Ydinkysymys 9: Miten arvioidaan sitä, kuinka työstä poissaolo tukee sairaudesta toipumista, ja mitkä ovat sairauspoissaolon myönteiset ja kielteiset vaikutukset sairaudesta toipumiseen ja toimintakykyyn?

(Kuinka työstä poissaolo tukee sairaudesta toipumista, ks. ydinkysymys 7 «Ydinkysymys 7: Millä perusteilla tulee arvioida sairaudesta toipumiseen tarvittavan lepojakson tarvetta ja pituutta?»1)

Mitkä ovat sairauspoissaolon myönteiset ja kielteiset vaikutukset sairaudesta toipumiseen ja toimintakykyyn?

• Työterveyshuollon hyvien käytäntöjen suosituksen mukaan «Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. 16.6.2014. Saatavan...»1 jo sairauspoissaolokauden alkaessa tulee harkita varhaisen työhön paluun mahdollisuutta, koska työ sinällään tukee terveyttä ja työkykyä. Lisäksi työstä poissaolon pitkittyminen lisää pysyvän työkyvyttömyyden riskiä, terveydenhuollon tukitoimet «Offering return-to-work coordination programmes for workers on sick leave for at least four weeks seems to result in no benefits when compared to usual practice.»C ja työtehtävien muokkaus työpaikalla nopeuttavat työhön paluuta «Workplace interventions reduce time until first return to work and decrease the cumulative duration of sickness absence in workers with musculoskeletal or mental health problems.»B, ja suosituksen mukaan työhön paluuta voidaan tukea esimiehen ja työpaikan avulla «Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. 16.6.2014. Saatavan...»1 (Internet «http://www.terveysportti.fi/dtk/tyt/koti»1; vaatii käyttöoikeudet tietokantaan). Työntekijän motivaatio on myös keskeinen tekijä.
  • Sairauspoissaolon tarpeen arvioinnissa tulee huomioida todetun sairauden vaikutus työssä tarvittavaan toimintakykyyn, se mitä osaa työstä ja mitä työvaiheita työntekijä ei pysty tekemään, ja onko työ itsessään haitallista toipumiselle. Näin ollen olennaista on selvittää työntekijän omaa käsitystä asiasta.
    • Vaikutus toiminta- ja työkykyyn vaihtelee yksilöllisesti oirekuvan pohjalta samaakin sairautta sairastavilla. Monisairailla potilailla sairauksien vaikutus toimintakykyyn vaatii tarkempaa hoidon seurannan koordinaatiota.
  • Tärkein työhön paluun onnistumiseen vaikuttava tekijä Työterveyshuollon hyvien käytäntöjen mukaan on esimiehen ja työpaikan kyky muokata työtä työntekijän toimintakyvyn mukaisesti (lisätietoa aiheesta, ks. «http://www.terveysportti.fi/dtk/tyt/koti»1).
    • On hyvä huomata, että sairastuneella itsellään ei välttämättä ole tietoa työpaikalla jo aiemmin jäsennetyistä vaihtoehdoista tai mahdollisuuksista muokata tehtäviä hänen tilanteessaan. Työterveyshuolto voi tukea työn muokkauksen suunnittelussa.
  • Pysyvään työhön paluuseen vaikuttavat mm. hoidon tuloksena saavutettu riittävä työ- ja toimintakyky, taloudelliset kannusteet, työmotivaatio ja työhön paluuseen saatu tuki.
    • Työhön paluun valmiutta voidaan selvittää työhön paluu janalla «http://www.terveysportti.fi/dtk/tyt/koti»1.
    • Työhön paluun pystyvyyden tunnetta voidaan kartoittaa lyhyellä kyselyllä, joka on saatavana linkistä «http://www.terveysportti.fi/dtk/tyt/koti»1.
• Lisätietoa sairauspoissaoloihin erilaisissa sosiaaliturvajärjestelmissä assosioituvista tekijöistä tutkimusten pohjalta löytyy suosituksen sähköisestä lisämateriaalista «Tutkimuksia sairauspoissaoloihin liittyen»2.
• Sairauspoissaolo mahdollistaa esim. tapaturmien tavanomaisen paranemisen vaatiman lepoajan, erityisesti jos kyseessä on työ, jonka sisältöä ei voida muokata.
• Osa- tai kokoaikainen etätyö voi olla mahdollista toipilaanakin monissa asiantuntijatehtävissä.
  • Presenteismin eli alentuneella toimintakyvyllä työssä jatkamisen merkitys myöhempien sairauspoissaolojen ja koetun terveyden osalta on epäselvä «Skagen K, Collins AM. The consequences of sickness...»2. Presenteismistä lisätietoa on suosituksen sähköisessä lisäaineistossa «Presenteismi työssä»3.
  • Tutkimustietoa sairauspoissaolosta interventiona on riittämättömästi «Tutkimustietoa sairauspoissaolon hyödystä ja haitoista interventiona on riittämättömästi.»C.
    • Sairauspoissaolon tarpeen arviointi voidaankin hahmottaa erillisintervention sijaan hoito- ja kuntoutusprosessin osana, jossa se mahdollistaa toipumisen lääketieteellisesti edellyttämän työstä poissaolon, mutta on myös osa sosiaaliturvajärjestelmää.
    • Lääketieteellisesti perustellun sairauspoissaolon käyttämättä jättämisen voidaan arvioida hidastavan toipumista.
• Sairauspoissaolosta voi seurata haittoina oireiden ylikorostumista ja toimintakyvyn aleneman pitkittymistä, toipumista mahdollisesti tukevan sopivan kuormituksen poisjäänti, mahdollisuus toipumiselle haitallisiin vuorokausirytmin muutoksiin sekä toipumista tukevien työpaikan sosiaalisten suhteiden ja tuen poisjäänti, toistuessaan työstä syrjäytymisen kehityskulkuja ja pitkittyessään tulotason laskua.
• Toisaalta kliinisen kokemuksen mukaan potilaan liiallinen huoli siitä, kuka poissa ollessa tekee työt, estää joskus lääketieteellisesti perustellun sairauspoissaolon käyttöä tarkoituksen mukaisessa vaiheessa, jossa arvioidusti toipumisen tukeminen levolla voisi lyhentää toipumiseen tarvittavaa aikaa.
  • Lisäksi erityisesti sairauspoissaolon pitkittyessä voi työhön paluu vaikeutua erilaisista sekundaarisista syistä.
• Työhön paluun aktiivinen tukeminen koetaan työterveyshuollossa hyödylliseksi «Horppu R, Martimo KP, Viikari-Juntura E ym. Occupa...»3.
  • Psyykkisissä sairauksissa akuuttivaiheen oireet voivat rajoittaa työkykyä eri tavoin, mutta yleensä mahdollisimman nopea työhön paluu, tarvittaessa osasairauspäivärahan tuella, on tehokas tapa tukea työkykyä. Sen sijaan työn sisältöä ja työaikoja voi olla tarpeen muokata (määräaikaisesti). Ks. ydinkysymys 11 «Ydinkysymys 11: Miten potilaan psykososiaalisen tilanteen vaikutus sairauspoissaolon tarpeeseen ja pituuteen arvioidaan?»4.
    • Mielenterveyshäiriöissä varhainen tunnistaminen ja hoidon tarpeen arviointi on suositeltavaa «Stansfeld SA, Fuhrer R, Head J. Impact of common m...»4.
    • Mielenterveyssyistä sairauspoissaoloja ilmaantuu 19–28/1 000 työntekijää tai työvuotta kohti länsimaissa «Dewa CS, Loong D, Bonato S ym. Incidence rates of ...»5.
  • Työhön paluuta mielenterveysperusteiselta sairauspoissaololta voidaan ilmeisesti nopeuttaa monitekijäisillä interventioilla, joilla on yhteys työhön «Työhönpaluuta mielenterveysperusteiselta sairauspoissaololta voidaan ilmeisesti nopeuttaa monitekijäisillä interventioilla, joilla on yhteys työhön.»B.
  • Tuore väitöskirjatutkimus «Mattila-Holappa P. Mental health and labour market...»6 käsittelee työhön paluun tukemista mielenterveysongelmissa lähtökohtaisesti pidemmän jakson kuin sairauspoissaolokauden jälkeen.
    • Selkäkivussa omat toipumisodotukset ja välttäminen ovat kivun lisäksi merkityksellisiä tekijöitä työhön paluussa «Iles RA, Davidson M, Taylor NF. Psychosocial predi...»7.
• Työn muokkaamista eli työn sovittamista työkykyä vastaavaksi mielenterveyden häiriöiden yhteydessä on käsitelty tuoreessa ohjeessa «Holappa-Mattila P, Selinheimo S, Valtanen E ym. Ty...»8.
• Suomalaisen kuntatyöntekijöihin kohdistuneen tutkimuksen «Kausto J, Kaila-Kangas L, Leino-Arjas P, Oksanen T...»9 päätavoite oli kuvata sairauspoissaolojen kestoa, uusiutumista ja onnistuneeseen työhön paluuseen kulunutta aikaa seuraavissa sairausryhmissä:
  • selkäsärky (ICD-10 M54)
  • muut selän nikamavälilevyjen sairaudet (ICD-10 M51)
  • polven nivelrikko (ICD-10 M17)
  • lonkan nivelrikko (ICD-10 M16)
  • masennus (ICD-10 F32–34) sekä
  • neuroottiset ja stressiin liittyvät häiriöt (ICD-10 F40–43).
  • Lisäksi selvitettiin rannekanavaoireyhtymän (ICD-10 G56) vuoksi leikattujen työhön paluuta.
• Tutkittavat olivat vuonna 2005 kuntasektorilla työssä olleita henkilöitä, joilla oli vähintään 1 yli 10 arkipäivää kestänyt sairauspoissaolo jakso tai rannekanavaleikkaus hoitojakso (n = 35 120).
  • Selkäsäryn vuoksi yli 10 arkipäivää kestäneet sairauspoissaolot päättyivät onnistuneeseen työhön paluuseen keskimäärin 3 viikossa.
  • Selän nikamavälilevyjen sairauksissa aikaa kului keskimäärin 6 viikkoa.
  • Polven nivelrikon vuoksi yli 10 päivää kestäneet sairauspoissaolot päättyivät onnistuneeseen työhön paluuseen keskimäärin 1 kuukauden kuluessa.
  • Lonkan nivelrikossa vastaava aika oli runsaat 2,5 kuukautta.
  • Rannekanavaleikkauksen jälkeen onnistuneeseen työhön paluuseen kului aikaa keskimäärin 5 viikkoa.
  • Masennuksen vuoksi yli 10 päivää kestäneet sairauspoissaolot päättyivät onnistuneeseen työhön paluuseen keskimäärin 6 viikossa.
  • Neuroottisissa ja stressiin liittyvissä häiriöissä vastaava aika oli keskimäärin 3,5 viikkoa.
• Sairausvakuutus- ja työterveyshuoltolain vuoden 2012 muutoksilla (niin sanottu 30–60– 90 päivän sääntö) ei näytä olleen vaikutuksia pitkittyneellä sairauslomalla olleiden työhön paluun tai työhön osallistumisen edistämiseen 10 kuukauden seurannassa. Täydellä sairauslomalla ja työkyvyttömyyseläkkeellä oltiin vähemmän lakimuutosten jälkeen, mutta osittain työkyvyttömänä (osasairauspäivärahalla, osakuntoutustuella tai osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä) ja kuntoutuksessa kulunut aika kasvoi. Seuranta-aika ei ollut riittävä selvittämään lisääntyneen kuntoutuksen vaikutuksia «Viikari-Juntura E, Virta L, Leinonen T, Husgafvel-...»10.
• Ruotsalaisessa kohorttitutkimuksessa «Hultin H, Lindholm C, Malfert M ym. Short-term sic...»11 selvitettiin, lisäävätkö lyhyet (1–7 päivää) sairauspoissaolot pitkien (yli 30 päivää) sairauspoissaolojen riskiä. Mukana oli 11 156 iältään 18–59-vuotiasta työntekijää, joista 49 % oli miehiä, ja tutkimuksesta suljettiin pois edellisen vuoden aikana sairaalahoidossa, työkyvyttömyyseläkkeellä tai pitkällä sairauslomalla olleet henkilöt. Useampi kuin 1 lyhyt sairauspoissaolojakso vuonna 2002 lisäsi pitkän sairauspoissaolojakson riskiä vuonna 2007 (OR 2,00; 95 % luottamusväli 1,62–2,46). Tässä tutkimuksessa pitkäaikaisen työttömyyden tai työkyvyttömyyseläkkeen riski ei lisääntynyt (OR 0,54; 95 % luottamusväli 0,28–1,04) (OR 0,72; 95 % luottamusväli 0,42–1,24).