Ydinkysymys 6: Kuinka muiden kuin kyseiseen sairauteen liittyvien toimintakykyyn vaikuttavien tekijöiden rooli tulee ottaa huomioon sairauspoissaolon tarvetta ja pituutta arvioitaessa?

Keskeisten toiminta- ja työkykyyn vaikuttavien potilaan sairauksien kokonaisuus on huomioitava työkyvyn arvioinnissa.

• Useat toimintakykyä alentavat sairaudet voivat vaikuttaa eri tavoin kokonaistoimintakykyyn.
  • Sairauspoissaolossa arviointi tulee tehdä ammatti- ja työolosuhteet huomioiden «Sairauspoissaolon lainsäädännöllinen tausta»1.

Potilaan yksilölliset tekijät on hyvä tarvittaessa käsitellä keskustellen yhteistyössä potilaan kanssa, kun perustellaan lääketieteellisin perustein sairaudesta aiheutuvaa sairauspoissaolon tarvetta.

• Tällaisia yksilöllisiä tekijöitä ovat esimerkiksi sairauteen liittyvät pelot ja toimintakykyä rajoittavat uskomukset.
• Käytännössä myös psykososiaalinen ympäristö vaikuttaa potilaan kuormittumiseen, toipumiseen sairaudestaan ja hänen kykyynsä sairauden yhteydessä tehdä työtään. Vaikutukset ovat kontekstiriippuvaisia.
• Sairauspoissaolon tarpeen arviointi perustuu kuitenkin lääketieteelliseen arvioon sairauden vaikutuksesta toimintakykyyn ja paranemisen ennusteeseen.
• International Classification of Function (ICF) on WHO:n toimintakykyluokitusjärjestelmä, joka edustaa kokonaisvaltaista näkökulmaa toimintakyvyn kuvaamisessa
  • Sen käyttö pohjoismaissa on lisääntymässä «Maribo T, Petersen KS, Handberg C ym. Systematic L...»1.
• ICF (ks. kuva «http://www.terveysportti.fi/dtk/tti00037»1; Terveysportin tietokanta Työterveys ja kuntoutus vaatii käyttöoikeuden) kuvaa toimintakyvyn ja toimintarajoitteet huomioiden terveydentilan sekä yksilö- ja ympäristötekijät.
• ICF-työkalua käytettäessä moniammatillisessa toimintakyvyn arvioinnissa lääkäri vastaa ICD-luokituksen mukaisesta sairauden arviosta, ja yhdessä potilaan ja moniammatillisen tiimin kanssa hyödynnetään ICF-mallia.
  • Moniammatillisessa tiimissä voi olla mukana esimerkiksi toimintaterapeutteja, sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, fysioterapeutteja, psykologeja ja muita terveydenhuollon ammattilaisia.
  • Arvioinnin keskiössä on potilaan yksilöllinen tilanne huomioituna ICF-mallin periaatteiden mukaisesti.
  • ICF-verkkokurssi, joka löytyy englanninkielisenä THL:n sivuilta, sisältää käytännön esimerkkitapauksia (THL «http://icf.ideaday.de/en/page26152.html»2).
• Työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyötä ja hyviä käytäntöjä työkykyongelmien havaitsemisessa ja varhaisessa hoidossa on käsitelty muun muassa julkaisussa Sairauspoissaolokäytäntö työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä ( «http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73682/Julk_2007_7_sairauspoissaolo_verkko2.pdf»3).
• Facultas-oppaat toimintakyvyn arvioinnista koskien alaselkä- ja niskasairauksia, kroonista kipua, mielialahäiriöitä ja suuria niveliä on julkaistu vuonna 2008 ja saatavana linkistä https://www.tela.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/tela/embeds/telawwwstructure/14381_Facultas_suositukset2011.pdf «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi20001»4.
• Käypä hoito -suosituksessa Alaselkäkipu «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi20001 - T3»5, «Alaselkäkipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen L...»2 on käsitelty paranemista estäviä tai hidastavia psykososiaalisia tekijöitä.
  • Usko, että kipu ja aktiivisuus ovat haitallisia
  • Epäsuhtainen sairauskäyttäytyminen (kuten pitkitetty lepo)
  • Masentuneisuus, negatiivisuus ja sosiaalinen vetäytyminen
  • Moniin eri hoitoihin hakeutuminen
  • Fyysisesti raskas työ
  • Ongelmat työssä ja tyytymättömyys työhön
  • Ylihuolehtiva perhe tai tuen puute
  • Valitukset, oikeudenkäynnit ja korvausten hakeminen
• Presenteismillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa työntekijä on sairaana työpaikalla, mutta ei pysty tekemään kunnolla työtään). Lisätietoa aiheesta «Presenteismi työssä»2.