanmukaiset tiedot kannattaa tarkistaa Kelan sivuilta ja lainsäädännöstä.

Työsopimuslain «Työsopimuslaki 26.1.2001/55. Viitattu 21.11.2017. ...»3 mukaan työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan. Jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden, työntekijällä on oikeus saada esteen ajalta täysi palkkansa sairastumispäivää seuranneen 9. arkipäivän loppuun, enintään kuitenkin siihen saakka, kun hänen oikeutensa sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Työehtosopimuksissa «Yleissitovat työehtosopimukset. Viitattu 21.11.201...»4 on usein sovittu pidemmistä palkanmaksuajoista, joten lakisääteinen aika on käytännössä minimi. Työntekijällä ei kuitenkaan ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on edelleen pyydettäessä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestään, esimerkiksi edellä mainittu lääkärintodistus.

Työehtosopimuksissa «Yleissitovat työehtosopimukset. Viitattu 21.11.201...»4 sovitaan alakohtaisesti muun muassa sairauspoissaolosta ilmoittamisesta, sairauden osoittamisesta (oma ilmoitus tai esim. työterveys-, sairaan-, terveydenhoitajan, fysioterapeutin todistus tai lääkärintodistus) ja palkanmaksukäytänteistä. Yleissitovat työehtosopimukset löytyvät kootusti Finlex-tietokannasta. Lisäksi työpaikkakohtaisissa varhaisen tuen malleissa on yhteistoiminnallisesti sovittuja täydentäviä ohjeita.

Työtapaturma- ja ammattitautilain, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain, liikennevakuutuslain, sotilasvammalain tai sotilastapaturmalain kuntoutusta koskevien säännösten perusteella maksettavat ansionmenetyskorvaukset ja eläkkeet ovat ensisijaisia sairauspäivärahaan nähden. Oikeutta sairauspäivärahaan ei myöskään synny, jos vakuutettu saa jo esimerkiksi kuntoutusrahaa tai työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa, osakuntoutusrahaa tai kuntoutusavustuksena maksettavaa kuntoutusrahaa, ansionmenetyskorvausta, vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä, osa-aikaeläkettä, takuueläkettä, sopeutumiseläkettä tai sopeutumisrahaa tai jos vakuutetun äitiysrahakausi on alkanut aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Kaikki työstä poissaoloa edellyttävät syyt, jotka voidaan ohjata lääkärin arvioon, eivät siis oikeuta sairauspäivärahakorvaukseen, vaikka lääkäri kirjoittaisi sairauspoissaolosta todistuksen.

Päivärahaetuudella sairausvakuutuslaissa tarkoitetaan sairauspäivärahaa, osasairauspäivärahaa, vanhempainpäivärahaa, erityishoitorahaa, tartuntatautilain mukaista tartuntatautipäivärahaa sekä ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain mukaista luovutuspäivärahaa «Sairausvakuutuslaki 21.12.2004/ 1224. Sairauspäivä...»1.

Työkyvyttömyyden pitkittyessä työterveyshuollon on arvioitava työntekijän jäljellä oleva työkyky, ja työnantajan on selvitettävä yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä. Kelan tulee tarvittaessa varmistaa, että työntekijän työssä jatkamisen mahdollisuudet on selvitetty viimeistään silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu enimmäisaikaan laskettavilta 90 arkipäivältä. SVA-todistukselle laadittu työterveyshuollon lausunto työssä jatkamisen mahdollisuuksista riittää, ellei samalla haeta jatkoa sairauspoissaololle tai riittävät tiedot selviävät muun alan asianmukaisesta SVB-lausunnosta. Muissa tapauksissa vaaditaan työterveyslääkärin SVB-lausunto. Lausunnon puuttuminen ei kuitenkaan estä päivärahan maksamista 90 päivän jälkeen, mikäli tutkittava ei pysty toimittamaan Kelalle työterveyslääkärin lausuntoa siitä syystä, että työnantaja on laiminlyönyt työterveyshuollon järjestämisen. Lausuntoa ei myöskään edellytetä opiskelijoilta tai työelämän ulkopuolella olevilta.

Sairauspäivärahan enimmäisaika täyttyy sen kalenterikuukauden lopussa, jota seuraavan kuukauden aikana sairauspäivärahapäivien määrä edeltävien 2 vuoden aikana nousisi 300 arkipäivään. Kertymä voi koostua useasta sairauspäiväraha jaksosta.

Kuntoutuskomitea on 9.11.2017 julkaistussa raportissaan «Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntout...»5 (Internet «http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf»6) ehdottanut (ehdotus 24/55) lisätarkastuksia seuraavasti: Kelan tulee selvittää kuntoutustarve viimeistään, kun sairauspäivärahan enimmäisaikaan luettavien päivien lukumäärä ylittää 60 päivää. Kela on 60 päivän kohdalla yhteydessä asiakkaaseen, antaa ohjausta ja järjestää tarvittaessa ammatillista kuntoutusta. Jatkotyössä selvitetään, miten menetellään 90, 150 ja 230 sairauspäivärahapäivän tarkistuspisteissä, ja millä edellytyksillä Kela toimittaa tarkistuspisteessä tiedot terveydenhuoltoon (sote-keskus/maakunnallinen toimija), jossa arvioidaan asiakkaan kuntoutustarve ja jäljellä oleva työkyky. Niiden asiakkaiden osalta, joiden Kela arvioi täyttävän työeläkekuntoutuksen edellytykset, Kela lähettää kyseisissä tarkistuspisteissä tiedot työeläkelaitokselle. Tiedoissa ovat mukana kuntoutustarpeen arviointia varten tarpeelliset dokumentit, kuten lääkärinlausunnot. Kela informoi asiakasta tiedon välittämisestä. Kyseisessä ehdotuksessa tästä säädettäisiin sairausvakuutuslaissa, mikä edellyttää muun muassa arviointia tietosuoja-asetuksen kannalta. Lisäksi komitea on tehnyt useita muita ehdotuksia lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen järjestämisen kehittämiseksi. Näiden ehdotusten etenemisaikataulu ei ole tätä kirjoitettaessa tiedossa.

Osasairauspäiväraha on tarkoitettu tukemaan työkyvyttömän 16–67-vuotiaan vakuutetun kevennettyä paluuta työhön kokoaikaisen sairauspoissaolon jälkeen. Järjestely on aina väliaikainen ja tähtää paluuseen aiempaan työhön. Osasairauspäivärahan edellytyksenä on, että ensin on todettu täysi työkyvyttömyys, ja että siitä huolimatta vakuutettu pystyy terveyttään ja toipumistaan vaarantamatta hoitamaan osan työtehtävistään. Lisäksi edellytetään, että vakuutetun työaika on ennen osasairauspäivärahakautta tai sitä välittömästi edeltänyttä sairauspäiväraha- tai kuntoutusrahakautta ollut kokoaikatyön mukainen ja että hän on sopinut työnsä tekemisestä osa-aikaisesti siten, että työaika vähentyy vähintään 40 prosenttia ja enintään 60 prosenttia aiemmasta. Sopimuksen osa-aikatyöstä on oltava voimassa koko osasairauspäivärahakauden. Yrittäjän oikeus osasairauspäivärahaan edellyttää, että omassa yrityksessä tehty työ vähenee vähintään 40 prosenttia ja enintään 60 prosenttia aiemmasta osasairauspäivärahakauden ajaksi. Katso myös «Lisätietoa sairauspoissaolojen vaihtoehdoista: muista työaikajärjestelyistä kun ei ole sairautta ja vaihtoehdoista kun on sairaus»1.

Käytännössä osasairauspäiväraha tulee kyseeseen aikaisintaan omavastuuajan eli sairastumispäivän ja 9 arkipäivän kokoaikaisen sairauspoissaolon jälkeen. Osasairauspäivärahan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että osa-aikatyöskentely on suunniteltu kestämään yhdenjaksoisesti vähintään 12 arkipäivää. Osasairauspäivärahaa maksetaan enintään 120 arkipäivältä. Osasairauspäivärahan enimmäisaikaa laskettaessa otetaan huomioon kaikki osasairauspäivärahapäivät 2 edeltäneen vuoden ajalta. Ks. myös «Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntout...»5. Osasairauspäivärahan myöntämiseksi tarvitaan työolot tuntevan lääkärin (ensisijaisesti työterveyslääkärin) laatima SVB-lausunto. Järjestely on kaikille osapuolille vapaaehtoinen. Osa-aikatyöskentelyä koskevien sopimusten mallipohjia löytyy Kelan verkkosivuilta.

Lisätietoa suosituksen laatimisen taustasta, ks. myös «Oksanen T, työryhmä. Ohjeistus sairauspoissaolon t...»6 (Internet «http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131067/Ohjeistus_sairauspoissaolon_tarpeen_ja_keston_arviointiin_l %C3 %A4 %C3 %A4k %C3 %A4reille.pdf?sequence=3»7).

Työttömän toiminta- ja työkyvyn hyvä arviointikäytäntö terveydenhuollossa menettelytapasuositus «Työttömän toiminta- ja työkyvyn hyvä arviointikäyt...»7 (Internet «http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/suositus/30/»8) on tarkoitettu avuksi suunniteltaessa etenemistapaa ja valittaessa yksittäisiä toimintakyvyn arviointimenetelmiä työttömillä. Sairausloman kohdalla on mietittävä, mihin työhön työkykyä arvioidaan. Tässä voi olla ongelmia, jos henkilö on ollut pitkään poissa työelämästä. Suosituksen mukaan työttömien toiminta- ja työkyvyn arviointia tulee tehdä kaikissa työttömyyden vaiheissa ja terveydenhuollon eri toiminnoissa. Erityisesti syrjäytymisriskissä olevat työttömät tulee tunnistaa ja ohjata tarvitsemiinsa terveyspalveluihin. Pitkittyvässä työttömyydessä monet terveydelliset riskit lisääntyvät, ja sairauksien hoidon ja kuntoutuksen tarve voi jäädä tunnistamatta. Lisäksi hoidon ja kuntoutuksen toteutus voi olla haasteellista. Toiminta- ja työkyvyn arvioimisen tavoitteena on hoidon ja kuntoutuksen (ammatillinen ja lääkinnällinen) tarpeen ja työllistymismahdollisuuksien arviointi.

Lisäksi on tiettyjä erityisammattiryhmiä, joiden työkykyä arvioitaessa on huomioitava erillislainsäädäntöä ja ohjeistuksia, muun muassa turvallisuus- ja liikenneammatit.

Erityinen haaste on useaa eri tyyppistä työtä (käytännössä yleensä useampi kuin 1 samanaikaisesti voimassa oleva työsuhde) samanaikaisesti tekevien työntekijöiden työkyvyn arviointi.

Kirjallisuutta

  1. Sairausvakuutuslaki 21.12.2004/ 1224. Sairauspäivärahan maksamisen rajoitukset. Viitattu 21.11.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20041224 - L8P5
  2. Työtapaturma- ja ammattitautilaki 2015. Viitattu 17.10.2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150459
  3. Työsopimuslaki 26.1.2001/55. Viitattu 21.11.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055
  4. Yleissitovat työehtosopimukset. Viitattu 21.11.2017. http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/tyoehto/
  5. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41. Viitattu 24.11.2017. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf
  6. Oksanen T, työryhmä. Ohjeistus sairauspoissaolon tarpeen ja keston arviointiin lääkäreille. Työterveyslaitos, 2016. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131067/Ohjeistus_sairauspoissaolon_tarpeen_ja_keston_arviointiin_l %C3 %A4 %C3 %A4k %C3 %A4reille.pdf?sequence=3
  7. Työttömän toiminta- ja työkyvyn hyvä arviointikäytäntö terveydenhuollossa. http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/suositus/30/